Anne Brunila kärsi huijari­syndroomasta: ”Monesti työurani aikana minulla oli tunne, etten osaa syvällisesti mitään” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Anne Brunila kärsi huijari­syndroomasta: ”Monesti työurani aikana minulla oli tunne, etten osaa syvällisesti mitään”

Anne Brunila on tehnyt monipuolisen uran virkamiehenä ja yritysmaailmassa. Hän on rohkeasti tarttunut aina uusiin haasteisiin, vaikka on samaan aikaan kokenut epävarmuutta osaamisestaan.

Anne Brunila on tehnyt pitkän uran vaikutusvaltaisissa asemissa. Kuvassa silloinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja Hankenin professorina toiminut Anne Brunila EK:n seminaarissa vuonna 2018.­

25.9. 21:46

Anne Brunila, 63, on yksi Suomen talouselämän merkittävistä vaikuttajista, ja työuraan on mahtunut niin tehtäviä Suomen Pankissa, valtiovarainministeriössä ja Euroopan komissiossa kuin pörssiyhtiöissä ja metsäteollisuuden edunvalvojana.

Brunila kertoo ensi viikolla ilmestyvässä kirjassa Kuka olisi uskonut seikkaperäisesti uransa käänteistä.

Brunilaa arvostettiin niin paljon, että häntä pyydettiin kirjan mukaan lukuisia kertoja hakemaan arvovaltaisia tehtäviä esimerkiksi Suomen Pankista.

Hän oli virkamiehenä mukana rakentamassa myös eurojärjestelmää, ja kertoi aavistaneensa ongelmat jo ennen eurokriisin puhkeamista.

Kaikesta tästä huolimatta epävarmuus omasta osaamisesta on vaivannut häntä.

”Itsetunto on asia, jota olen paljon pohtinut. Monesti työurani aikana minulla oli tunne, etten osaa syvällisesti mitään, koska olen niin usein vaihtanut alalta toiselle ja tehtävästä toiseen, ettei todella syvällisen asiantuntijuuden rakentaminen ole ollut mahdollista.”

Brunila kertoo kirjassa mielenkiintoisesta keskustelusta nobelisti Bengt Holmströmin kanssa. Holmström oli kertonut Brunilalle niin sanotusta huijarisyndroomasta eli omien kykyjen perusteettomasta epäilystä.

”Ehkä minunkin heikko luottamukseni omaan osaamiseeni ja kykyihini johtui siitä? Bengtin ansiosta aloin nähdä oman epävarmuuteni uudessa valossa”, Brunila kertoo.

Omanlaisensa yllättävä loikka oli Brunilan siirtyminen Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Brunila kertoo väsyneensä virkamiestehtäviin, koska niissä ympyröissä samat asiat pyörivät eikä mikään tuntunut edistyvän.

Metsäteollisuudessa tuli monenlaista uutta vastaan: esimerkiksi vierailu Venäjälle puutullikiistojen aikana. Venäläiset eivät edes kätelleet Brunilaa, sillä heidän mielestään nainen ei ollut varteenotettava neuvottelukumppani.

”Metsäpatruunat eivät olleet osanneet varoittaa minua tällaisesta. He olivat huolestuneita vain siitä, miten kestän viinan juonnin ja putoanko pöydän alle, kun olen niin laiha.”

Seuraava siirto oli hyppäys pörssiyhtiö Fortumin johtoryhmään.

”Olinhan minä aika hullu, kun siihen suostuin.”

Brunila pohtii, mistä hänen rohkeutensa on peräisin, koska on mielestään arka, ujo ja introvertti.

”Yksi mahdollinen selitys saattaa piillä lapsuuden kasvuympäristössä. Meillä ei helposti annettu periksi vaikeuksien edessä ja luotettiin omiin kykyihin, toisinaan vähän liikaakin.”

”Minäkin olen epävarmuudestani huolimatta pohjimmiltani luottanut aina siihen, että pärjään.”

Brunilan elämässä on riittänyt niin valoa kuin raskaita vastoinkäymisiä. Omasta jaksamisestaan Brunila kiittää paitsi poikaansa myös buddhalaista elämänfilosofiaa ja meditaatioharjoituksia.

Brunilan henkireikä on myös maalaistalo, jossa hän keskittyy puutarhanhoitoon.

Lähde: Anne Brunila & Johanna Venho: Kuka olisi uskonut (2020)

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?