Kommentti: Toinen aalto vie talouden kuilun partaalle – paineet uuteen elvytysaaltoon kasvavat - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Toinen aalto vie talouden kuilun partaalle – paineet uuteen elvytysaaltoon kasvavat

Pandemian toinen tartunta-aalto merkitsee myös talouden uutta notkahdusta. Ilman uusia elvytystoimia taloutta uhkaa horjahdus "fiskaaliseen kuiluun", kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

17.10. 8:31

Julkisen talouden elvytystoimet ja niiden rahoittamiseksi tarvittu valtioiden velkaantuminen ovat jo olleet kautta maailman niin mittavia, että herkkähermoista hirvittää.

Mutta talouden koronataantuma on ollut vielä mittavampi – ja uhkaa piakkoin painua entistä syvempään uuteen notkahdukseen.

Ensimmäisestä tartunta-aallosta ja sen taloushaitoista toipuminen on hyytynyt ja tehnyt tilaa uuden notkahduksen huolille sitä mukaa, kun koronatartuntojen kesäsuvanto on vaihtunut uuden tartunta-aallon kiintymiseksi ja leviämiseksi.

Talouden uusi notkahdus seuraa toisen tartunta-aallon kannoilla joltisenkin varmasti – ja samalla kasvaa talouspoliittinen paine sysätä alkuun myös elvytyksen uusi aalto.

Talouspolitiikka kiristyy

Toimeliaisuus vaimenee tai pysähtyy herkimmillä aloilla jopa kokonaan, sillä viranomaiset ovat määränneet voimaan paikoin varsin jyrkkiäkin uusia rajoituksia kansalaisten liikkumiseen ja liiketoimintaan.

Samaa toimeliaisuutta vaimentavaa vaikutusta on silläkin, että tartuntariskin kasvaminen lisää kansalaisten omaehtoistakin varovaisuutta niin liikkumisessa kuin rahankäytössä.

Kulutushalut ja -mahdollisuudet heikkenevät, kun epävarmuus terveydestä, työpaikasta ja toimeentulosta kasvaa. Niinpä yhä kertyvistä tuloista entistä suurempi osa ohjautuu säästöön ja entistä pienempi osa kulutukseen.

Kun kyllin moni kansalainen tekee samanlaisia omalle taloudelle perusteltuja ja järkeviä valintoja, kertyy niiden yhteisvaikutuksesta kokoon koko kansantalouden mitassa uuden taantuman – tai yhä menossa olevan vanhan taantuman uuden notkahduksen – ainekset.

 Yhä kertyvistä tuloista entistä suurempi osa ohjautuu säästöön ja entistä pienempi osa kulutukseen.

Samaan aikaan talousnäkymiä varjostaa meillä ja muualla yksi kansantalouden tavanomaisesta dynamiikasta erillinen ja tällä kertaa vieläpä kohtalaisen suuri riski. Se johtuu julkisen eikä yksityisen talouden virityksestä – ja ennen kaikkea tuon virityksen muutoksesta.

Riski on talouspolitiikan suhteellinen ja riuska kiristyminen kesken yhä pahenevan koronakriisin. Se tarkoittaisi koko talouden luiskahtamista "fiskaaliseen kuiluun", jota voinee tällä kertaa nimittää talouden koronakuiluksi.

Kyseisen kuilun uhka on todellinen ja lisäksi siitä erikoinen, että kuiluun suistuminen ei ole vain uhka vaan käytännössä varmaa – elleivät hallitukset varta vasten päätä uusista elvytystoimista.

Bernanken kuiluvertaus pätee yhä

Vertauskuvallinen mutta toki täysin epävirallinen talouskäsite "fiskaalinen kuilu" on tiettävästi Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entisen pääjohtajan Ben Bernanken keksintöä.

Hän teki termin tunnetuksi eräässä finanssikriisin aikaisessa puheessaan, jossa hän vakavasti varoitti maan liittohallitusta kiristämästä talouspolitiikan viritystä tuolloin yhä meneillään olevan taantuman oloissa.

Epävirallinen talouskäsite "fiskaalinen kuilu" on tiettävästi Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entisen pääjohtajan Ben Bernanken keksintöä.­

Tuolloin Yhdysvaltain talouspoliittisessa keskustelussa ja kiistelyssä olivat vastakkain taantumasta ja työttömyydestä kummunneet elvytystarpeet ja julkisesta velkaantumisesta syntyneet vyönkiristyspaineet.

Bernanken mielestä "suuren taantuman" painamaa taloutta oli velkaantumisen uhallakin tarpeen elvyttää, sillä hän katsoi ennenaikaisten vyönkiristysten vain pahentavan ja pitkittävän taantumaa ja näin aiheuttavan kansantaloudelle ja julkisellekin taloudelle paljon suurempaa haittaa kuin taantuman taltuttaminen elvytystoimin.

Nyt meneillään on monilta osin tyystin toisenlainen kriisi, mutta samanlaisiakin piirteitä löytyy. Yksi niistä on juuri "fiskaalisen kuilun" riski.

Juuri nyt kyseisen kuilun reuna lähestyy ja samaan aikaan kuilu tavallaan myös syvenee kahdesta miltei automaattisesta syystä.

Ensimmäinen syy on se, että iso joukko koronan ensiaallossa eri maissa alulle pantuja elvytysohjelmia on määräaikaisia – ja pian päätöksessä. Ellei ohjelmia jatketa tai tilalle perusteta uusia ainakin yhtä mittavia uusia elvytysohjelmia, merkitsee se talouspolitiikan suhteellista kiristymistä. Tämä työntäisi taloutta lähemmäs kuilua.

Toinen syy on se, että talouden painuminen toisen tartunta-aallon vaikutuksesta toiseen taantumaan – tai yhä yllä olevan ensimmäisen taantuman uuteen notkahdukseen – mikä osaltaan lisää taantuman pehmittämiseksi tarvittavan elvytyksen vaatimusta – tai painaa edessä uhkaavan kuilun pohjaa syvemmälle.

Koronaelvytys uhkaa päättyä

Suomessa hallitusta on sekä kehuttu että moitittu valtion ensi vuoden budjetin mitoittamisesta koronataantuman takia tavallista voimakkaammin alijäämäiseksi.

Esityksen mukaan budjetin alijäämä ja sen katteeksi tarvittava uusi velkarahoitus on kymmenen miljardin euron tuolla puolen. Se on suuri määrä uutta velkaa, mutta silti vähemmän kuin tämänvuotinen yhteensä lähemmäs 20 miljardin euron lisävelka.

Alijäämäisen budjetin valmistelu voi vaikuttaa elvytysaikeilta, mutta alijäämän supistuminen tämänvuotisesta merkitsee silti talouspolitiikan virityksen suhteellista kiristymistä. Ja yhä jatkuvan ja todennäköisesti vielä pahenevan koronataantuman oloissa se merkitsee hyppyä fiskaaliseen kuiluun.

Eikä tuohon kuiluun lipsahtaminen uhkaa pelkästään Suomea. Sama huoli koskee käytännössä koko maailmaa.

 Alijäämäisen budjetin valmistelu voi vaikuttaa elvytysaikeilta, mutta alijäämän supistuminen tämänvuotisesta merkitsee silti talouspolitiikan virityksen suhteellista kiristymistä.

Sveitsiläispankki UBS ylläpitää kattavaa seurantaa koronakriisin aikaisista elvytysohjelmista ja niiden muutoksista maailmalla. Pankin ekonomistit pitävät asiakkaitaan ajan tasalla paitsi eri maiden elvytysohjelmien rahasummista ja muista piirteistä myös ensi vuonna uhkaavan globaalin fiskaalikuilun suuruudesta.

Viikko sitten jakelemassaan raportissa pankin ekonomistit summasivat eri maiden elvytysohjelmien vastaavan noin viittä prosenttia koko maailman tämänvuotisen bruttokansantuotteen arvosta.

Ensi vuonna elvytystoimet jatkuvat eri puolilla maailmaa, mutta elvytysohjelmien nyt tiedossa oleva mitoitus vastaa pankin kokoamien tietojen mukaan enää parin prosentin bkt-osuutta.

Niinpä ensi vuonna maailmantaloutta odottaa – ja uhkaa – lipsahdus fiskaaliseen kuiluun, joka vastaa jopa kolmea prosenttia koko maailman ensi vuoden bkt:n arvosta.

Kyse on siis varsin suuren pudotuksen riskistä, joka on kuitenkin vielä vältettävissä. UBS:n ekonomistit odottavatkin lukujen vielä muuttuvan, kun korona- ja talouskuvan synkkeneminen kannustaa ja painostaa talouspolitiikan päättäjiä panemaan alulle uusia elvytysohjelmia tai jatkamaan päättyvien ohjelmien määräaikoja.

 Ensi vuonna maailmantaloutta odottaa – ja uhkaa – lipsahdus fiskaaliseen kuiluun, joka vastaa jopa kolmea prosenttia koko maailman ensi vuoden bkt:n arvosta.

Kuilu on vielä vältettävissä

Yksi suuri mutta toistaiseksi epävarma muuttuja maailman elvytys- ja talousnäkymissä on Yhdysvaltain hallinnossa jo hyvän aikaa kinasteltu biljoonamittojen elvytyspaketti.

Jos uusi mammuttielvytys saa vihreää valoa ja muuttuu ensi vuoden mittaan talouden eri osiin hakeutuviksi rahavirroiksi, pienentää se koko maailman fiskaalikuilua tuntuvasti.

Samanlaista lievitystä on todennäköisesti vielä loppuvuoden mittaan odotettavissa useista EU-maista Saksaa myöten, sillä tänä vuonna jo nähty koronaelvytys on pitkälti perustunut määräaikaisiin – ja piakkoin päättyviin – tukiohjelmiin.

Jos ensimmäisen korona-aallon määräaikaiset tuet päättyvät toisen korona-aallon jo painaessa päälle ja ennen kuin talous ehtii toipua edellisen aallon rasituksista, alkaa laajan konkurssiaallon ja nopeasti pahenevan työttömyyden uhka hyvin nopeasti kasvaa.

Moinen näkymä on kolkko yrityksille ja palkansaajille – ja siksi myös talouspolitiikan viritystä säätäville hallituksille.

Suomen ja muiden maiden hallituksilla on kylliksi päänsärkyä koronan terveyshaittoja ja niiden torjumista pähkäillessä.

Hallitukset tuskin haluavat syliinsä vielä entisestään pahenevaa talouskriisiä – varsinkaan, kun se on ehkä vältettävissä. Näkymiä kirkastaisi, jos hallitukset yrittäisivät välttää suistumista fiskaaliseen kuiluun. Esimerkiksi elvytystä jatkamalla.

Toki tämä vaatii talouspoliittista selväjärkisyyttä ja poliittista rohkeutta, sillä elvytyksen jatkaminen merkitsee väistämättä myös valtioiden velkaantumista.

Niin kuin Bernanken kuiluvertaus varoitti, talouskriisin aikana talousvyön kiristäminen johtaa vielä suurempiin vaikeuksiin ja vielä suurempaan velkaantumiseen kuin vahinkojen välttäminen elvytystä jatkamalla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?