Jan Hurrin kommentti: Elvytysrahaston hinta on Suomelle pelkkä käsiraha tulevasta - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Jan Hurrin kommentti: Elvytysrahaston hinta on Suomelle pelkkä käsiraha tulevasta

EU:n elvytysrahastosta koituu Suomelle miljardimenetykset. Miljardit ovat silti sivuseikka sen rinnalla, miten viritys muuttaa EU:n luonnetta, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

12.8. 6:30

EU-maiden johtajien viime kuussa sopima EU:n elvytysrahasto on Suomelle kyseenalainen talousjärjestely, josta Suomi maksaa yli tuplaten enemmän kuin saa.

Suomen kustannukset yhteensä 750 miljardin euron elvytysrahastosta kohoavat ensiarvioiden mukaan lähemmäs seitsemään miljardiin euroon, mutta takaisin on erilaisina avustuksina ja tukiluottoina tulossa kolmisen miljardia euroa.

Tässä järjestelyssä Suomi toisin sanoen sitoutuu maksamaan jokaisesta käyttöönsä saamastaan eurosta vähän yli kaksi euroa.

Toki järjestelystä tihkuvat tukirahat ovat käytettävissä parin lähivuoden kuluessa, kun taas niistä lankeava kustannus on tarkoitus maksaa 30 vuoden kuluessa.

Mutta silti tällaisessa toimessa ei ole taloudellista tolkkua Suomen kaltaiselle valtiolle, joka saa omissa nimissään lainarahaa käyttöönsä negatiivisella korolla eli sananmukaisesti halvemmalla kuin ilmaiseksi.

Eikä järjestelyn tappio muutu tuotoksi silläkään perusteella, että elvytysrahaston muissa EU-maissa aikaan saama kasvu heijastelisi merkittävässä määrin epäsuoraa elvytysvaikutusta vientivetoiseen Suomeen asti.

Jos tällaisessa epäsuorassa viennin elvyttämisessä olisi ylipäätään itua, tukea olisi hyödyllisempää ohjata Italian ja Espanjan sijaan Suomelle keskeisimpiin vientimaihin, mutta nekin ovat joko elvytysrahaston nettomaksajia tai kokonaan ulkona kuviosta.

Mutta vaikka elvytysrahaston ensivaiheen hintalappu herättää kysymyksiä järjestelyn taloustolkusta, ovat Suomelle koituvat miljardimenetykset silti sivuseikka sen rinnalla, miten ja minkälaisin seurauksin viritys muuttaa EU:n luonnetta.

Rahastolle keksitään käyttöä koronan jälkeenkin

Elvytysrahaston ensikierrokselta Suomelle koituvat menetykset ovat toki suuria summia, mutta ne ovat todennäköisemmin esimakua tulevasta eivätkä kertakirpaisu.

Rahaston toteutuksessa on tarkoitus kiertää tai rikkoa joukkoa EU-sopimusten tähän asti likimain pyhinä pidettyjä pykäliä ja suoranaisia kieltoja tavalla, joka muuttuu paljon helpommin pysyväksi kuin jää tilapäiseksi.

Tarkoitus on rahoittaa EU:n budjetin menoja velkarahoituksella, vaikka EU:n perussopimusten mukaan ei saisi. Ja tarkoitus on ohjata EU:n velalla rahoittamaa tukea jäsenmaiden vastuulle kuuluviin menoihin, vaikka perussopimusten mukaan ei saisi.

Elvytysrahasto pystytetään koronakriisin verukkeella, mutta tilapäiseksi markkinoitua järjestelyä on tarkoitus pitää yllä ensi alkuun ainakin 2050-luvun lopulle.

Ennen kuin noin kauas tulevaisuuteen lykätty määräaika koittaa, ehtii EU takuuvarmasti törmätä yhteen jos toiseenkin uuteen kriisiin. Niinpä rahastolle tai sen mallia toistaville uusille samanlaisille rahastoille ilmenee kyllä tarvetta ennen kuin tämä tilapäinen rahasto on purettu ja haudattu.

Tuskin tarvitsee hurahtaa salaliittoteorioihin sen aavistamiseksi, että jossakin uudessa kriisissä elvytysrahasto on helpompi määritellä uudestaan tilapäisestä pysyväksi kuin jättää käyttämättä saati lopettaa.

Seuraavalla kerralla perussopimusten velka- ja tukisääntöjä ei ehkä tarvitse murehtia senkään vertaa kuin tällä ensikierroksella, kun ne on kerran murrettu.

Siksi Suomenkin on EU:n nettomaksajana perusteltua varautua EU-maiden välisten tulonsiirtojen ja niistä koituvien kustannusten ajan oloon tuntuvaan ja pysyvään kasvamiseen.

Ja siihen, että rahavirtojen mukana maasta siirtyy unionin valtaan myös kasvava määrä budjettivaltaa eli taloudellista itsenäisyyttä.

Rahaa menee muuhun kuin koronakuluihin

Elvytysrahaston perustamista on perusteltu tarpeella tasata koronakriisin aiheuttamia taloustaakkaa EU-maiden kesken.

Silti varoja on tarkoitus ohjata eri EU-maiden käyttöön pääosin muilla jakoperusteilla kuin koronakriisistä koituneiden kustannusten mukaan.

Samoin tukea saavien maiden on tarkoitus käyttää elvytysvaroja pääosin muihin tarkoituksiin kuin millään tavoin koronaan tai koronatorjuntaan liittyviin toimiin.

Elvytysrahoja jaetaan eri EU-maille esimerkiksi väkimäärän ja maan aiemman talouskunnon mukaan eikä koronasta koituneiden kulujen mukaan. Elvytysvaroilla on määrä edistää esimerkiksi talouden ilmasto- ja ympäristötavoitteita ja digitaalisuutta, joilla ei ole mitään tekemistä koronakriisin kanssa.

Suurin osa elvytysrahaston varoista ohjautuu Italian ja Espanjan kaltaisiin ennestään velkaisimpiin EU-maihin ja sellaisiin tarkoituksiin, joita jäsenmaiden pitäisi joka tapauksessa panna toteen – mutta omin avuin eikä avustusten varassa.

On täysin luonnollista, että Saksan, Hollannin, Ruotsin ja Suomen kaltaisten luottomaiden kustantama ilmainen tai puoli-ilmainen rahoitus on tämän järjestelyn nettosaajille edullisempaa kuin niiden omissa nimissä markkinoilta hankkima velkarahoitus olisi.

Mutta tämä järjestely ei poista nettosaajien alituista rahoitustuen tarvetta.

Erityisesti Italian mutta yhtä hyvin pienemmän Kreikan valtiot ovat ennestään niin raskaissa veloissa, että ne eivät välttämättä kestä nollaa korkeampia korkoja kuin hetken ennen kuin edessä on taas uusi kriisi.

Siksi elvytysrahastolle – ja ilmaiselle rahalle – löytyy kyllä koronan jälkeenkin käyttökohteita.

Niin kauan kuin joku muu maksaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?