Kommentti: Viis säännöistä – tämä vuosikymmeniä kestävä ”tilapäinen” EU-vedätys muuttaa velat ”tuloiksi” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Viis säännöistä – tämä vuosikymmeniä kestävä ”tilapäinen” EU-vedätys muuttaa velat ”tuloiksi”

Julkaistu: 11.7. 6:18

Edes eurokriisin tukitoimet eivät kiertäneet EU:n sääntöjä yhtä räikeästi kuin nyt vireillä olevan elvytysrahaston on piakkoin tarkoitus tehdä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Euroopan unioni EU ja euromaat panivat eurokriisin vuosina toimeen mittavia kriisitoimia, jotka kiersivät EU:n siihen asti pyhänä pidettyä no bailout -tukikieltoa.

Tuon määräyksen mukaan EU-maat eivät saa – tai eivät olisi saaneet – ottaa vastatakseen toistensa vastuulle kuuluvia velkoja tai muitakaan taloudellisia vastuita.

Kriisitoimet kuitenkin viittasivat kiellolle kintaalla – ja siirsivät suuren määrän kriisimaiden velkoja ja muunlaisia talousvastuita Suomenkin osaltaan takaamaan yhteiseen piikkiin.

Suomen kaltaisille vastahakoisille maksajille tukikiellon kiertäviä kriisitoimia kuluineen perusteltiin kriisistä johtuneella välttämättömällä pakolla.

Alun perin kiellettyjen tukien muututtua kriisiaikaiseksi käytännöksi EU-maat lisäsivät tällaisen poikkeusolojen tuen mahdollisuuden perussopimusten pykäliin. Tosin kriisitoimista oli siihen mennessä kertynyt yhteensä satojen miljardien eurojen vastuut Suomenkin osaltaan takaamaan yhteiseen piikkiin.

Aiemmin kielletyiksi uskotut yhteiset takaus- ja velkavastuut kasvoivat viime kriisissä siihen malliin, että Suomen kaltaisilla "sopimustosikoilla" oli tukka pystyssä.

Silti viime kriisin tukitoimet ja niitä perustelleet EU:n sopimusvedätykset olivat kevyttä alkulämmittelyä sen rinnalla, mitä koronakriisin varjolla on jo vireillä.

Välttämätön pakko kiertää sääntöjä

EU:n keskeiset toimielimet ja joukko jäsenmaita yrittävät paraikaa houkutella ja painostaa kaikkia jäsenmaita hyväksymään kaksi erittäin suurta muutosta EU:n taloudenpitoon.

Niihin liittyy vaikeita ja kiistanalaisia periaatteellisia ja oikeudellisia ongelmia.

Ensimmäinen suuri mutta ongelmallinen muutosehdotus on EU:n määrärahojen merkittävä kasvattaminen jopa vuosikymmenten ajaksi.

Toinen kiistanalainen ehdotus on unionin historian suurimpaan velkaan perustuvan "elpymisvälineen" perustaminen ilmaisten avustusten ja puoli-ilmaisten luottojen jakamiseksi EU-maille.

Nämä muutosehdotukset liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä EU:n niin sanottujen omien varojen kasvattaminen Suomeakin vuosikymmeniksi tulevaisuuteen velvoittavalla sitoumuksella takaisi EU:n kykyä vastata uuden elvytysrahastonsa veloista.

Elvytysrahasto olisi EU:n aiemmista rakenteista poikkeava EU:n talousarvion ulkopuolinen talousapurahasto, joka ottaisi EU:n nimiin unionin historian toistaiseksi suurimman velan ja jakaisi lainaamansa varat taloustukea tarvitseville jäsenmaille ilmaisina avustuksina ja puoli-ilmaisina tukiluottoina.

Eikä elvytysrahasto poikkeaisi vain EU:n aiemmista rakenteista. Se poikkeaisi myös useista EU:n keskeisistä sopimuspykälistä ja säännöistä.

Eurokriisitoimien tapaan taas on tarkoitus kiertää aiemmin täysin yksiselitteisiksi uskottuja sopimuspykäliä. Sillä erolla, että nyt paukkuisi vielä useampi pykälä kuin viime kriisissä.

Pylälät paukkuvat entistä pahemmin

Komission ja EU-neuvoston ehdotusten toiminnallinen ja oikeudellinen rakenne on niin monimutkainen, että siitä on varsin vaikea saada minkäänlaista selkoa.

Se käy kuitenkin ehdotuksiin ja niitä kuvaaviin esityksiin perehtymällä selväksi, että elvytysrahastolla on tarkoitus kiertää isoa joukkoa paraikaakin voimassa olevia ja tähän asti varsin vakavina pidettyjä sääntöjä.

Kehitteillä on EU:n talousarvion ulkopuolinen järjestely, jonka avulla EU rahoittaisi velalla mittavan määrän talousarvionsa menoja ja jäsenmaille jaettavia avustuksia siitä huolimatta, että:

– EU:n kaikki tulot ja menot on otettava talousarvioon.

– EU:n talousarvion tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

– EU ei saa ottaa velkaa talousarvion menojen rahoittamiseksi.

– EU ei saa ottaa kantaakseen jäsenmaiden talousvastuita kuin kriisiolojen tilapäisellä rahoitusavulla.

– EU ei saa myöntää tilapäistäkään rahoitusapua varmistamatta, että tuensaajamaa maksaa unionille takaisin kaikki tuesta unionille aiheutuvat kustannukset.

Kaikista kielloista ja määräyksistä huolimatta kuvio aivan keskeinen piirre ja tosiasiallinen tarkoitus on kattaa erittäin suuri määrä EU:n rahoitusapua unionin historian toistaiseksi suurimmalla velalla.

Erityisen kiellettyä EU:n velkaantuminen olisi tässä kuviossa siitä syystä, että nyt muutenkin ongelmallista EU:n velkaa olisi ensi kerran tarkoitus jakaa jäsenmaille suurimmaksi osaksi ilmaisina avustuksina.

Komission erittäin mutkikkaan ja vaikeaselkoisen ehdotuksen kekseliäs keino sopimuspykälien sivuuttamiseen on kierrättää velkarahoitusta unionin talousarvioon nyt perusteilla olevan erillisrahaston kautta – ja kirjata rahastosta talousarvioon tuloutettavat rahavirrat tuloiksi.

Vuosikymmenten mittainen "tilapäinen" vastuu

Oikeasti velat ovat velkoja eikä niin kekseliäitä kiertokeinoja olekaan, että velat oikeasti muuttuisivat tuloiksi. Siksi joku nämäkin EU:lle kaavaillut 750 miljardin euron jättivelat joutuu aikanaan maksamaan.

Jos komission kaavailemassa malli toteutuu, on 750 miljardin euron elvytyspotti tarkoitus jakaa jäsenmaiden käyttöön 500 miljardin euron avustuksina ja 250 miljardin euron edullisina luottoina.

Perusoletus ja todennäköinen tulemakin on, että luottoja saaneet maat maksavat velkansa aikanaan EU:lle, ja että EU:kin voi näin "palautuvilla" varoilla maksaa tämän osan velastaan.

Mutta avustuksina jäsenmaille maksettava 500 miljardin euron osuus elvytyspotista jäisi kaikkien EU-maiden yhdessä maksettavaksi.

Suurimman osan maksaisivat Suomen kaltaiset nettomaksajamaat, jotka joka tapauksessa maksavat EU:lle enemmän jäsenmaksuja kuin saavat takaisin erilaisia tukia.

Maksujen ja saantojen välinen ero ja niiden erotuksena Suomellekin syntyvä nettomaksajan asema on sinänsä ennestään tuttu asia.

Mutta elvytysrahaston vaikutuksista Suomenkin nettomaksajan asemaan tulisi joukko olennaisia uusia piirteitä, jotka voivat olla jopa perustuslaillisesti ongelmallisia.

Sen lisäksi, että elvytysrahaston hyväksymällä Suomikin ottaisi osaa EU:n sopimuspykälien kiertämiseen, samalla Suomi osaltaan sitoutuisi vastaamaan EU:n veloista vuosikymmenten ajaksi.

Järjestelyn ja siitä syntyvien vastuiden hyväksymistä ei ehkä helpota, että komissio luonnehtii hanketta "tilapäiseksi".

Toki elvytysrahaston velat olisi tarkoitus ottaa ja avustukset jakaa pikavauhtia, mutta velkoja on alkajaisiksi tarkoitus ottaa – ja maksaa – ainakin vuoteen 2058 asti.

Joka uskoo vuoteen 2058 ulottuvaa velkaviritystä tilapäiseksi, uskoo ehkä siihenkin, että velat muuttuvat tuloiksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?