Tontilla piti olla 250 metriä merenrantaa – neljä vuotta kului kunnes pariskunnalle selvisi, ettei ranta kuulunutkaan kauppaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Tontilla piti olla 250 metriä merenrantaa – neljä vuotta kului kunnes pariskunnalle selvisi, ettei ranta kuulunutkaan kauppaan

Pariskunta etsi rauhallista rantapaikkaa ja löysi todellisen helmen: noin 2,3 hehtaarin merenrantatontin ja 250 metriä rantaviivaa.

Tontin ranta osoittautui vesijättömaaksi.­

27.9. 15:50

Yhdeksän vuotta sitten tehty kauppa paljastui muutaman vuoden kuluttua pettymykseksi, kun ostajalla selvisi, ettei omaa rantaa ollutkaan. Tosiasiassa ranta oli noin 30–40 metriä leveä vyöhyke, joka olikin vesijättömaata ja sen omisti vesialueen osakaskunta.

Pariskunta teki kaupat niin innostuneissa tunnelmissa, ettei kaikista asioista ymmärretty ottaa selviää, mutta ei myyjällään todellinen tilanne ollut tiedossa.

Vastuuseen kaupan virheellisistä tiedoista joutuivat sekä välittäjä että myyjä. Tontin ostaja saa 35 000 vahingonkorvaukset ja valtaosan oikeuskuluistaan. Omistaja lunasti vesijättöalueen ja hinnaksi tuli noin 30 000 euroa.

Ostajapariskunta löysi tontin Loviisan ympäristöstä. Tasainen merenrantakaistale vaihtoi omistajaa 75 000 eurolla. Vasta kaupanteon jälkeen paljastui, ettei ranta kuulunutkaan tonttiin.

Ostaja käynnisti myyjää ja välittäjää kohtaan oikeusprosessin. Kauppoja ei olisi tehty, jos totuus oli tiedossa, ostaja perusteli kannettaan Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa.

Omistajan mielestä myyjä ja välittäjä vaikenivat vesijättöalueesta ja tierasitteesta. Vesijätön koko oli lähes hehtaari. Omistajan mielestä tontin käyttäminen tuli hankalaksi. Hän vaati noin 45 000 euron korvauksia myyjältä ja välittäjältä.

Tontin myyjä kiisti vaatimukset pääosin, mutta oli valmis antamaan 9 000 euroa vahingonkorvauksena. Myyjän mielestä vesijätön lunastus ei olisi ollut tarpeellista.

Myyjä kiisti, että hän jätti kertomatta jotain olennaista. Hänelle ei ollut tullut kauppaa tehdessään mieleenkään, että alue olisi vesijättömaata.

Välittäjä vaati kanteen hylkäämistä ja muistutti, että oikeuskirjallisuudessa rantatontti-termiä on käytetty tontista, jonka edustalla on vesijättöä. Hän kiisti, että olisi millään lailla vastuussa vesijätön lunastuksesta.

Maanomistajalta välittäjä oli saanut tonttia koskevat tiedot ja muistutti, ettei hänellä ollut aihetta selvittää aluetta mahdollisesti koskevia rekisteröimättömiä rasitteita.

Käräjäoikeus ratkaisi rantakiistan viime vuoden maaliskuussa ostajapariskunnan eduksi.

Tontille pariskunta oli jo rakentanut saunan ja mökin. Rakennusluvan yhteydessä vesijättö ei noussut esille. Se tuli puheeksi vasta viereisen tilan myyntiesitteestä ja tieyhteydestä.

Tontin myynyt pariskunta kertoi omistaneensa paikan vain pari vuotta ja käyneensä tontilla vain muutaman kerran. Pariskunta ei rakentanut tontille mitään eikä tiennyt vesijätöstä ja rasitteestakaan mitään. Tieoikeus oli ollut suullinen ja se oli annettu 1950-luvulla ja se oli perusteena tierasitteelle.

Kalastuskunta ei voinut käyttää vesijättöaluetta, koska se kuului rantakiinteistön yhteyteen, ja maanomistajan tuli lunastaa se. Vesijättöalueen lunastus maksoi omistajalle runsaat 30 000 euroa.

Käräjäoikeus muistutti, että myyjän vastuu oikeista tiedoista on ankara eikä myyjä vapaudu sillä, ettei tiennyt mahdollista virhettä. Myyjä on vastuussa myös välittäjän antamista tiedoista.

Maanmittausinsinöörin kirjallisista todisteista selvisi oikeudessa, että myyty tontti oli tosiasiassa noin 8 000 neliötä pienempi, koska koko ranta-alue oli vesijättöä. Vasta vesijätön lunastuksen jälkeen omistajalla oli rantatontti. Välittäjä myi rantatonttina kiinteistön, jolla ei todellisuudessa ollut vesijätöstä johtuen väitettyä 250 metrin rantaviivaa.

Käräjäoikeuden mielestä kyse oli laatuvirheestä ja se vaikutti kauppaan. Reklamointi oli tehty kohtuullisessa ajassa, vaikka kaupanteosta olikin kulunut jo vuosia.

Tierasite naapurikiinteistölle selvisi vasta vuosia kaupanteosta. Käräjäoikeuden mukaan kyse oli oikeudellisesta virheestä.

Tierasitetta koskeva reklamointi oli tehty välittäjälle kohtuullisessa ajassa, mutta myyjälle liian myöhään ja oikeus hylkäsi myyjään kohdistuneet vaatimukset.

Myyjä ja välittäjä joutuvat käräjäoikeuden ratkaisun mukaan maksamaan yhteisvastuullisesti ostajapariskunnalle 30 200 euroa vahingonkorvausta kauppaa koskevista virheistä.

Tieoikeutta koskevasta virheellisestä tiedosta välittäjän on maksettava ostajalle 5 000 euron korvaukset. Ostajapariskunnan oikeudenkäyntikuluja välittäjä ja myyjä joutuvat maksamaan yhdessä noin 20 300 euroa.

Välitysliike ei tyytynyt käräjäoikeuden ratkaisuun ja haki Helsingin hovioikeudelta muutosta. Hovioikeus ei muuttanut lopputulosta, mutta välittäjälle tuli lisää kuluja.

Välittäjän oikeuskulut hovi- ja käräjäoikeudessa ovat yhteensä noin 35 000 euroa ja hänen on maksettava myös noin 9 000 euroa ostajapariskunnan oikeuskuluja hovioikeuden osalta. Riidan oikeuskulujen kokonaissumma on noin kaikkiaan 65 000 euroa.

Hovioikeuden ratkaisu on kuluvalta viikolta. Ratkaisuun voi hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos se antaa valitusluvan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?