Kommentti: Yhteinen EU-velka voi nostaa Suomen korkoja - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Yhteinen EU-velka voi nostaa Suomen korkoja

EU:n velkaohjelmien hirmumäärät voivat osoittautua Suomelle ainakin jonkinlaiseksi suhteelliseksi rasitteeksi, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Piakkoin – tämän ja parin lähivuoden kuluessa – EU:n suuriksi paisuvat emissiot muuttavat tuntuvalla tavalla juuri sen markkinalohkon koostumusta, jossa Suomenkin valtio toimii. Kuvituskuva.­

23.10. 7:03

Hervottoman suuri, likimain 14-kertainen ylimerkintä osoitti, että ainakin velkakirjamarkkinat antavat enemmän kuin täyden tukensa EU:n erilaisten koronaohjelmien velkarahoitukselle.

Tiistaina EU-komissio haki ja sai markkinoilta ensimmäiset lainaerät niin sanotun SURE-työttömyysvakuutusohjelmansa korkeintaan sadan miljardin euron rahoitustarpeesta.

Myyntiin tulleet lainaerät olivat yhteensä 17 miljardia euroa, joihin järjestäjäpankkien kirjoihin kertyi yhteensä 233 miljardin euron ostotarjoukset.

Ylimerkintäaste oli poikkeukselliset suuri, mikä ilmensi samalla kertaa markkinoiden hillitöntä kysyntää korkean luottoluokituksen luottopapereihin – ja toki samalla myös liikkeeseenlaskun houkuttelevaa hinnoittelua.

Parhaan, kolmen A:n luottokelpoisuuteen luokiteltu EU tarjosi tiistain emissioissa tuntuvasti korkeampaa – tai tarkemmin sanottuna vähemmän negatiivista – tuottoa kuin vastaavista Saksan liittovaltion tai jopa Ranskan valtion velkapapereista oli tarjolla.

Erityisesti positiivinen tuottoero Ranskan vastaaviin papereihin viittaa suuren emissio-ohjelman alkajaisiksi varta vasten viritettyyn houkutushinnoitteluun.

Vasta esimakua tulevasta

Tiistaina liikkeeseen laskettu 17 miljardin euron velkakirjamäärä on pieni alkupala ja vaimea esinäytös siitä, mitä on tämän ja varsinkin parin lähivuoden vuoden kuluessa odotettavissa.

EU:n koko SURE-ohjelma on korkeintaan sadan miljardin euron suuruinen, minkä lisäksi EU on jo koronakriisin alkupuolella päättänyt erinäisistä muista velkarahoitukseen perustuvista tukimuodoista, kuten EVM-vakausmekanismin ja Euroopan investointipankin (EIB) luotonantokapasiteetin kasvattamisesta.

Suurin uusi EU-velkakirjojen lähde on kuitenkin vasta tulossa. Se on yhä viime silauksia ja parlamenttivahvistuksia vaille paketoitu 750 miljardin euron Next Generation -elvytysrahasto erinäisine avustusohjelmineen ja rahoitusvälineineen.

Kaikkineen koronakriisin hoitamiseen liittyviä lainaemissioita on EU:lta odotettavissa muutaman lähivuoden kuluessa näillä näkymin yhteensä mahdollisesti suurin piirtein tuhannen miljardin euron verran tai sitäkin enemmän.

Samaan aikaan aivan samoille apajille on jo vyörynyt – ja odotettavasti vyöryy vielä vuosien ajan – vielä suurempi määrä omia koronakriisin mittaan paisuneita alijäämiään rahoittavien yksittäisten eurovaltioiden velkakirjoja.

EU:n emissiot osin velkaisimpien tilalle

Todennäköisesti EU:n uudet velkakirjaohjelmat eivät kasvata euroalueen julkisten velkakirjojen kokonaistarjontaa ainakaan koko määrällään. Luultavampaa on, että EU:n tukiohjelmat korvaavat osan velkaisimpien eurovaltioiden omista emissiotarpeista.

Jos näin käy, EU:n suuriksi kasvavat lainaemissiot osaltaan vähentävät heikoimpiin luottokelpoisuusluokkiin luokiteltujen eurovaltioiden omia lainatarpeita ja liikkeeseenlaskuja.

Valtioiden omienkin emissioiden määrät voivat toki olla EU:n tukiohjelmista huolimatta suuria, mutta luultavasti eivät kuitenkaan niin suuria kuin olisivat ilman EU:n tukia.

Sen sijaan on melkoisen epätodennäköistä, että Saksan tai vaikka Suomen kaltaiset alueen suhteellisen lujan luottoluokituksen luottovaltiot turvautuisivat lainkaan EU:n lainamuotoisiin tukiohjelmiin. Avustukset toki kelpaavat kaikille EU-valtioille, mutta luotoissa ei olisi järkeä niille valtioille, jotka saavat markkinoilta rahoitusta omissa nimissään edullisemmin ehdoin kuin EU.

Näiden luottovaltioidenkin rahoitusasema voi silti muuttua, jos ja kun EU:n suuriksi kasvavista emissiomääristä alkaa heijastella erilaisia ”dynaamisia” kysyntä- ja hinnoitteluvaikutuksia.

Suomi voi kärsiä EU:n tarjonnasta

Suomen kaltaiselle luotetulle mutta pienuutensa takia herkästi suurempiaan epälikvidimpään marginaaliin jäävälle valtiolle EU:n velkaohjelmien hirmumäärät voivat osoittautua ainakin jonkinlaiseksi suhteelliseksi rasitteeksi.

Toistaiseksi Suomen valtio on vastaanottanut ehkä jopa kokoaan suuremman – mutta silti pienehkön – osansa euroalueen parhaiten luokiteltujen julkisen talouden velkakirjojen kysynnästä.

Piakkoin – tämän ja parin lähivuoden kuluessa – EU:n suuriksi paisuvat emissiot muuttavat tuntuvalla tavalla juuri sen markkinalohkon koostumusta, jossa Suomenkin valtio toimii.

Yksi varteen otettava mahdollisuus on, että EU:n emissiot houkuttelevat osan aikaisemmin Suomen valtion vastaanottamasta kysynnästä.

Tällainen siirtymä voi ainakin periaatteessa merkitä sitä suurempaa hintapainetta Suomen valtion velkakirjoihin mitä enemmän kysyntää luisuu Suomen papereista EU:n uusiin, ainakin alkuun tuottoisampiin ja mahdollisesti vielä likvidimpiinkin velkakirjoihin.

Samanlaista hinnoittelurasitetta on toki odotettavissa Suomelle sitäkin kautta, että Suomi kuuluu EU:n ja EU:n koronaohjelmien nettomaksajiin.

Mitä kautta hintavaikutukset jakautuvatkaan, hyötyjen ja haittojen tasapainon oletuksesta seuraa, että joidenkin maiden EU:n velkaohjelmista saama korkoetu tasapainottuu joidenkin muiden maiden suhteellisilla korkohaitoilla.

Tällaisessa hyötyjen ja haittojen tasapainossa Suomi kuuluu suhteellisiin menettäjiin.

EKP on vielä suurempi markkinavaikuttaja

Euroalueen velkakirjamarkkinoiden koostumuksen, hinnoittelun ja muunlaisten muuttujien tasapainoisiin tai epätasapainoisiin muutoksiin vaikuttaa paljon suurempikin taustavoima kuin EU:n uudet emissiot.

Se on euroalueen keskuspankki EKP, jonka erilaiset tukiosto-ohjelmat vaikuttavat paraikaa ja vaikuttanevat vielä vuosien ajan valtioidenkin velkakirjamarkkinoihin – ja niiden kysyntään ja hinnoitteluun.

Tämä EKP:n taustavaikutus ulottunee myös EU:n velkakirjoihin ja niiden emissioihin.

Miten EU:n emissiot sujuvatkaan – ja miten ne vaikuttavatkaan Suomen ja muiden eurovaltioiden velkakirjojen kysyntään ja hinnoitteluun – sujuvat ne vain sillä ehdolla, että vaikutukset ovat EKP:n mieleen.

Siinä missä EU vaikuttaa euroalueen velkakirjamarkkinoihin ja niiden kysyntä-tarjonta-dynamiikkaan ja hinnoitteluun ”vain” omien emissioidensa epäsuorilla vaikutuksilla, EKP ohjailee markkinoita suoraviivaisemmin – tavalla, josta tavalliset markkinatoimijat saisivat syytteen markkinoiden manipuloimisesta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?