Kommentti: Verojärjestelmän sisällä on mekanismi, joka kasvattaa suomalaisten tuloeroja – Koronakriisi teki sen purkamisesta jälleen ajankohtaisen - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: 90-luvulla tehty päätös kasvatti suomalaisten tuloeroja – koronakriisi teki sen purkamisesta ajankohtaisen

Julkaistu: 12.6. 15:56

Koronakriisin talousvaikutuksia selvittänyt työryhmä syötti Sanna Marinin hallitukselle haasteen. Puuttuuko se erikoiseen veroetuun, johon yksikään aiempi hallitus ei ole tohtinut koskea?

Suhteellisia tuloeroja mittaava Gini-kerroin sai vuonna 2018 arvon 28,1. Kerroin oli noussut 0,4 prosenttiyksikköä vuodesta 2017, jolloin arvoksi oli saatu 27,7. Tämä tarkoittaa, että suomalaisten tuloerot kasvoivat lievästi vuonna 2018.

Tilastokeskuksen mukaan tuloerot olivat Suomessa vuonna 2018 suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2010. Gini-kertoimella mitattuna tuloerojen kasvu on siis ollut lievää oikeastaan koko 2010-luvun.

Jos tarkasteluun otetaan pidempi aikaväli, suomalaisten tuloerot ovat kasvaneet reippaasti.

Esimerkiksi vuodesta 1995 Gini-kerroin on kasvanut 5,9 prosenttiyksikköä, mikä kuvaa jo huomattavaa kasvua. Nyrkkisääntönä on yleisesti pidetty, että kahden prosenttiyksikön muutos Gini-kertoimessa on taloudellisesti merkittävä.

Tässä kohtaa on myös huomautettava, että vaikka Gini-kerroin onkin yleisimmin käytetty eriarvoisuuden mittari, se ei ole täydellisen tarkka. Karkeasti sanottuna Gini-kerroin reagoi heikosti rikkaiden rikastumiseen, minkä takia se antaa jokseenkin kaunistellun kuvan taloudellisesta eriarvoisuudesta.

Tuloerojen kasvua on toisinaan selitetty teknologisilla murroksilla. On väitetty, että tieto- ja viestintäteknologian huima kehitys olisi syynä siihen, miksi tuloerot ovat kasvaneet länsimaissa viimeisen 40 vuoden aikana. Tämän selityksen mukaan teknologinen muutos on suosinut etupäässä korkeasti koulutettuja ihmisiä ja nostanut heidän palkkojaan suhteessa vähemmän koulutettuihin.

Toisena selityksenä on käytetty talouskasvua. Esimerkiksi taannoisessa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todettiin ykskantaan, että eriarvoisuus lisääntyy aina, kun talous kasvaa ja vähenee, kun kasvu mataa.

Molemmat selitykset ontuvat, ja Suomen tapauksessa ne eivät päde lainkaan.

Ensinnäkin palkkaerojen kasvu on ollut Suomessa varsin vaatimatonta kokonaistuloerojen kasvuun verrattuna. Täällä teknologinen kehitys ei siis näytä suosineen korkeasti koulutettua työvoimaa suhteessa muihin.

Toisekseen ei ole näyttöä siitä, että talouden nousukausina tuloerot kasvaisivat automaattisesti ja supistuisivat talouden alamäissä. Suomessa niin markkinatulojen eli palkka-, yrittäjä- ja pääomatulojen kuin käytettävissä olevien tulojen keskimääräinen kasvu oli voimakkaampaa ajanjaksolla 1966–1990 kuin vuosina 1990–2015. Tuloerojen kasvu puolestaan on ajoittunut kokonaan jälkimmäiselle ajanjaksolle.

Tuloerojen kasvua Suomessa selittää vuonna 1993 tehty verouudistus, jossa ansio- ja pääomatulojen verotus eriytettiin toisistaan. Ansiotulojen verotus jatkui edelleen progressiivisena, mutta pääomatuloja alettiin verottaa suhteellisella veroprosentilla.

Uudistus synnytti varakkaiden yrittäjien harvalukuiselle joukolle vahvan kannustimen muuntaa tulojaan pääomatuloiksi, sillä mitä suurempi pääomatulojen osuus on kokonaistuloista, sitä pienempi on kokonaisveroaste.

Tämän myötä tulot ylimmissä tuloryhmissä muuttuivat radikaalisti: entistä suurempi osuus tuloista muuttui pääoma- ja osinkotuloiksi sekä myyntivoitoiksi.

Suomessa tuloerojen kasvu johtuu näin ollen eriytetystä tuloverojärjestelmästä ja pääomatulojen vaikutuksesta. Verojärjestelmän tuloeroja tasaava vaikutus on vähentynyt noin 40 prosentilla 1990-luvun alusta.

Nobel-palkittu taloustieteilijä Robert Solow on todennut, että talouskasvu voi johtaa tuloerojen kasvuun, jos suuri yleisö niin sallii. Tuloerot eivät siis kasva tai supistu itsestään, vaan aina tarvitaan ihmisiä ja politiikkaa.

Suomessa ja muissa länsimaissa tuloerojen kasvu on johtunut pitkälti politiikasta, joka on pyrkinyt keventämään suurituloisten verotusta siinä toivossa, että he tekisivät reaali-investointeja ja edistäisivät siten taloudellista kasvua. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Asian voi havaita Suomen investointiasteesta, joka on edelleen alhaisempi kuin 1990-luvun alussa ennen verouudistusta.

Eriytetyn tuloverotuksen ei voine sanoa palvelleen taloutta tai valtiota. Lähinnä se on palvellut sitä harvalukuista joukkoa, jolle tulonmuunto on ollut mahdollista. Sen sijaan, että he olisivat investoineet reaalitalouteen, he ovat hakeneet nopeampaa ja parempaa tuottoa arvopapereista ja kiinteistöistä.

Verojärjestelmän sisään siis on rakennettu mekanismi, jonka avulla pieni joukko suomalaisia on onnistunut kerryttämään itselleen mukavasti varallisuutta. Nyt koronakriisin myötä huomio on jälleen kohdistunut tähän erikoiseen viritykseen.

Kriisin talousvaikutuksia selvittänyt työryhmä esitti hallitukselle, että veropohjan aukkoja voisi pienentää vähentämällä listaamattomien yhtiöiden veroetua. Käytännössä tämä tarkoittaisi nimenomaan puuttumista tulonmuuntoon.

Ehdotus on tuonut työryhmän raportille innostuneen vastaanoton etenkin muutamien kansalaisjärjestöjen suunnalta. Kokonaan toinen asia kuitenkin on, johtaako ehdotus mihinkään.

Vesa Vihriälän työryhmä ei nimittäin ole ensimmäinen, joka on suositellut Suomen hallitukselle listaamattomien yhtiöiden veroedun pienentämistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sitä ovat suositelleet myös Martti Hetemäen ja Terhi Järvikareen verotyöryhmät.

Aiemmat kokoomuksen ja keskustan johtamat porvarihallitukset ovat torjuneet nämä ehdotukset jokseenkin suoralta kädeltä, joten nähtäväksi jää, osoittautuuko Sanna Marinin hallitus myötämielisemmäksi asian suhteen. Nykytilanteessa on pitkälti kyse on ratkaisusta kahden vaihtoehdon välillä. Rahoittaako valtiota alhaalta ylöspäin vai ylhäältä alaspäin?

Lähteet: Matti Tuomala: Markkinat, valtio & eriarvoisuus (Vastapaino 2019), Tilastokeskus

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?