Kommentti: Siivousalan väärinkäytökset ovat vakava oire työmarkkinoiden ongelmista - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Siivousalan väärinkäytökset ovat vakava oire työmarkkinoiden ongelmista

Julkaistu: 12.7. 9:31

Siivousalan työvoiman väärinkäytökset ovat vakava oire Suomen työmarkkinoiden perusongelmista. Ne eivät kuitenkaan ole mitään uutta tai ainutlaatuista. Rakennusalan tilanne on paljolti samanlainen, Vesa Varhee kirjoittaa.

Helsingin Sanomat julkaisi viime sunnuntaina laajan artikkelin siivousalan käytännöistä, jotka johtavat helposti työvoiman jopa rikolliseen väärinkäyttöön, työaikalaeista tai työsuojelusta piittaamatta. Ilmiö ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen eikä uusi.

Siivoojien, samoin kuin rakennusalan ja vähittäiskaupan myyjien, työoloja on päivitelty ainakin 1980-luvulta lähtien. Hallitus reagoi artikkeliin lupaamalla voimatoimia siivousalan puhdistamiseksi tai ainakin tilanteen selvittämiseksi ja mahdollisten toimenpiteiden valmisteluksi.

Siivousalan väärinkäytökset eivät kuitenkaan ole itse tauti, vaan ainoastaan oireita Suomen koko työmarkkinoiden perusongelmista. Siivoaminen, kuten rakentamisen, myyjän tai tarjoilijan työt, ovat melko matalan vaativuus- ja tuottavuustason tehtäviä, joista työurat perinteisesti aloitetaan.

Ennen automatisoinnin yleistymistä vastaavia tehtäviä löytyi myös teollisuuden liukuhihnoilta, mutta ne ovat kannattamattomina kadonneet. Automaatit eivät pidä lomia tai sairauslomia ja tekevät täsmällisen tasaista jälkeä, joten kun niitä alkoi olla saatavilla, tuotantolaitoksen valinta oli selvä. Samaan tapaan kuin yksi dieselmoottori on laivalle edullisempi kuin sata soutajaa tai viisikymmentä purjeiden reivaajaa.

Matalan vaatimus- ja tuottavuustason tehtävät ovat useimmiten auki myös maahanmuuttajille. 1960-luvulla suomalaissiirtolaisetkin aloittivat Ruotsissa Volvon ja Saabin liukuhihnoilta, ravintoloiden tiskipöydiltä tai siivoojina. Hieman pidemmälle koulutetut saattoivat päästä myös sairaaloihin apuhoitajiksi, semminkin kun monet suomalaiset osasivat ainakin jonkin verran ruotsia ja olivat sitä halukkaita myös oppimaan.

Erityisen vakava oire tilanteesta ovat kuntien ostamat siivouspalvelut työvoiman väärinkäyttäjiltä. Kunnat alkoivat ulkoistaa toimitilojensa siivousta 1990-luvun alussa, kun Esko Ahon hallitus vaati rajuja menoleikkauksia, mutta jätti niiden toteuttamisen kuntien omaksi huoleksi.

Siivoojat oli yksinkertaista irtisanoa ja ostaa palvelu yksityiseltä tuottajalta. Koska tärkeintä oli näyttää menoleikkauksia, palvelu ostettiin siltä joka sitä halvimmalla tarjosi. Toissijaista oli tarjotun palvelun laatu, mistä kertovat toistuvat uutiset homekouluista tai käyttökelvottomiksi rappeutuneista terveysasemista ja kirjastoista.

Siivouspalvelun tuottajille kuntien ulkoistukset tarjosivat tilaisuuden: kun halvalla myi, sai ostajan, joka oli varmasti maksukykyinen ja harvemmin edes halukas syventymään työn tuloksiin.

Kun kantasuomalaiset olivat enemmän tai vähemmän haluttomia siivoustöihin, oli helppoa palkata maahanmuuttajia, joille Suomessa hyödyllisiä kieliä huonosti osaavina ja suomalaista peruskoulua käymättöminä oli tarjolla vähemmän muita mahdollisuuksia. He olivat myös suomalaisia valmiimpia tekemään pitkiä päiviä ilman ilta- ja ylityölisiä, koska he eivät tienneet sellaisia olevan olemassakaan. Samoin tekivät suomalaiset Ruotsissa ennen kuin alkoivat oppia kansankodin tavoille.

Yleisradion tietoisku kertoi ammoin, että ”tilaisuus tekee varkaan, SINÄ teet tilaisuuden” ja kehotti varovaisuuteen esimerkiksi autonovien ja arvoesineiden kanssa. Samalla tavoin kuntien palvelujen ulkoistaminen halvimmalle tarjoajalle avaa väärinkäyttäjille oven siivota halvalla, hintansa arvoisesti.

Yksityisetkin ostavat siivouspalveluja, mutta yrityksille niiden hinta on kustannus, jonka saa vähentää verotuksessa. Huono siivous puolestaan lisää yritysten sairauspoissaoloja ja kustannuksia, joten niillä on omakin intressi valvoa ostamansa palvelun laatua ja tarvittaessa vaihtaa tuottajaa.

Kuntaa ei haittaa, ainakaan kustannusmielessä, jos koululaiset niiskuttavat tai kirjaston nurkkiin kasautuu pölyä.

Työvoiman väärinkäyttöä ja huonoa siivouksen laatua voisi torjua perustamalla yhden tai useamman kunnan oman siivouspalvelun, joka hoitaisi kaikki aiempien laitoskohtaisten siivoojien tehtävät.

Tällainen yritys voisi myös palkata maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen käytäntöön, jossa elatus on pääsääntöisesti ansaittava itse sen sijaan, että odotetaan vastaanottokeskuksessa päätöstä maahanmuuttoluvasta ja eletään tuen varassa. Ainakin hajanaisten lehtitietojen mukaan nämä maahanmuuttajat tekisivät mieluummin jotain hyödyllistä.

Suomalaisten kanssa työskentelemällä he myös oppisivat kieltä nopeammin kuin vastaanottokeskusten pikakursseilla. Käytännön kielitaito kun on eri asia kuin kielioppipainotteinen perusopetus. Kunnallinen vaihtoehto suojaisi maahanmuuttajia pahimmilta alipalkatun ja ylimitoitetun työn tarjoajilta ja voisi myös haastaa näitä tarjoamalla yksityisille palvelunostajille työn laatua hinnan sijasta.

Toteutuakseen tämä vaatii muutoksia esimerkiksi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden työlupakäytäntöihin. Myös työaikakäytännöt ja esimerkiksi yö- ja pyhätyölisät joutavat historiaan. Tämä vähentäisi työvoiman väärinkäyttäjien tilaisuuksia ainakin siivousalalla. Rakennusala on sitten kokonaan oma, vaikkakin vastaavanlainen ongelmavyyhtinsä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?