Kommentti: Heikko työllisyys vaarantaa eläkkeet - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Heikko työllisyys vaarantaa eläkkeet

Marjanviljelijöiden tämän kesän poimijapula on surkuhupaisan absurdi esimerkki Suomen työmarkkinoiden toimimattomuudesta. Tilannetta lievittäisi, jos esimerkiksi tilapäiset lisäansiot eivät leikkaisi työttömyys- ja muita tukia kuten nyt, Vesa Varhee kirjoittaa.

Julkaistu: 28.6. 8:25

Jo vuoden 2008 taloustaantuman kasvattama ja nyt koronapandemiasta uutta vauhtia saanut työttömyys pakottaa Suomen muokkaamaan työmarkkinoiden lisäksi myös työeläkejärjestelmää. Se ei nykyisellään kestä väestön ikääntymisen ja lyhenevien työurien paineita, toimittaja Vesa Varhee kirjoittaa.

Suomen työeläkejärjestelmä on monella tapaa hämmentävä risteytys. Yhtäältä työeläkkeitä väitetään itse ansaituiksi ja säästetyiksi, mutta toisaalta yksityisten työeläkelaitosten varannot lasketaan mukaan julkisen talouden tasapainoon.

Samaan aikaan eläkelaitokset rahoittavat suuren osan valtion velanotosta ja ovat elvytyspoliittisten toimien viimeinen takaaja. Suomen Pankkihan voi ostaa Suomen valtion lainoja jälkimarkkinoilta vain EKP:n asettaman määrän ja kiintiön vaatiessa ostaa myös Saksan, Itävallan tai vaikka Kreikan lainoja.

Kun työeläkejärjestelmää 1960-luulla rakennettiin, eläkettä suunniteltiin ansaittavan 40-vuotisen työuran aikana ja eläkettä piti alkaa saada 65 vuoden iässä kuten kansaneläkettäkin. Ne vielä sovitettiin yhteen siten, että itse ansaittu työeläke vähennetään valtion maksamasta kansaneläkkeestä niin, että lopulta työeläke korvaisi kansaneläkkeen kokonaan.

Suomalaisen odotettavissa oleva elinikä oli tuolloin runsaat 73 vuotta. Työeläke rahoitettaisiin työuran aikana kuukausittain maksettavilla eläkemaksuilla, jotka rahastoitaisiin ja sijoitettaisiin tuottavasti, kunnes eläkettä aletaan maksaa.

Reippaasti kärjistäen 40 vuoden työuran eläkemaksut sijoitettuina keskimäärin 20 vuoden ajaksi takaisivat siis työntekijälle runsaan kahdeksan vuoden elatuksen tasolla, joka vastaisi osaa hänen työaikaisista ansioistaan.

Kaikkia näitä parametrejä on sittemmin säädetty, kun on ilmennyt, että työikäinen väestö ei jatkanutkaan kasvuaan suurten ikäluokkien ja 1950-luvun malliin. Samaan aikaan myös työllisyys alkoi heiketä, mikä hidasti eläkevarojen kertymistä.

Suurimpia uudistuksia eläkkeiden kertymiseen ja määräytymiseen on tehty vuosina 1995, 2005 ja viimeksi 2017. Nykyisellään töissä voi jatkaa 68-vuotiaaksi, vuoden 1962 jälkeen syntyneet jopa 70-vuotiaiksi niin halutessaan.

70 vuoteen jatkuva työikä vastaisi kohtalaisesti TEL-järjestelmän alkuperäisasetuksia, miesten keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä oli viime vuonna 79 ja naisten vähän yli 84 vuotta. Se asettaisi myös työeläkemaksujen rahastointiajan lähelle alkuperäistä 40 vuotta, nykyiselläänhän työelämässä usein aloitetaan lähempänä 30:n kuin 20 vuoden ikää.

Viime vuonna keskimääräinen työeläkkeelle jäämisen ikä tosin oli jo hieman yli 59 vuotta edellisvuoden runsaan 58 jälkeen. Ja niistä eläkemaksuista, jotka ovat runsaat 24 prosenttia kokonaispalkasta, rahastoidaan alle kolmannes. Lopuilla maksetaan nykyisten työeläkeläisten eläkkeitä.

Työeläkkeitä maksettiin viime vuonna noin 29 miljardia euroa. Kela maksoi kansaneläkkeitä runsaat kaksi miljardia ja muut eläkelaitokset kuten yksityiset eläkekassat runsaan miljardin. TEL-järjestelmään kuului vuonna 2018 noin kolme miljoonaa kansalaista. Heistä kaksi ja puoli miljoonaa teki töitä ja maksoi eläkemaksuja, ja puolisen miljoonaa nautti eläkkeitä. Järjestelmästä maksetut eläkkeet kuitenkin ylittivät kerätyt eläkemaksut vuonna 2014, eikä suunnalle ole työikäisten ikäluokkien supistuessa heikon työllisyyden oloissa odotettavissa muutosta.

Työeläkeyhtiöiden varat olivat viime vuonna yhteensä vajaat 225 miljardia euroa. Työeläkevastuita, siis osittain ansaittuja ja maksuun joskus tulevia eläkkeitä niillä oli 700 miljardia dollaria.

Suomen talous on rämpinyt hitaan tai nollakasvun rämeessä vuodesta 2008 lähtien. Edes nykyisen elintason ja hyvinvointivaltion ylläpitäminen, sen nostamisesta puhumattakaan, vaatii sen, että Suomessa tehdään enemmän töitä ja pidempiä työuria.

Marjanviljelijöiden tämän kesän poimijapula on surkuhupaisan absurdi esimerkki Suomen työmarkkinoiden toimimattomuudesta. Tilannetta lievittäisi, jos esimerkiksi tilapäiset lisäansiot eivät leikkaisi työttömyys- ja muita tukia kuten nyt.

Poimijoiden palkkojen parantaminen, jota aiheesta jatkuvasti ehdotellaan, nostaa marjojen loppuhintaa. Poimijan työstään saama 10 euron palkka, josta poimijalle jää 7 euroa, maksaa hänen työnsä ostajalle parikymmentä euroa. Poimintakulujen nousu näkyy sitten torihinnoissa välittömästi.

Vakituista työllisyyttä vauhdittaisi työn markkinaehtoinen hinnoittelu, jossa työn hinta ei pääsisi nousemaan työn tuloksen arvoa suuremmaksi.

Suomen talous ylsi viime vuonna hetkeksi vuoden 2007 tasolle. Yksityisen sektorin palkkaindeksit sen sijaan ovat 25 prosenttia korkeammalla kuin tuolloin, eli työn hinta on noussut neljänneksellä. Tilannetta voisi korjata esimerkiksi sitomalla yritysten palkankorotukset niiden tuloksiin, osa vuosineljänneksen palkasta maksettaisiin vasta tulosjulkistuksen jälkeen, sen mukaan miten hyvin tulostavoite oli saavutettu.

Suunniteltua oppivelvollisuuden pidentämistäkin on syytä pohtia työuran pituuden kannalta. Vaikka koko ikäluokka korkeakoulutettaisiin, johtotason tehtäviin ei edelleenkään palkata nykyistä enempää väkeä.

Perustutkinnon jälkeistä oppisopimuskoulutusta Saksan malliin voisi kehittää, yritykset saisivat tarvitsemiaan suorittajia oppimaan tekemällä ja tekemään tulosta ja talouskasvua kaiken maailman somettuksen, tubetuksen ja räpätyksen sijaan.

Koronan vähitellen osoittaessa laantumisen merkkejä on korkea aika alkaa pohtia sen jälkeistä aikaa ja jälleenrakentamista. Odotettavissa on vilkas poliittinen syksy.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?