Italia saa yli 200 miljardia, vaikka koti­taloudet ovat Suomea varakkaampia ja budjetti ylijäämäinen – mistä on kyse? - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Italia saa yli 200 miljardia, vaikka koti­taloudet ovat Suomea varakkaampia ja budjetti ylijäämäinen – mistä on kyse?

Italia kuului EU-tukipaketin ylivoimaisiin voittajiin. Taloudellisesti Italialla on mennyt jo pitkään heikosti, mutta toisaalta maan kotitaloudet ovat rikkaita ja maan kultavarannot valtavat. Miksi Italiaa tuetaan, ja tuetaanko sitä jo liikaa?

Mielenosoittajia Roomassa, Italian tasavallan kansallispäivänä 2. kesäkuuta 2020.­

28.7. 6:33

Siitä lähtien, kun Euroopan unioni päätti 750 miljardin euron EU-elvytyspaketista, puraa on aiheuttanut se, saavatko oikeat maat suurimmat taloudelliset hyödyt. Paketista suorien avustusten osuus on 390 miljardia ja lainan 360 miljardia euroa.

Suurin hyötyjä on Italia, joka pääministeri Giuseppe Conten mukaan saa paketista 81 miljardia tukina ja 127 miljardia euroa lainoina. Kaikkiaan osuus on 28 prosenttia koko tukipaketista.

Nettomaksaja on muun muassa Suomi.

Suomelle paketti tulee maksamaan 6,6 miljardia euroa aikavälillä 2012–2058. Suomen arvioidaan saavan EU:n hätärahoitusta 3,2 miljardia euroa vuosina 2021–2023.

Suomi arvioi omien EU-maksujensa nousevan tulevalla seitsemänvuotisella budjettikaudella noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa.

Neuvottelujen pohjalta Suomi on saamassa niin sanottua kirjekuorirahaa 500 miljoonaa euroa.

Italian ongelmia ovat muun muassa veronkierto, koulutetun työvoiman pakeneminen maasta, innovatiivisuuden puute ja haluttomuus rakennemuutoksiin.­

Varsinkin pohjoisissa, niin sanotuissa nuukissa maissa, Italian saamaa tukea on kritisoitu siitä, ettei maata velvoitettu kipeisiin rakenneuudistuksiin. Italian velka on lähes 135 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Yli 100 prosentin velka on ollut jo vuosikymmeniä.

Lisäksi kritiikkiä on herättänyt se, että Italian kotitaloudet ovat keskimäärin reilusti Suomen kotitalouksia varakkaampia ja Italialla on maailman neljänneksi suurimmat kultavarannot, joiden arvo ylittää reilusti sata miljardia euroa.

Voiko Italiaa sitten sanoa köyhäksi maaksi?

Yliopistotutkija Timo Miettinen sanoo, ettei asia ole missään nimessä yksinkertainen. Italialla on omat haasteensa, mutta maassa on kieltämättä paljon myös vaurautta.

Esimerkiksi Itä-Eurooppaan suhteutettuna maa on hyvin varakas, maassa on paljon tunnettuja brändejä ja tuottavaa teollisuutta.

– Italian ongelmat ovat hyvin tarkkarajaisia, mitä tulee valtiontalouden hoitoon. Italialla on suuri velkamäärä, joka periytyy 1980-luvulta. Ajatus siitä, että Italia olisi hoitanut valtiontalouttaan huonosti viime vuosina, on väärä. Italialla on yksi suurimmista ylijäämistä ennen korkomenoja Euroopassa, jos katsomme valtiontalouden tasapainoa. Toisin sanoen Italia säästää merkittävästi valtiontalouden tasolla, Miettinen sanoo.

25 viimeisestä budjetista 24 on ollut Miettisen mukaan ylijäämäisiä ennen korkomenoja. Ongelma ei siis ole säästämisessä, vaan siinä, että maan talouskasvu on ollut jo pitkään hidasta. Se taas vaikeuttaa Miettisen mukaan vanhan velan hoitamista, kun kasvava talous ei suhteessa pienennä velkakustannuksia.

Talouskasvu on puolestaan ollut pitkään heikkoa siksi, että Italia on ollut hyvin palveluvetoinen talous. Uusia innovaatioita maa ei tuota, sillä muun muassa jäykkä yliopistojärjestelmä aiheuttaa aivovuotoa ulkomaille.

Maa ei myöskään ole investoinut osaamiseen juuri lainkaan lähihistoriassa.

– Tietysti myös julkisen sektorin tehottomuus verojen keräämisessä ja veronkierron yleisyys ovat suuria ongelmia.

Timo Miettisen mukaan Italiassa sakkaa talouskasvu, mutta stereotypia vastuuttomasta rahankäytöstä on väärä.­

Italialaiset kotitaloudet ovat suomalaisia kotitalouksia varakkaampia Euroopan keskuspankin tutkimuksen mukaan. Kun Suomessa kotitalouden keskimääräinen varallisuus oli viime vuosikymmenen alussa noin 162 000 euroa, Italiassa se on 275 000 euroa.

Sittemmin se välimatka on kutistunut. Viimeisimmän vuonna 2017 tehdyn tilaston mukaan Suomessa kotitalouden nettovarallisuus on hieman alle 207 000 euroa ja Italiassa reilut 214 000 euroa, kun mediaani on Suomessa noin 107 000 euroa ja Italiassa 132 000 euroa.

Tätä on käytetty argumenttina ”köyhää Etelä-Eurooppaa” vastaan.

Miettinen muistuttaa, ettei varallisuus kerro itsessään siitä, kuinka rikkaita maan kansalaiset ovat, sillä osa varallisuudesta on kiinni kiinteässä omaisuudessa. Se ei siis ole tosiasiassa käytettävissä.

Toisaalta ostovoimaan vaikuttavat myös hyödykkeiden keskimääräiset hinnat ja palkkatulo.

Miettisen mukaan varallisuuden eroja selittävät muun muassa erilaiset eläkejärjestelmät.

– Italiassa kotitalouksien säästämisellä on myös keskeinen rooli eläkejärjestelmässä.

– Toinen selitys on se, että asuntokanta on jonkin verran Suomea arvokkaampaa ja se näkyy kotitalouksien nettovarallisuudessa. Samoin kotitaloudet ovat jonkin verran Suomea suurempia, eli henkilöä kohden varallisuudessa ei välttämättä ole yhtä suurta eroa.

Miettinen muistuttaa myös, että varallisuuserot ovat Italiassa suuria. Vuosisatoja varallisuutta keränneet suvut nostavat keskiarvoa, vaikka varsinkin Etelä-Italiassa on hyvin köyhiä perheitä.

Köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välinen jännite onkin Italiassa suuri, kun pohjoiset alueet eivät haluaisi maksaa suuria tulonsiirtoja etelän hyväksi.

Korona iski Euroopassa ensin Italiaan.­

Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu sanoo, että Italian talous on joiltain piirteiltään Japanin kaltainen. Maan hidasta kasvua selittävät muun muassa väestön ikääntyminen ja valtion epäonnistuneet elvytystoimet vuosikymmeniä sitten. Italiassa kotitaloudet ovat valtiota paremmassa asemassa, Koivu kertoo: kotitalouksilla velkaa on verrattain vähän, sillä lainaa ei saa yhtä helposti kuin Suomessa.

Säästäminen puolestaan on yleisempää ja kotitalouksien varallisuutta nostaa muun muassa se, että hyvinvointivaltion verkot puuttuvat.

Toisaalta kotitalouksilla on paljon varallisuutta, jota on vaikeaa tai mahdotonta realisoida. Peritty maatila voi paperilla olla arvokas, mutta ei juuri mene kaupaksi.

Italian ongelmat liittyvätkin järjestelmään.

– Ymmärrän Italian verojärjestelmää ja veronkantoa kohtaan esitetyn kritiikin. Siinä on vinha perä, että Italian pitäisi pystyä tehostamaan järjestelmää niin, että se kannustaisi kasvuun ja kannustaisi dynaamiseen toimintaan, eikä seisahtuneisuuden ilmapiiriin, miltä se nyt vaikuttaa, Koivu sanoo.

Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu ymmärtää Italiaan kohdistetun kritiikin.­

Koivun mukaan nykyvelka on pitkälti peräisin 1970- ja 1980-lukujen elvytyksestä. Tuolloiset rakennushankkeet eivät kuitenkaan onnistuneet luomaan kasvun ilmapiiriä talouteen.

Tuolloiset virheet ovat aiheuttaneet sen, ettei nuorille ole juuri töitä, aivovuoto maasta on suurta, eikä valtio ole kyennyt vuosiin kunnon kasvusysäyksiin.

– Kyllähän moni ekonomisti minä mukaan lukien ajattelee, että Italia tarvitsisi hieman keppiäkin, eikä vain porkkanaa. Italiallahan oli 2010-luvullakin uudistusmielinen pääministeri, joka teki merkittäviäkin uudistuksia. Poliittisista syistä hän joutui epäsuosioon ja tilalle tuli populistipuolueet, joiden talouspolitiikka on ollut erilaista, Koivu toteaa.

Populistipuolueet ovat muun muassa unohtaneet tarvittavat rakenneuudistukset. Koivun mukaan unionin olisikin tärkeää seurata, mitä tukipaketin rahoilla saadaan aikaan ja mihin ne käytetään.

Pohjois-Italia on historiallisesti ollut aina huomattavasti etelää rikkaampi.­

Sen sijaan puhetta Italian kultavarantojen myynnistä hän pitää epäuskottavana. Koivu sanoo, ettei ole perehtynyt Italian kultavarantojen määrään, mutta perinteisesti valtiot ovat säästäneet kultaa muun muassa sotatilanteita varten.

Taloudellisessa mielessä kultavarantoja ei ole tarkoitus käyttää lyhytnäköisesti, eikä niiden realisoiminen nytkään ole realistista.

– Kulta on perinteisesti se viimeinen hätävara esimerkiksi ruoan ja aseiden hankkimiseen.

Varallisuutta Italiassa kuitenkin riittää. Koivun mukaan on huolestuttavaa, että maassa puhutaan EU-erosta jatkuvasti, kun ollaan tyytymättömiä esimerkiksi nuukailevien Pohjois-Euroopan maiden asenteeseen.

– Pitäisi muistaa, että Unionissa kyse on yhteispelistä. Samalla tavalla EU-kriittiset äänet nousevat meillä, jos koetaan, että joudumme tukemaan vaikkapa Italia liikaa suhteessa sieltä saataviin hyötyihin.

Oikaistu 28.7. klo 13.48 vanhentunut tieto kotitalouksien keskivarallisuudesta ja lisätty ajankohtaisempi tieto vuodelta 2017.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?