Kommentti: Lievä hintojen lasku on taantumassa vain eduksi, siksi viimeaikaista deflaatiota on turha säikkyä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Lievä hintojen lasku on taantumassa vain eduksi, siksi viimeaikaista deflaatiota on turha säikkyä

Edes lyhyt tauko elinkustannusten nousussa on nyt taantumassa harvoja helpotuksen aiheita. Siksi viimeaikaista desimaalideflaatiota on turha säikkyä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

­

5.9. 7:08

Euroalueen inflaatiovauhti eli kuluttajahintojen keskimääräinen vuosimuutos on vasta julkaistujen elokuun lopun ennakkotietojen mukaan hidastunut suurin piirtein nollille.

EU:n tilastoviraston Eurostatin mukaan euroalueen "yleinen hintataso" oli elokuun lopussa -0,2 prosenttia matalampi kuin vuotta aikaisemmin.

Jos ennakkotieto 0,2 prosentin yleisen hintatason laskusta pitää kutinsa – ja jos välttämättä halutaan tuhlata aikaa noinkin summittaisen ilmiön kuvaamiseen desimaalien tarkkuudella – on muodollisesti kyse deflaatiosta.

Tämä on inflaatiolle eli hintatason yleiselle kohoamiselle vastakkainen eli hintatason yleistä laskua tarkoittava talouskäsite.

Mutta deflaatio ei sinänsä ole välttämättä sen parempi tai pahempi talouden ilmiö kuin inflaatiokaan.

Hintojen lasku on vuosikymmenten ajan ollut lähes kadonnut ilmiö ja joka tapauksessa harvinaisempi kuin hintojen alituinen nousu. Mutta ei siksi, että hintojen lasku olisi luonnotonta tai luonnostaan kauheaa, vaan siksi, että keskuspankit ovat varta vasten halunneet – ja pakottaneet – hintatason ja elinkustannukset alituiseen nousuun.

Taantumassa kuluttajahintojen alituisen nousun taukoamisesta tai hintojen lievästä laskusta on kansalaisten enemmistölle todennäköisesti enemmän arjen helpotusta kuin minkään lajin haittaa.

Inflaation kiihtyminen sitä vastoin lisäisi talous- ja toimeentulohuolia, joita taantumasta ja työttömyydestä koituu parhaillaan ilmankin.

Siksi hintojen lievää laskua tai varsinkaan nollainflaatiota on kenenkään turha säikkyä.

Keskuspankkiirit silti säikkyvät – ja toistaiseksi meidän muiden on ennemmin aiheellista pelätä keskuspankkiirien säikkymistä ja rahapolitiikan ylilyöntejä kuin hintojen tasaantumista tai edes lievää laskua.

Hintojen lasku helpottaa elämää

Paraikaa meneillään oleva aito hintavakaus ja hiuksen hieno desimaalideflaatio jäävät useimmilta arkiaskareitaan hoitavilta kansalaisilta luultavasti täysin huomaamatta.

Ja jos viikottainen kauppalasku tai muu arkinen menoerä tuntuu edes vähän totunnaista keveämmältä, kukapa siitä pahastuisi.

Harva on kai ryhtynyt kokoamaan protestiryhmiä tukkimaan ruokakauppojen sisäänkäyntejä, jos ruokakorin hinta on hieman laskenut.

Vielä harvempi lienee jo vuosikymmenten ajan aina vain viivytellyt vaikkapa uuden television, matkapuhelimen tai auton hankkimista sillä perusteella, että ensi vuonna saa samanlaisen halvemmalla tai samalla summalla paremman.

Oikeassa elämässä kansa tuntuu enimmäkseen pitävän hintojen vähittäistä laskupyrkimystä suotuisana kokemuksena ja ehkä jopa luonnollisena seurauksena talouden tehokkuudesta ja teknologian kehityksestä.

Harva lienee viivytellyt vaikkapa uuden television, matkapuhelimen tai auton hankkimista sillä perusteella, että ensi vuonna saa samanlaisen halvemmalla tai samalla summalla paremman.­

Inflaation vaimeudesta tai hintojen lievästä laskusta on sekin käytännön hyöty, että ruokakorin halpeneminen ja muunlainen arkisten hintojen lasku vahvistaa rahan reaalista ostovoimaa.

Se tarkoittaa, että entisensuuruisilla tuloilla on varaa ostaa entistä enemmän tai entistä laadukkaampia tuotteita ja palveluita.

Yksi yleinen mutta ehkä turhan yksioikoinen tulkinta deflaation haitoista on, että rahan reaaliarvon vahvistuminen merkitsee samalla automaattisesti myös velkojen reaaliarvon kasvamista.

Näin toki käy, mutta pelkkä velkapääoman reaaliarvon kasvaminen ei suista yhtään velallista saman tien ahdinkoon saati perikatoon.

Niin kauan kuin velan hoitamiseen tarvittavat tulot pysyvät ainakin entisellään, merkitsee muiden elinkustannusten lasku mahdollisuutta jopa nopeuttaa velkapääoman kuolettamista.

Tilanne muuttuu toki tyystin toisenlaiseksi – ja enimmäkseen heikommaksi – elleivät velan maksamiseksi tarvittavat tulot säilykään ennallaan vaan supistuvat tai loppuvat tykkänään.

Silloin velallinen niin kuin kuka tahansa muukin on pinteessä, ja siitä eteenpäin – tai paremminkin alaspäin – deflaatiokin voi pahentaa painajaista.

Deflaatio oli laman seuraus eikä syy

Läntisen maailman tuorein ja edelleen tunnetuin kokemus taloutta toden teolla tuhoavasta deflatorisesta lamasta on 1930-luvun suurlaman ajoilta.

Silloin useissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa koettiin suunnilleen samaan aikaan sen ajan ilmaisulla raaka depressio, jonka yksi piirre oli tukku- ja kuluttajahintojen sekä kiinteistö- ja arvopaperihintojen samanaikainen ja ennen kaikkea jyrkkä ja syvä laskukierre.

Samanaikaisuus ei kuitenkaan sinänsä osoita syyn ja seurauksen suuntaa.

Todennäköisesti hintojen laaja-alainen laskukierre osaltaan voimisti laman voimaa, mutta silti hintojen lasku oli ennemmin yksi konkurssiaallon ja massatyöttömyyden seurauksista kuin niiden syy.

Kuluttajahintojen lievä lasku ei ole yhtä huolestuttavaa kuin monin tavoin vaaralliset talouden kuplat.­

Suurempi vaikutus laman leimahtamiseen ja sittemmin myös syöksykierteen syvyyteen lienee ollut sillä, että "kultaisen" 1920-luvun nousukausi rohkaisi yritysten, sijoittajien ja kotitalouksienkin velkaantumista ja innosti finanssikeinottelua – ja lopulta paisutti velka- ja finanssikuplat historiallisiin mittoihin.

Noiden kuplien puhkeamisesta alkoi yhä vertaansa vailla oleva pörssi-, finanssi- ja kiinteistöromahdus.

Siksi velka- ja finanssikuplan paisumista on edelleen perusteltua varoa. Kuplat ovat monin tavoin keljuine seurauksineen vaarallinen talouden ilmiö, ei kuluttajahintojen lievä lasku.

Yksi paraikaa kasvavista riskeistä onkin keskuspankkien pakkomielle saada inflaatio kiihtymään vaikka väkisin.

Vaara kasvaa, että alati voimistuvat rahaelvytyksen ponnistelut paisuttavat talouteen juuri sellaisia velka- ja finanssikuplia, joiden puhkeamisesta on ennenkin seurannut vaikeuksia.

Kuten 1930-luvun deflatorinen suurlama.

Pakkomyynnit syvensivät romahdusta

Finanssi- ja kiinteistövarallisuuden hintaromahdus oli 1930-luvun suuren laman alkusykäys – ja katastrofi suurelle määrälle velkakeinottelijoita kuin tavallisiakin velallisia.

Kun velkojen vakuutena olleen varallisuuden arvo romahti, syntyi romahdusta jyrkentänyt paniikki. Velkojat vaativat joko lisää vakuuksia tai velkojen maksamista, mikä käytännössä ajoi velalliset vakuusvarallisuutensa pakkomyynteihin, jotka taas painoivat kursseja entistä jyrkempään laskuun – ja ajoivat yhä uusia keinottelijoita pakkomyynteihin.

Tähän velkojen, vakuuksien, pakkomyyntien ja hintaromahduksen yhteyteen taloustieteilijä Irving Fisher viittasi käsitteellään ”velkadeflaatio”.

Kun keinottelijoiden tappiot muuttuivat pankkien luottotappioiksi, yrittivät pankit pelastautua irtisanomalla muiden asiakkaidensa, kuten maanviljelijöiden, kotitalouksien ja yritysten luottoja. Siitä alkoi konkurssikierre, jonka yksi kelju seuraus oli massatyöttömyys.

Miljoonat työttömät eivät ostaneet yhtä innokkaasti uusia asuntoja, autoja tai edes elintarvikkeita kuin työssä käyvät olivat aiemmin ostaneet. Yksi seuraus kysynnän dramaattisesta laskusta oli hintojen lasku.

Hintojen lasku oli myös yrityksille yksi epätoivoinen hengissä pysymisen keino tai ainakin yritys. Laajana ilmiönä se kuitenkin osaltaan pahensi talouden kokonaiskysyntää ja lopulta yritystenkin jamaa, sillä tuon ajan tapaan myös palkat joustivat alaspäin.

Periaatteessa tuolloinkin deflaatio vahvisti rahan ostovoimaa, mutta siitä ei ollut iloa, kun tulot tyssäsivät konkursseihin ja työttömyyteen.

Mutta 1930-luvun lamavuosina deflaatiota ei mitattu prosenttiyksikön desimaaleilla, vaan jyrkimmillään tukku- ja vähittäishinnat syöksyivät jopa kymmenien prosenttien vuosivoimalla.

Silloin euroalueen viimeaikaista desimaalideflaatiota olisi pidetty aitona hintavakauden merkkinä ja huokaistu helpotuksesta eikä suinkaan säikytty ties minkälaisiin uusiin rahakokeisiin inflaation kiihdyttämiseksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?