Mökkihuuma iski ja ostaja maksoi yli hintapyynnön – vaati myöhemmin isoja korvauksia - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Mökkihuuma iski ja ostaja maksoi yli hintapyynnön – vaati myöhemmin isoja korvauksia

Oikeus muistutti vanhan mökin riskeistä.

Ostaja mieltyi kesäpaikkaan niin kovasti, että oli valmis maksamaan rakennuksesta hintapyyntöä suuremman summan. Rakennuksen kunto ei kaupanteon hetkellä häirinnyt. Seinistä voi nähdä, että kaikki ei ole kunnossa­

5.10. 7:10

Yli 40 vuoden ikäinen kesämökki sai aikaiseksi ostohuuman ja mökistä syntyi kilpailu, johon myyjä ei osannut edes varautua.

Rantapaikasta myyjä oli jo alustavasti sopinut kaupat, mutta ne peruttiin, kun sivusta tuli korkeampi tarjous. Innokas ostaja oli valmis maksamaan reilusti yli hintapyynnön.

Ostohuuma päättyi kuitenkin ikävästi ja edessä oli riitajuttu, joka maksoi ostajalle noin 50 000 euroa.

Kesäpaikka vaihtoi omistajaa 190 000 eurolla. Summa oli 14 000 euroa yli alkuperäisen hintapyynnön.

Aikaa kului kolme vuotta, kun ostaja käynnisti 60 000 euron hinnanalennusvaatimuksensa laatuvirheestä ja 22 000 euron vaatimuksensa oikeus- ja selvittelykuluista.

Kauppaan sisältyi maastoltaan hyvä rantatontti, jolla oli kahden asunnon mökki ja rantasauna. Rakennukset oli tehty yli 40 vuotta sitten.

Rakennuksista ei tehty kuntotarkastusta, mutta se ei innokasta ostajaa haitannut, koska paikka tuntui täydelliseltä.

Vuosi kului ja ostajan nenä haistoi oudon löyhkän. Homekoirakin haistoi ja terveydelle haitallisia homeitiöitä löytyi rakenteista.

Päärakennuksen remonttikustannuksiksi saatiin 80 000 euroa ja rantasaunan 20 000 euroa. Ostajan mukaan mökissä ei voinut asua ennen kuin se korjattaisiin.

Kosteus oli tullut alapohjan kautta ja edessä oli muun muassa puukoolattujen lattioiden uusiminen ja ulkoseinien alaosien korjaaminen.

Savupiippukin kaipaa pientä remonttia.­

Ostaja kertoi tutustuneensa rakennukseen perusteellisesti ennen kauppaa eikä silloin saatujen tietojen perusteella pitänyt olla mitään erityistä remontoitavaa.

Innokas ostaja sai kaupantekohetkellä tiedon, jonka mukaan rakennusten kunto oli tyydyttävä. Nyt ostaja oli sitä mieltä, että ne olivatkin purkukuntoisia.

Jos totuus olisi ollut tiedossa, kauppoja ei olisi tehty, koska rakennus oli täynnä virheitä, jotka oli jätetty kertomatta.

Rakennuksessa oli piilosokkeli, jota pidetään nykyään riskirakenteena, mutta sitä se ei ollut yli 40 vuotta sitten.

Kuntotarkastus kertoi alapohjan kosteus- ja homevaurioista.­

Ostajan nostaman kanteen myyjä kiisti käräjäoikeudessa ja vaati yli 11 000 euron oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Myyjä muistutti, että ostaja vaatimalla vaati kiinteistöä itselleen ja määritteli jopa itse hinnankin, jonka oli valmis maksamaan, jotta saa paikan omakseen. Samalla alustavasti sovitut kaupat toisen ostajan kanssa jäivät sikseen.

Ostaja tutustui paikkaan, sai tietää katon ja syöksytorvien huonosta kunnosta ja sai tietää myös, että rakennukset olivat alkuperäisiä, myyjä muistutti. Myyntiesitteen mukaan rakennukset oli tarkoitettu vain kesäkäyttöön.

Ostajalle kerrottiin vesikaton vuotamisesta, mistä muistona olivat sisätilojen tummuneet rakenteet. Ostaja sai myös tiedon katteen uusimisesta.

Katolta tulleet sadevedet ovat kastelleet kivijalan tummaksi. Syynä on liian lyhyt vesiränni.­

Myyjän mukaan ostaja hyväksyi kiinteistön sellaisessa kunnossa kuin se myyntihetkellä oli ja kiisti, että jotain olennaista olisi jäänyt kertomatta.

Myyjä halusi saada riidalle sovintoratkaisun ja tarjosi 20 000 euron hyvitystä, mutta ostaja ei tarttunut siihen.

Käräjäoikeus kuuli useita todistajia. Kiinteistöstä kaksi välittäjää teki hinta-arvion. Toisen mukaan pelkkä tontti on 75 000 euron ja toisen mukaan 150 000 euron arvoinen.

Käräjäoikeus hylkäsi ostajan nostaman kanteen. Johtopäätöksissään käräjäoikeus totesi, että heti ensimmäisellä kerralla ostaja oli valmis maksamaan yli pyydetyn hinnan ja painosti myyjää tekemään kaupat.

Oikeuden johtopäätös oli, että ostaja halusi kiinteistön riippumatta siitä missä kunnossa se oli. Paikka oli ostajalle merkityksellisempi kuin rakennusten kunto, oikeus totesi.

Ei edes kattovuodosta annettu tieto johtanut vaatimukseen rakenteiden perusteellisemmasta tutkimisesta. Tältä osin ostaja kantoi itse riskin, että vuoto olisi aiheuttanut laajempia vaurioita rakenteissa, oikeus muistutti. Samalla ostaja menetti oikeutensa vedota virheisiin.

Kesämökistä ostaja teetti kuntotarkastuksen noin vuosi kaupanteon jälkeen. Mökki on rakennettu 45 vuotta sitten ja alkuperäisistä ikkunapuitteista ajan kuluminen näkyy selvästi.­

Rakennusten iästä ja kunnosta olisi ostajan pitänyt ymmärtää, että niissä on paljon korjattavaa. Ostaja otti tietoisen riskin, että rakenteissa voi olla vaurioita, jotka edellyttävät suuria korjauksia ja että niissä voi olla myös terveyteen vaikuttavia haittoja.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Käräjäoikeus antoi ratkaisun vuosi sitten keväällä.

Ratkaisu ei tyydyttänyt ostajaa ja riitaa käsitteli myös Turun hovioikeus. Ostajan mukaan katon vuodosta ei ollut kerrottu ja kyse oli salaisesta virheestä. Mökin lattiaa ostaja piti riskirakenteena ja kyse oli ostajan mielestä rakennusvirheestä.

Myyjä vaati kanteen hylkäämistä, koska kaikki olennainen oli kerrottu.

Hovioikeus ei muuttanut riidan lopputulosta. Se muistutti, että alapohja oli rakennettu sen ajan yleisen rakennustavan mukaan ja vaikka se nykyisen tietämyksen valossa on riskirakenne, josta kosteus pääsee ylös rakenteisiin, ei kyse ole rakennusvirheestä.

Ostajan olisi pitänyt ymmärtää, että rakennukset olivat tulleet teknisen käyttöikänsä päähän ja edessä olisi suuret korjaukset.

Ostaja ei halunnut tutkia rakennuksen kuntoa tarkemmin, vaikka myyjä oli kertonut kattovuodosta, mikä kertoo hovioikeuden mukaan siitä, että ostajalle rakennusten kunnolla ei ollut merkitystä. Innokkuus kävi kalliiksi ostajalla. Ostajan on maksettava kummankin osapuolen oikeuskulut, jotka nousevat noin 50 000 euroon.

Hovioikeuden ratkaisu on syyskuun lopulta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?