Mika Aaltolan kolumni: EU:n kansalaisille avautumaton finanssijärjestely - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

EU:n kansalaisille avautumaton finanssijärjestely

Julkaistu: 30.5. 8:00

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Kritisoimme usein asioita, joita yritimme tavoitella mutta emme saaneet, pohtii Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Euroopassa Suomea on tuotu esiin mallikkaana jäsenmaana, maana joka puolustaa vastuullisuutta ja lainvoimaa. Jos Euroopalle on haluttu jotain uutta, se on täytynyt yhdessä sopia ja kirjata selkeästi sopimusteksteihin. Tämä vastuullisuus on ollut Suomen versio eurooppalaisesta solidaarisuudesta, joka pitkän päälle hyödyttää kaikkia.

Nyt tämä versio solidaarisuudesta tuntuu happamalta, koska se on liian korkealla, jotta sen voisi tavoittaa. Nyt uusi EU:n komission ehdotus 700 miljardin avusta ja lainoista pahiten koronasta kärsineille suuntaa energiaa vanhojen sopimusten venyttämiseen äärimmilleen. Monista kuitenkin unionin uudistaminen muuten kuin velkarahalla tuntuu happamalta.

Suomessa joudutaan käsittelemään kahta yhteensopimatonta ideaa samanaikaisesti. Sitä mitä halutaan, vastuullista solidaarisuutta, ja sitä mikä turhauttaa, vaikeasti ymmärrettäviä ja oikeutettavia rahoitusjärjestelyjä.

Voi käydä niin, että siirtämällä vastuullisuuden tavoitetta aina kauemmaksi tulevaisuuteen voidaan pitää yllä illuusiota jämptistä asioiden hoidosta jo nyt. Voidaan ajatella, että lainvoima arvona tai hokemana johtaa jonain päivänä lainvoimaan käytäntönä.

Olemme kuin tukkina virrassa. Kuten finanssi- ja eurokriisit tämäkin kriisi koetaan hyvin poikkeuksellisena. Saattaahan olla, että tarkempi ja pitkänäköisempi lähestymistapa olisi joka tapauksessa mahdoton ja jopa turha. Nyt intuitiolla, reagoinnilla ja kikkailulla voi tarttua odottamattomiin löytöihin ja hoksata vippaskonsteja, jotka jämptillä strategialla jäisivät huomaamatta.

 Monimutkaiset finanssijärjestelyt voivat synnyttää sokerihumalaa.

Saksalla ja pohjoisilla mailla on omat syntinsä. Ne kykenevät tukemaan maidensa teollisuutta ja yrityksiä paljon avokätisemmin kuin muut. Tämä poikkeus rikkoo sisämarkkinoita ja sääntöjä. Tuen ja lainojen antaminen eteläisille jäsenmaille saattaa olla hyvitystä omista synneistä. Poikkeus ei siten vahvista sääntöä, vaan se konkretisoi sopimusperäisen pohjan asemaa pelkästään muuttuvana nyrkkisääntönä. Itse toiminta perustuu myönnytysten vaihdolle, joka on perin poliittinen, valtapoliittinen versio solidaarisuudesta. Tuttu monille korruptoituneille järjestelmille.

Monet EU:n velkaiset ja koronan runtelemat maat suhtautuvat EU:hun entistä happamammin. Ne kokevat, etteivät saa tässä-ja-nyt tavoittelemaansa muotoa solidaarisuudesta. Vastuullisen ja oikeusperustaisen solidaarisuuden asemesta ne haikailevat myötätuntoisen solidaarisuuden perään, jossa hädänalaista autetaan välittömästi.

Moni puhuu eurooppalaisesta solidaarisuudesta myös sen geopoliittisessa merkityksessä. Suhteessa suurvaltoihin jonkun pitäisi vaalia eurooppalaista intressiä. Nykyinen komissio julistaa yhteistä strategista toimintaa käyttäen sanoja kuten autonomia tai suvereenisuus. Siitä puhe mistä puute. Empaattista solidaarisuutta käytetään vipuna geopoliittiseen autonomiaan, ja päinvastoin.

Suomessakin mietitään, että yhteinen taloudellinen velka saattaa olla hinta siitä, että turvallisuuspoliittisia hyötyjä voitaisiin saada hädän hetkellä. Perin monimutkainen ja eritahtinen ajatus solidaarisuudesta.

Vanhojen sopimusten poikkeustulkinnat hivuttavat asioita kriisien kautta etenemiseen sen sijaan, että visioitaisiin jotain uutta ja kaikille ymmärrettävää. Monimutkaiset finanssijärjestelyt saattavat synnyttää ohimenevää sokerihumalaa, kaikille-kaikkea-tässä-ja-nyt-mentaliteettia, mutta ne eivät lisää kansalaisen ymmärrystä siitä, mitä EU on.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?