Kommentti: Elvytyspaketti on ”Äiteen” perintö EU:lle - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Elvytyspaketti on ”Äiteen” perintö EU:lle

Saksan liittokansleri Angela Merkel, kutsumanimeltään Mutti, vapaasti suomennettuna Äitee, päättelee virkakauttaan. Perinnökseen hän jättää EU:n kehitykselle selkeän suunnan, jollaista unioni on kaivannut ainakin vuoden 2008 eurokriisistä lähtien, toimittaja Vesa Varhee kirjoittaa.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel neuvotteluissa Brysselissä.­

21.7.2020 16:27

EU-johtajien varhain maanantaina hyväksymä suunnitelma unionin talouden elvyttämiseksi koronapandemian syövereistä noudattelee Saksan ja Ranskan aiempia linjauksia.

Elvytysrahasto ottaa koko EU:n nimissä velkaa, jolla se rahoittaa viruksesta kärsineitä talouksia. Suoraa tukea tulee tarjolle yhteensä 390 miljardia ja lainoina 360 miljardia euroa. Alun perin suoraksi tueksi suunniteltiin 500 miljardia, mutta muuten avustusten kokonaissumma säilyi suunnitellussa 750 miljardissa.

Avustusten toteutuksesta päätetään myöhemmin. Pääasia on, että EU:n johtajat pääsivät yksimielisyyteen sen toimeen panemisesta.

Yksimielisyyden vaatimus herätti epäilyjä päätöksen toteutumisesta. Vuoden 2008 eurokriisissä Kreikan avun tarve oli monen talouttaan tarkemmin hoitaneen maan johtajille karvas pala nieltäväksi ja ruokki EU-vastaisia populistisia liikkeitä kautta EU:n. Etenkin perinteisesti tarkan markan, nyttemmin tarkan euron, Saksassa vastustettiin Etelä-Euroopan rahoittamista.

Saksan liittokansleri Angela Merkel kuitenkin näki Saksan pitkäaikaisen edun vaativan sekä unionin että euron koossa pitämistä ja koetti järjestää Kreikalle aikaa korjata talouttaan. Maa oli, Espanjan tavoin, investoinut euron tuoman alemman korkotason huumassa asuntoihin, lentokenttiin ja muuhun infrastruktuuriin. Samalla Kreikan kustannustaso oli kohonnut suhteessa naapurimaahan Turkkiin, ja sen houkutus matkailumaana laski.

Merkelin tuolloinen päätös oli tavallaan alkusoittoa nyt tehdylle. Vain konservatiivisia kristillisdemokraatteja edustava liittokansleri voi edes ääneen pohtia heikompien talouksien tukemista saksalaisten verovaroin ja yhteisvastuussa niiden kanssa. Merkel on uransa loppusuoralla, eikä hänen siksi tarvitse olla huolissaan uudelleenvalinnastaan.

Esimerkkiä Merkelille näytti hänen edeltäjänsä Gerhard Schröder. Sosiaalidemokraatti Schröder ajoi läpi Saksan työmarkkinoiden uudistusohjelman, niin sanotun Harz-paketin, jolla paikallistettiin sopimista ja joustavoitettiin työehtoja matalapalkkaisempien alojen työllisyyden tukemiseksi. Konservatiivilta tällaista ei olisi kuunneltu, tarvittiin sosiaalidemokraatti.

Saksan talous kääntyi muutaman vuoden aikana Euroopan sairaasta miehestä sen talousveturiksi. Schröder kuitenkin hävisi seuraavat vaalit, ja Merkel nousi hänen tilalleen. Valtiomiehen tavoin Schröder asetti koko maan edun omien äänestäjiensä edun edelle, ja nyt Merkel tekee samoin nyt jo toistamiseen.

Unionin päätös ryhtyä jakamaan ylikansallista rahoitusta antaa sille tilaisuuden myös valvoa, että varat käytetään saajamaiden talouksien tukemiseen oikeilla, koko unionia palvelevilla tavoilla.

Eurokriisin aikaisten hätälainojen ehdoissa tähän pyrittiin, mutta keinot valvoa ehtoja puuttuivat. Nyt elvytysrahasto voi halutessaan vaatia saajamailta sekä toimenpiteitä talouden tehostamiseksi että valvoa niiden myös toteutuvan. Kun tätä ajavat aiemmin kahdenkeskistä elvytysrahastoa tarjonneet Saksa ja Ranska, se kohtalaisen todennäköisesti myös tapahtuu.

Tämä antaa Ranskan presidentille Emmanuel Macronille tervetullutta tukea hänen pyrkiessään tervehdyttämään Ranskaa. Tähän asti hänen yrityksensä on edennyt kuin täi tervassa, 35 tunnin työviikkojaan ja 56 vuoden eläkeikiään puolustaneet ranskalaiset ovat olleet vuoroin mellakoimassa, vuoroin lakossa. Jos valinta on uudistusten ja tukien saamatta jäämisen väliltä, kyennee Ranskakin vähitellen tuomaan markkinatalouden työmarkkinoilleen ja julkisen taloutensa lähemmäs tasapainoa.

Elvytysohjelman vaikutukset Suomeen näyttävät jäävän verraten vähäisiksi. Tukea tulee kolmen seuraavan vuoden mittaan runsaat kolme miljardia euroa. Mikäli Suomen kasvu jää taannoin ennustetulla tavalla muun EU:n jälkeen, lisäapua todennäköisesti voidaan hakea. Tämän vastineeksi Suomi maksaa elvytysrahastolle vuoteen 2050 mennessä takaisin vajaat seitsemän miljardia.

Nämäkin maksut ovat vasta alustavia tietoja tilanteen eläessä ja EU:n rahoittaessa elvytyslainojensa hoitoa myöhemmin asetettavin maksuin ja veroin. Suunnitteilla on muun muassa ilmasto- ja saasteveroja, jotka epäilemättä myös suojaavat EU:n yrityksiä ulkomaalaiselta kilpailulta.

Avustusohjelmien toimeenpanoa odotellessa lienee ainakin Hakaniemessä syytä kerrata Saksan Harz-ohjelmaa ja ennen kaikkea sen tuloksia. Harz luopui suojelemasta vain täysaikaisia työsuhteita ja salli paikallisesti sovittavat joustot esimerkiksi työaikakäytännöissä ja pelasti siten huomattavan joukon Saksan autoteollisuuden pieniä ja keskisuuria alihankkijoita.

Suomen vaihtotaseen vaje kertoo varsin lohdutonta kieltä suomalaisen työn kilpailukyvystä suhteessa siitä perittävään hintaan, ja yhdessä parin sadan tuhannen työttömän kanssa osoittaa muutoksia myös tarvittavan. Jos EU niitä vaatii ehtona taloudelliselle tuelleen, uudistukset saavat todennäköisesti uutta vauhtia.

Markkinat ovat muuten pitäneet EU:n suunnitelmista ryhtyä yhteiselvytykseen. Saksan ja Ranskan tarjottua omaa yhteispakettiaan, mikä toimi lähtölaukauksena nyt päättyneille elvytysneuvotteluille ja pysyi suunnitelma B:nä molempien takataskussa, euro on noussut 1,10 dollarista 1,15 dollarin tuntumaan ja 117 jenistä 123 jenin tienoille.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?