Kommentti: Suomen koronalinja on kristallinkirkas, jos vertaa sitä eurolinjaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Tämä ministerien hokema tarkoittaa suomeksi, että piikki on auki

Suomi on jo tämän kriisin kuluessa mennyt mukaan joukkoon uusia euroalueen yhteisiä kriisitoimia sekä sitoutunut niiden takaamiseen ja kustantamiseen muiden euromaiden hyväksi.

Julkaistu: 20.5. 6:33

Veronmaksajan ja muiden sivullisten uhrien syytä lukita lompakkonsa aina, kun ministerit alkavat kahden minuutin välein hokea loitsua Suomellekin tärkeästä "euroalueen vakaudesta", kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Sanna Marinin (sd) hallitusta on viime viikkoina moitittu koronalinjausten ja -tavoitteiden epäselvyydestä ja joidenkin koronatoimia kuvaavien sanavalintojen ailahtelusta.

On herännyt kysymys, haluaako hallitus saada viruksen täysin pois päiviltä vai ainoastaan vaimentaa tai hidastaa epidemiaa – vai onko sittenkin tarkoitus antaa taudin hiljalleen levitä.

Moitteita voi ymmärtää, sillä matkan varrella hallituksen viesti ja sanavalinnat ovat kieltämättä voineet vaikuttaa hieman vaihtelevilta ja tavoitteetkin hetkittäin epäselviltä.

Mutta yhtä hyvin koronakovistelua voi pitää saivarteluna, sillä hallituksen koronarajoitusten ja muiden kriisitoimien tarkoitus vaikuttaa kuitenkin kaiken aikaa olleen kansanterveyden ja erityisesti riskiryhmien suojeleminen.

Tähän mennessä toteen pannuista koronarajoituksista ja -toimista ja niiden hyödyistä ja haitoista voi olla hallituksen kanssa eri mieltä, mutta tuskin niitä voi täysin päättömiksi moittia.

Hallitus ei ole esimerkiksi ilmoittanut kaikkien rajoitusten ja muiden torjuntatoimien yhtäkkisestä kertapurkamisesta – ja samalla linjannut sallivansa tartuntojen vapaan leviämisen ja tekevänsä kaikkensa epidemian kitkemiseksi maasta.

Tuollainen yhdenlaisten toimien ja tyystin vastakkaisten ja lisäksi ristiriitaisten linjausten yhdistelmä vasta olisikin epäselvä.

Se olisi päätön – mutta ei kuitenkaan tavaton.

Suunnilleen sellaisia ovat tämänkin hallituksen keskeiset eurolinjaukset ja -toimet.

Kovisteluun kosolti aihetta

Hallituksen keskeisiä – ja nyt koronakriisissä taas erittäin ajankohtaisia – eurolinjauksia ja -toimia voi helposti moittia paitsi epäselviksi myös keskeisiltä osin ristiriitaisiksi – ja suoraan sanottuna päättömiksi.

Eikä sillä ole edes väliä, onko moitteiden esittäjä itse euron ja Suomen euro- tai EU-jäsenyyden kannalla tai niitä vastaan, sillä kummallakin on perustetta purnaamiseen.

Mutta erityisesti purnaamiseen on aihetta sillä, joka mieluiten kuulisi vaikeatkin asiat kiertelemättä sellaisina kuin ne ovat eikä keskenään ristiriitaisten kiertoilmausten sekasotkuna.

Kriisin oloissa kyse on taas rahasta ja rahan jakamisesta, ja ainakin Suomen mitoissa kyse on erittäin suurista rahoista. Niinpä noita hallituksen eurolinjauksia ja -toimia koskevia purnausperusteitakin on taas miljarditolkulla – niin kuin oli viime vuosikymmenen eurokriisissäkin.

Eurolinjausten ristiriidat kävivät surkuhupaisan selkeästi ilmi eduskunnan kyselytunnilla viime torstaina, kun oppositio kovisteli hallitusta Suomen eurovastuista.

Mitä maksaa ja kuka maksaa

Kovistelijat keskittyivät hallituksen jo lupaamiin ja kenties vielä kaavailemiin sitoumuksiin ja vastuisiin, joita Suomelle koituu EU:n ja euroalueen yhteisten koronatoimien kustannusten jakamisesta.

Keskeinen kysymys oli ja on yhä periaatteessa yksinkertainen ja kaikin puolin aiheellinen:

Miten hallitus perustelee Suomen osallistumisen sellaisiin EU:n tai euroalueen yhteistoimiin, joista koituu Suomelle kustannuksia tai muita taloudellisia vastuita muiden euromaiden puolesta?

Kysymystä voi helposti perustella esimerkiksi palauttamalla mieleen, että EU:n toiminnasta solmitut perustuslain veroiset perussopimukset kieltävät EU-mailta talousvastuiden kantamisen muiden jäsenmaiden puolesta ja että Suomenkin virallisen eurolinjan mukaan kukin maa vastaa itse omasta taloudestaan.

Hallituksen vastaukset sen sijaan olivat – ja ovat luultavasti vastaisuudessakin – kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Ne olivat epäselviä ja osittain päättömiä.

Vaikea myöntää taakanjakoa

Suomi on jo tämän kriisin kuluessa mennyt mukaan joukkoon uusia euroalueen yhteisiä kriisitoimia sekä sitoutunut niiden takaamiseen ja kustantamiseen muiden euromaiden hyväksi.

Tämän tosiasian toki hallituskin myöntää, kun on itse kyseiset tukitoimet ja niihin osallistumisen eduskunnalle esitellyt.

Senkin hallitus myöntää, että todennäköisesti uusia ja mahdollisesti entistäkin mittavampia samanlaisia tukitoimia on piakkoin odotettavissa lisää.

Niidenkin kiistäminen olisi perin vaikeaa ja lisäksi omituista, sillä hallitus on ollut EU:n neuvostossa mukana antamassa EU:n komissiolle tehtäväksi valmistella uutta yhteistä elvytysrahastoa.

Mutta niin suoraviivaisen selkeää kuin yhteisiin kriisitoimiin osallistuminen ja niistä koituvien vastuiden vastaanottaminen onkin, ne näyttävät olevan hallitukselle joko liian vaikeita tai liian kiusallisia perusteltaviksi selkeästi ja yksinkertaisesti.

Niinpä perusteluista onkin tullut sekavaa selittelyä ja paikoin päätöntä ristiriitojen sekasotkua.

Hallitus ei halua suoraan myöntää, että Suomi ottaa osaa EU:n kieltämään taloudelliseen taakanjakoon ja sitoutuu itse asiassa muille jäsenmaille kuuluviin taloudellisiin vastuisiin.

Viimeviikkoisen kyselytunnin vastausten perusteella ministerit kuvailevat kiellettyyn taakanjakoon osallistumista mieluummin "erilaisiin yhteistyömekanismeihin" osallistumiseksi.

Taakkaa ei voi jakaa ja olla jakamatta

Kyselytunnin eurovastuita koskeneen kolmevarttisen kuluessa kuultiin parikymmentä kertaa eli keskimäärin melkein joka toinen minuutti ministerin tai toisen toistamana kaksi Suomen eurolinjan keskeistä kulmakiveä:

Ensimmäisen mukaan "Suomelle on tärkeää, että euroalue on vakaa".

Ja toisen mukaan "meille on tärkeää, että jokainen maa vastaa itse omasta talouspolitiikastaan".

Ensimmäisen tavoitteen varmistamiseksi tämä niin kuin moni aiempikin hallitus näyttää olevan valmis tarvittaessa ottamaan Suomen kannettavaksi ja vastuulle sellaisiakin talousvastuita, jotka EU:n sopimuksia tiukasti tulkiten kuuluisivat oikeastaan joillekin muille maille itselleen eivätkä suinkaan Suomelle.

Mutta toisen tavoitteen täyttämiseksi tämäkin hallitus näyttää olevan valmis tarvittaessa vaikka väittämään mustaa valkoiseksi – ja yhä mittavampaan taakanjakoon sitoutuessaankin hokemaan yhä ontompana kumisevaa mantraa jokaiselta maalta vaadittavasta vastuusta oman maan talouspolitiikasta.

Kumpi tahansa linjaus ja kumman tahansa linjauksen mukaiset toimet voivat sinänsä olla selkeitä ja perusteltavissa.

Mutta keskenään tyystin eri suuntiin käyvien linjausten ja toimien yhdistelmästä ei voi mitenkään syntyä selkeää saati helposti perusteltavissa ja hyväksyttävissä olevaa koherenttia kokonaisuutta.

Siitä syntyy väistämättä sekavaa selittelyä ja sotkua.

Erikseen selkeät mutta yhdessä sotkua

Yksi sinänsä selkeä eurolinja olisi asettua avoimesti taloudellisen taakanjaon kannalle – ja perustella kansalaisille, miksi euron ja rahaliiton vakauden varmistamiseksi Suomenkin on tarpeen keskimääräistä vähävelkaisempana euromaana ottaa vastuulleen osa velkaisempien euromaiden veloista ja vastuista.

Tämä tosin edellyttäisi selkeyden varmistamiseksi myös sen selittämistä ja perustelemista, että taloustaakan jakaminen vaatii Suomeltakin EU:n keskeisten perussopimusten rikkomista tai noiden sopimusten muuttamista kenties vuosikausien mittaisin neuvotteluin.

Mutta tällainen linjaus voi olla selkeä vain sillä ehdolla, että hallitus lakkaa hokemasta yhä auliimman taakanjakoalttiuden kanssa tyystin ristiriitaista toista linjausta, jonka mukaan jokaisen maan on itse kannettava vastuu omasta talouspolitiikastaan.

Toki tästä toisestakin linjauksesta on mahdollista pitää kiinni ja silti saada aikaan selkeä europoliittinen linjaus. Mutta se taas edellyttää vuorostaan taakanjakovalmiudesta luopumista.

Lisäksi hallituksen olisi kyettävä selostamaan ja perustelemaan kansalaisillekin, miksi on järkevää pitää kiinni erilaisten euromaiden yhteisestä rahasta ja alistua euroalueen yhteiseen rahapolitiikkaan mutta silti estää yhteisvaluutan vakaudelle ilmeisen välttämätön talouspoliittinen taakanjako.

Suomeksi sanottuna piikki on auki

Saadakseen aikaan edes joten kuten selkeitä eurolinjauksia tämän tai minkä tahansa Suomea vuorollaan hallitsevan hallituksen pitäisi valita kahdesta vaikeasta vaihtoehdosta:

Joko hallitus katsoo (EU:n perussopimuksista piittaamatta tai niitä muuttaen) euroalueen vakauden vaativan euromaiden keskinäistä taloustaakan jakamista mutta Suomenkin hyötyvän tästä vakaudesta siinä määrin, että Suomen on perusteltua ottaa osaa muidenkin euromaiden talousvastuiden kantamiseen.

Tai sitten hallitus pitää kiinni EU:n perussopimusten kirjaimista ja kullekin euromaalle kuuluvasta vastuusta oman talouspolitiikkansa velvoitteista – ja kieltäytyy ottamasta osaa minkäänlaiseen taloustaakan jakamiseen euromaiden kesken.

Mutta siitä syntyy edelleen aivan yhtä sekavaa sotkua kuin on syntynyt jo kymmenen viime vuoden ajan, että hallitus sitoo Suomen yhä suurempiin vastuisiin muiden euromaiden puolesta – ja on samaan aikaan vaativinaan kaikkien maiden omaa vastuuta omasta talouspolitiikastaan.

Niin kauan kuin Suomen europolitiikka on ristiriitaisten linjausten sekasotkua, on veronmaksajan ja muiden sivullisten uhrien syytä lukita lompakkonsa aina, kun ministerit alkavat kahden minuutin välein hokea loitsua Suomellekin tärkeästä "euroalueen vakaudesta".

Tuo kiertoilmaus on jo kymmenen vuotta tarkoittanut selkosuomeksi, että piikki on auki.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?