Kommentti: Politikointi peitti alleen todellisen syyn Kaipolan sulkemiselle – tämä on UPM:n päätöksen taustalla - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Politikointi peitti alleen perimmäisen syyn Kaipolan sulkemiselle – UPM voi joutua samasta syystä sulkemaan vielä lisää tehtaita

Tosiasiallisesti Kaipolan paperitehtaan sulkemisella oli varsin vähän tekemistä hallituksen politiikan, ay-liikkeen ja Suomen kilpailukyvyn kanssa.

­

3.9. 15:29

Jämsäläinen Kaipolan paperitehdas joutui viikko sitten kovan paikan eteen. Metsäyhtiö UPM ilmoitti, että tehdas suljetaan vuoden loppuun mennessä.

Sitten yksi asia johti toiseen. Neljä tuntia sen jälkeen, kun UPM oli kertonut tehtaan sulkemisesta, Kaipolasta tuli poliittinen pelinappula.

Iltalehti julkaisi jutun, jossa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo käänsi tehtaan sulkemisen hallituksen syyksi. Hänen mukaansa Kaipolaa ei olisi lakkautettu, jos hallituksen politiikka olisi erilaista.

Seuraavana päivänä UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen jatkoi siitä, mihin Orpo oli jäänyt. Hän eritteli, mitkä asiat hallituksen politiikassa olivat pielessä. Pesosen mielestä sääntely oli tiukkaa ja verotus kireää. Lisäksi valtakunnallinen ammattiyhdistysliike oli estämässä työntekijöiden palkkojen alentamisen kilpailukykyiselle tasolle.

Pääministeri Sanna Marin (sd) asettui poliittisessa keskustelussa työntekijöiden puolelle. Hän totesi, että jos olisi itse saanut päättää, paperintuotanto Kaipolan tehtaassa jatkuisi edelleen.

Paperitehtaan lakkauttamisella politikointi peitti alleen perimmäisen syyn, miksi tehdas päätettiin sulkea. Tosiasiallisesti sulkemisella oli varsin vähän tekemistä hallituksen politiikan, ammattiyhdistysliikkeen ja Suomen kilpailukyvyn kanssa.

Pääministeri Sanna Marin vieraili Jämsässä 28. elokuuta. Taustalla Jämsän kaupunginjohtaja Hanna Helaste ja työministeri Tuula Haatainen.­

Jotta UPM:n päätöksiä voisi ymmärtää, täytyy palata vuoteen 1970. New York Time Magazine julkaisi silloin taloustieteilijä Milton Friedmanin kirjoittaman artikkelin, jossa hän esitti, että yrityksen yhteiskunnallinen velvollisuus on kasvattaa voittojaan.

Kuusi vuotta myöhemmin taloustieteilijä Michael Jensen hioi Friedmanin esittämää ajatusta vielä lisää. Artikkelissaan Firman teoria hän kiteytti, että yritykset voivat toimia tehokkaasti vain, jos niiden ainoa tehtävä on osakkeenomistajien voittojen maksimointi.

Tälle keskustelulle antoi vauhtia 1970-luvulla läntistä maailmaa kurittanut talouskriisi ja taantuma. Yrityssektorin tulokset ja tuottavuus heikkenivät ja osakkeenomistajat kävivät levottomiksi.

Friedmanin ja Jensenin ajatukset tarjosivat osakkeenomistajille ratkaisun. Kun yrityksen päätehtäväksi määriteltiin voittojen kasvattaminen, varmistettiin, että osakkeenomistajien etu huomioitiin joka käänteessä. Oli taloustilanne mikä tahansa yritys teki kaikkensa, että osakkeenomistajat saivat parhaimman mahdollisen tuoton siinä tilanteessa.

Seuraavien vuosikymmenten aikana Friedmanin ja Jensenin ajatukset omaksuttiin paitsi liike-elämässä myös laajemmin taloustieteessä. Lopulta niistä tuli vallitsevia ja nykyisin jokaisen pörssiyhtiön ehdoton päämäärä on maksimoida omistajiensa voitot.

Tämä päämäärä kerrotaan selvästi myös UPM:n tuoreimmassa vuosikertomuksessa.

– Strategiamme ytimessä on omistaja-arvon kasvattaminen.

Päällystettyä aikakauslehtipaperia sisältäviä rullia Kaipolan paperitehtaalla toukokuussa 2005.­

UPM tavoittelee Kaipolan tehtaan sulkemisella ja yhtiön Suomen toiminnoissa käytävillä yt-neuvotteluilla 75 miljoonaan euron säästöjä. Juuri tällä tavoin se pyrkii varmistamaan osakkeenomistajien voitot tilanteessa, jossa paperin kysyntä vähenee maailmalla.

Paperin kysyntä todennäköisesti vähenee vähenemistään myös tulevaisuudessa. UPM joutunee siis selviytymään tässä hankalassa bisnesympäristössä vastaisuudessakin.

Niinpä yhtiöllä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa.

Se voi jatkaa voittomarginaalien kasvattamista kuluja leikkaamalla. Se voi sulkea lisää tehtaita ja syyttää tästä maan hallitusta siinä toivossa, että hallitus taipuisi painostuksen alla keventämään verotusta ja löysäämään sääntelyä. Se voi edelleen alentaa kustannuksia siirtämällä tuotantoaan Uruguayn kaltaisiin, veroporkkanoita yrityksille tarjoileviin maihin.

Tällainen tie saattaa kuitenkin olla nopeasti kuljettu loppuun. Paperin kysynnän väheneminen jatkuu kaikesta huolimatta. Ilmaston lämpeneminen ja ympäristöongelmat kasvattavat poliittista painetta lisätä sääntelyä ja kiristää verotusta, jotta talous saataisiin ohjattua ekologisesti kestävämmälle pohjalle.

Tulevaisuudessa myös valtioiden yrityksille räätälöimät veroedut, kuten UPM:n Uruguayssa nauttima verovapaus, saattavat poistua. Esimerkiksi OECD:n vuonna 2013 aloittama BEPS-hanke voi ennen pitkää johtaa tällaiseen lopputulemaan.

UPM:n toinen vaihtoehto on investoida pitkän aikavälin kasvuun. Tässä kohtaa kuvaan astuvat osingot, joista myös Sanna Marin puhui lauantaina Ylen Ykkösaamussa.

Viime vuonna UPM maksoi osinkoa yhteensä 639 miljoonaa euroa. Investointeihin se käytti 378 miljoonaa euroa.

Pitkän aikavälin kasvun kannalta keskeisimpiä ovat kuitenkin investoinnit innovaatioihin sekä tutkimus- ja kehitysohjelmiin. Näihin UPM käytti viime vuonna 121 miljoonaa euroa, mikä oli 6,6 prosenttia yhtiön liiketoiminnan rahavirrasta.

Jos UPM pitäisi isomman osan osingosta itsellään ja lisäisi panoksia innovointiin sekä tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, yhtiö saattaisi löytää ulospääsyn nykyisestä tilanteestaan.

Nimittäin kun reaalisiin pääomahyödykkeisiin ja tuotekehityksen kaltaiseen innovointiin ei investoida riittävästi, tuottavuus alkaa heikentyä. Tuottavuuden lasku johtaa ennen pitkää siihen, että korkeita palkkoja on vähemmän saatavilla. Tämä puolestaan laskee kysyntää ja vähentää investointihalukkuutta taloudessa.

Näin syntyy noidankehä, jonka tiedetään johtavan merkittäviin ongelmiin taloudessa – taantumaan tai jopa lamaan.

Vuosikertomuksessaan UPM korostaa pyrkivänsä avoimeen vuoropuheluun sidosryhmiensä kanssa. Yhtiö vakuuttaa, että sidosryhmien kanssa keskustellaan aktiivisesti ja niille kerrotaan, mitä yhtiössä on meneillään ja mitä yhtiö tavoittelee.

– UPM:n toiminnan vaikutukset ulottuvat paikalliselta tasolta laajasti koko yhteiskuntaan. Pyrimme tarjoamaan tietoa, jossa liiketoimintamme talouteen, ympäristöön ja sosiaaliseen vastuuseen liittyvät näkökulmat otetaan tasapainoisesti huomioon, todetaan vuosikertomuksessa.

UPM:n nimeämiä sidosryhmiä ovat muun muassa paikallisyhteisöt, viranomaiset ja päättäjät. Tätä taustaa vasten metsäyhtiön viimeaikainen toiminta herättää kysymyksiä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?