Kuolinpesä joutui vuosikausia kestäneeseen riitaoikeudenkäyntiin, kun pesältä vaadittiin neljän vuoden työstä lähes 80 000 euron saatavaa.
Rahasummaa tavoitteli 1949 syntynyt mies, joka kertoi auttaneensa kaikessa mahdollisessa miljoonaomaisuuden jälkeensä jättänyttä pariskuntaa.
Saatava todettiin vanhentuneeksi Helsingin käräjäoikeudessa kaksi ja puoli vuotta sitten, ja samaan tulokseen päätyi myös Helsingin hovioikeus tuoreessa ratkaisussaan.
Pesän omaisuus koostuu yhdeksän vuoden takaisen perukirjan mukaan 12 sijoitusasunnosta, kahdeksasta tilasta, osakkeista ja rahastosijoituksista.
Perukirjassa pesän arvoksi on saatu noin 3,5 miljoonaa euroa, mutta nykyarvo on jopa kaksinkertainen.
Pariskunnan mies kuoli 2004 ja vaimo seitsemän vuotta myöhemmin. Mies oli syntynyt 1920 ja vaimo 1926. Heillä ei ollut rintaperillisiä.
Merkittävissä yhteiskunnallisissa tehtävissä ollut pariskunta hallitsi eläessään isoa omaisuutta. Kuolinpesässä on neljä osakasta, jotka kaikki ovat vaimon sisarusten jälkeläisiä.
Lähes kaikki asunnot ovat Helsingissä, osa arvoalueilla kuten Kruununhaassa ja Kampissa.
Tilat ovat metsätiloja ja vapaa-ajanasuntoja Itä-Suomessa ja Hämeessä. Tilusten hehtaarimäärä on noin 50.
Viimeiset elinvuotensa iäkäs pariskunta sairasteli. Melko lähellä asui vaimon kummityttö miehensä kanssa. Vaimo oli lisäksi kummitytön isän sisar eli täti. Kummityttö ja tämän mies auttelivat iäkästä pariskuntaa miehen kertoman mukaan vuosikaudet.
Kummityttöään täti muisti 2004 tehdyssä testamentissaan. Kummityttö peri arvokkaan kiinteistön Pukinmäestä.
Kummityttö realisoi miehensä kanssa kiinteistön kohta tädin kuoleman jälkeen lähes 1,3 miljoonalla eurolla.
Iäkästä pariskuntaa autellut mies ei ollut laskuttanut palveluistaan silloin, kun hän niitä tarjosi. Noin 11 vuotta miehen kuoleman jälkeen hän nosti saatavastaan kanteen.
Hän kertoi hoitaneensa pariskunnan juoksevia asioita ja kiinteistöjä vuosikaudet. Hän oli tehnyt palveluistaan laskunkin ja kertoi, että se oli hyväksyttykin. Koskaan edesmennyt pariskunta ei laskua maksanut.
Kuolinpesän osakkaat kiistivät laskun eivätkä hekään maksaneet sitä. He pitivät laskua aiheettomana ja yksilöimättömänä. Pesänselvittäjä piti laskua vanhentuneena.
Mies oli yrittänyt nostaa saatavaansa itäsuomalaisesta pankista, kun hänellä oli ollut tilinkäyttöoikeus pariskunnan tileihin, mutta pankki ei suostunut luovuttamaan rahoja. Nostoyritys tapahtui kohta, kun pariskunnan mies oli kuollut.
Kuolinpesä vaati kanteen hylkäämistä ja totesi, että auttaja oli saanut korvauksen väitetyistä töistä, kun hänen vaimonsa eli kummityttö oli saanut miljoonakiinteistön perintönä. Vaimo kuoli sittemmin ja testamentissa on määräys, jonka mukaan hänen perintönä saamansa omaisuus menee hänen lapsilleen.
Pesä piti laskua ongelmallisena, koska kyse oli yli vuosikymmenen takaisesta saatavasta.
Kanteen nostanut ei suostunut antamaan mitään selitystä, miksi hän ei ollut ryhtynyt ajoissa perimään laskua vaan vasta vuosia sen jälkeen, kun kummatkin puolisot olivat kuolleet ja hänen vaimonsakaan ei ollut enää elossa.
Käteistä rahaa pariskunnalla olisi ollut laskun hoitamiseen, sillä miehen kuollessa hänen rahavaransa olivat lähes 600 000 euroa. Pariskunta oli poikkeuksellisen varakas, ja heillä oli rahaa maksaa haluamistaan palveluista.
Kuolinpesä ihmetteli miehen tekemiä rahasiirtoja. Kun täti oli kesällä 2004 sairaalassa, oli auttavaa kättään tarjonnut mies siirtänyt 13 400 euroa perheensä tilille parin viikon aikana. Hänellä oli myös ensin kuolleen puolison tiliin käyttöoikeus, ja tililtä katosi muutamassa kuukaudessa lähes 140 000 euroa. Tilille jäi vain 17,76 euroa. Pesän mukaan mitään selvitystä mies ei nostoista antanut oikeudessa.
Pesä ihmetteli myös, miten pariskunnan auto oli siirtynyt miehen omistukseen, mutta haltijana oli edelleen iäkäs nainen. Auton verot ja polttoaineet pariskunta oli maksanut edelleen siirron jälkeenkin. Oikeudessa mies ei antanut mitään selvitystä autoasiasta.
Miehen kahta aikuista poikaa kuultiin todistajina oikeudessa. He kertoivat isänsä suuresta työmäärästä, joka häneltä meni pariskunnan asioitten hoitamisessa.
Todistajina kuultiin myös pesän osakkaita. Yksi osakas ei ollut koskaan edes kuullut, että kummitytär miehensä kanssa kävi auttamassa. Toinen osakas kertoi, että pariskunnalla oli useita auttajia, mutta he olivat aivan muita henkilöitä kuin kanteen nostanut mies ja hänen vaimonsa.
Todistajana kuultiin edesmenneen pariskunnan miehen serkkua. Hänen näkemyksensä oli päinvastainen kuin pesän osakkailla. Hänen mukaansa kummitytöllä ja tämän miehellä oli kokonaisvastuu pariskunnasta ja he olivat kaikki kaikessa, vaikka kotisairaanhoitokin kävi pariskuntaa hoitamassa.
Pesänselvittäjä totesi oikeudessa, että lasku ei ollut todellinen ja lisäksi se oli kaikilla mahdollisilla tavoilla vanhentunut
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen kokonaan. Sen mielestä jäi toteennäyttämättä, että kummitäti olisi hyväksynyt laskun. Oikeuden mukaan kanne olisi pitänyt nostaa kahden vuoden määräajassa työsuhteen päättymisestä ja tosiasiassa se oli nostettu yli yhdeksän vuotta liian myöhään.
Kantaja piti saatavaansa oikeutettuna ja vei vaatimuksensa Helsingin hovioikeuden käsittelyyn. Hän vaati myös oikeuskulujen kohtuullistamista.
Kuolinpesä piti käräjäoikeuden ratkaisua oikeana.
Kantaja toi uutena todisteena hovioikeudessa kummitädin allekirjoituksellaan hyväksymän laskun, jota ei käräjäoikeuden käsittelyyn ollut löytynyt. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi todisteen eikä kantaja voinut vedota siihen. Hovioikeus hylkäsi myös vaatimuksen uudesta pääkäsittelystä.
Oikeudenkäynnin kaikki kulut kantaja joutuu maksamaan täysimääräisesti, sillä perusteita kulujen kohtuullistamiseksi ei ollut. Tavoittelemansa lähes 80 000 euron saatavan sijasta mies joutuu maksamaan kummankin osapuolen oikeudenkäyntikulut, jotka ovat lähes 60 000 euroa.
Hovioikeus antoi ratkaisunsa kuluvalla viikolla. Siihen voi hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan.
