Kommentti: Suomen elvytys jää heikommaksi kuin valtion velkaantumisesta luulisi - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Suomen elvytys jää heikommaksi kuin valtion velkaantumisesta luulisi

Velkaantuminen ei yksin todista talouspolitiikan elvytystehoa. Suomenkin valtio kyllä velkaantuu – mutta silti elvytys heikkenee ensi vuonna, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

26.9. 6:30

Julkinen talous velkaantuu parhaillaan useimmissa länsimaissa vuosikymmeniin kovinta tahtia. Suomenkin valtio ottaa tänä ja ensi vuonna uutta velkaa alijäämiensä tilkkeeksi näillä näkymin yhteensä lähemmäs 30 miljardia euroa.

Velkamäärät nostavat herkkähermoiselta jo hiukset pystyyn, mutta silti julkinen velkaantuminen on juuri nyt vallitsevissa oloissa luonnollista ja jopa väistämätöntä.

Velkaantumiselle on kaksi selkeää ja ajankohtaista syytä: koronaepidemia ja koronataantuma.

Valtiot velkaantuvat, kun hallitukset yrittävät vaimentaa koronasta kansanterveydelle ja -taloudelle koituvia haittoja.

Samanaikaisten terveys- ja talouskriisien taltuttaminen on erittäin kallista, mutta todennäköisesti ei kuitenkaan niin kallista kuin kriisien taltuttamatta jättäminen olisi.

Tavallista roimasti runsaammat budjettialijäämät ja valtioiden poikkeuksellisen raskas velkaantuminen on luontevaa tulkita merkiksi talouspolitiikan voimakkaasta elvyttävyydestä.

Pelkkä valtion velkaantuminen ei kuitenkaan yksistään todista talouspolitiikan elvytystehoa.

Suomessakin valtio kyllä jatkaa ensi vuonna velkaantumistaan, ja hallitus kuvaa talouspolitiikan yleisviritystä elvyttäväksi – mutta silti elvytysteho heikkenee eikä voimistuu.

Ei alijäämä vaan sen muutos

Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys voi vaikuttaa avokätisen elvyttävältä, sillä enteileehän esitys valtiontalouden mittavaa alijäämää ja suurta määrää uutta velkaa.

Mutta elvytysteho ei synny pelkästä alijäämästä, vaan alijäämän muutoksesta – ja ensi vuonna alijäämä supistuu.

Budjettiesityksen mukaan ensi vuodelle kaavailtu alijäämä jää kolmisen miljardia euroa pienemmäksi kuin alijäämää kertyy tänä vuonna alkuperäisen budjetin ja kaikkien lisäbudjettien alijäämistä yhteensä.

Toki hallitus voi myös ensi vuonna katsoa aiheelliseksi laatia yhden tai useampia lisätalousarvioita, joten myös alijäämää voi ensi vuoden mittaan kertyä runsaammin kuin koko vuodelle laaditun arvion perusteella on odotettavissa.

Mutta jos talousarvion luvut pitävät kutinsa ja alijäämä jää ”vain” budjettiesityksen vajaaseen 11 miljardiin, merkitsee se talouspolitiikan elvytystehon lievää heikkenemistä.

Talouspolitiikan viritysastetta voi toki tulkita miten haluaa, mutta tämä tulkinta perustuu niin sanottuun fiskaaliseen impulssiin – talouspolitiikan kasvusysäykseen – ja sen heikkenemiseen.

Ali- tai ylijäämän muutos aiemmasta kertoo, kuinka voimakas kasvuimpulssi on odotettavissa.

Kaavamaisen tulkinnan mukaan talouspolitiikan elvytysteho voimistuu alijäämän kasvamisesta tai ylijäämän supistumisesta ja vastaavasti heikkenee alijäämän supistumisesta tai ylijäämän kasvamisesta verrattuna aiempaan.

Näin isokin alijäämä voi merkitä talouspolitiikan suhteellista kiristymistä ja kasvuimpulssin heikkenemistä, jos alijäämä jää aiempaa pienemmäksi.

Kuntatalous yrittää jo jarruttaa

Sen lisäksi, että valtiontalouteen kaavailtu alijäämä supistuu ensi vuonna, myös kuntataloudessa on kasvavia paineita kiristää vyötä.

Vaikka kuntatalous on ennestäänkin ahtaalla ja vaikka paraikaa päälle kaatuvat koronakustannukset vielä pahentavat ahdinkoa, merkitsee joka ikinen kunta-alan uusi lomautusilmoitus ja muu säästötoimi talouspolitiikan kokonaisuuden kiristymistä ja hallituksen elvytyspyrkimysten entisestään vesittymistä.

Kuntien lomautukset ja muunlaiset vyönkiristykset voivat tuntua yksittäisen kunnan ahtaassa tarkastelussa tarpeellisilta, mutta kesken vuosikausiin vaikeimman talouskriisin niistä koituu koko julkiselle taloudelle ja kansantaloudellekin helposti enemmän kustannuksia ja menetyksiä kuin yhdellekään kunnalle säästöjä.

Lisää epäsuoria kustannuksia ja haittaa kansantaloudelle kertyy kuntien suoranaisten kustannusleikkausten lisäksi esimerkiksi jopa ”lapiovalmiiden” liikenne- ja rakennusinvestointien lykkäämisistä ja perumisista.

Kun hallitus yrittää elvyttää mutta ei oikeastaan onnistu, ja kun kuntatalous vielä painaa samaan aikaan jarruja, on koko kansantalous vaarassa kärsiä tästäkin taantumasta pidempään ja suurempia menetyksiä kuin olisi välttämättä tarpeen.

Se tästä vielä puuttuu, että hallituksen hermot pettävät ja vyönkiristykset alkavat toden teolla ennen kuin talous on kunnolla toipunut kriisistä.

Kaksi edellistä talouskriisiä – 1990-luvun lama ja viime vuosikymmenen tuplataantuma – pitkittyivät pitkälti juuri siksi, että julkisen talouden vyönkiristykset alkoivat ennen kuin talous ehti toipua kylliksi kestääkseen kiristyksiä.

Riski samojen vikatikkien uusimiseen on suuri. Ensi vuoden lievä kiristys – ja sen kutsuminen elvyttämiseksi – on yksi varoittava enne.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?