Jan Hurrin kommentti: Suomen on valittava puolensa eurokiistassa – tai valmistauduttava maksamaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Jan Hurrin kommentti: Suomen on valittava puolensa eurokiistassa – tai valmistauduttava maksamaan

Julkaistu: 13.5. 6:30

Suomella on täysi työ ensin elvyttää ja heti perään trimmata omaa taloutta. Siksi on korkea aika päättää, riittääkö halua ja varaa tehdä sama muiden maiden puolesta, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Saksan ja Euroopan unionin EU:n välille leimahtanut kiista koskee muodollisesti jäsenmaiden ja EU-toimielimien välistä toimivallan jakoa.

Erityisesti kiistassa punnitaan kysymystä, ovatko euroalueen keskuspankki EKP ja EU:n tuomioistuin ylittäneet toimivaltansa vai eivät. Saksan perustuslakituomioistuimen mielestä ovat, mutta EU:n ja EKP:n mielestä eivät ole.

Mutta pohjimmiltaan kiistassa on kyse jo edellisessä eurokriisissä hampaan koloon jääneestä perustavaa laatua olevasta kysymyksestä, kuka EU:ssa maksaa, mitä maksaa – ja kenen puolesta.

Ja siitä, onko EU:n perussopimuksia ja niiden pyhimpiä pykäliä noudatettava myös kriisioloissa, vai onko niitä yleisen hyvän tavoittelemiseksi lupa kiertää ja rikkoa.

Nämä samat kiistakysymykset olivat edellisen eurokriisin keskiössä, ja nyt ne ovat nousseet taas esiin, kun talouden koronakriisi koettelee euromaiden talouskuntoa – ja yhteishenkeä.

Saksan ja EU:n välille yllättäen ja yllättävän jyrkäksi noussut rintamalinja on oikeastaan vain uusi vaihe jo hyvän aikaa sitten alkaneessa koronakiistassa. Ennestään suunnilleen samaa kiistaa oli jo koronakriisin alusta asti käyty eteläisten ja pohjoisten euromaiden kesken.

Tämä nyt jo kahden keskenään osin päällekkäisen mutta osin risteävän rintamalinjan eurokoronatalousjupakka pakottaa ennen pitkää Suomenkin valitsemaan puolensa.

Suomi pitänyt etäisyyttä kiistaan

Suomi on toistaiseksi jättäytynyt euromaiden koronakiistassa varsin vaisun sivustaseuraajan osaan, mikä toki onkin omien koronahuolien aikaan ymmärrettävää.

Sanna Marinin (sd) hallitus on keskittynyt parhaansa mukaan taltuttamaan oman maan terveydenhuollon ja talouden kohtaamia koronakriisin haasteita – ja olettanut muidenkin toimivan samoin.

Suomen toimien voi tulkita koronakriisissäkin nojaavan maan hallitusten pitkäaikaiseen EU- ja eurolinjaukseen – ja EU:n perussopimusten henkeen – jonka mukaan kukin EU- ja euromaa vastaa itse omista taloudenpidon haasteistaan.

Mutta niin kuin euromaiden keskinäinen ja nyt myös Saksan ja EU:n välinen kiistely on osoittanut, iso joukko muita euromaita – ja entistä selkeämmin myös EU:n komissio – ajattelevat tyystin toisin.

Lue lisää: Euroa on taas pelastettava joko lakeja rikkomalla tai kiertämällä

Ranska, Italia ja Espanja sekä kohtalainen joukko pienempiä eteläisiä EU-maita katsoo, että koronakriisin kustannukset ovat liian suuria niiden yksin kannettaviksi ja siksi kuluja on välttämättä jaettava kaikkien kesken.

EU-komissio on tästä välttämättömästä taakanjaon tarpeesta samaa mieltä kuin yhteisvastuuta vaatineet jäsenmaat.

Saksa, Hollanti, Itävalta ja joukko pienempiä pohjoisia EU-maita on toistaiseksi vastustanut varsin jyrkästi ja näkyvästi taakanjakovaatimuksia, mutta paine on koronakriisin viikkoina tuntuvasti kasvanut.

EU haluaa mittavan yhteispiikin

EU-komissio työstää täyttä päätä uusia keinoja vastahangan voittamiseksi ja jäsenmaiden keskinäisen taakanjaon kieltävien sopimusten kiertämiseksi.

Parhaillaan komissio valmistelee erityistä koronakriisistä toipumiseen koottavaa jopa puolentoista biljoonan euron elvytysrahastoa.

Komission elvytysrahaston tarkoitus olisi tasata koronakriisin kustannuksia ja näin helpottaa velkaisimpien jäsenmaiden omia rahahuolia. Käytännössä rahasto ohjaisi massiivisia rahavirtoja pääasiassa pohjoisesta etelään.

Vastikään EU-komissaari Jutta Urpilainen vieraili Suomessa markkinoimassa komission elvytysrahastohanketta ja sen tarpeellisuutta.

Komissaarin puheenvuoroista saattoi saada vaikutelman, että EU:n elvytysrahasto ja mahtavat rahasummat olisivat jo olemassa.

Näin ei kuitenkaan ole asian laita, vaan elvytysrahasto niin kuin muutkin koronakriisin mittaan esille nousseet euro- tai EU-maiden yhteisvastuu- ja tukihankkeet ovat suurimmaksi osaksi kiistanalaisia aihioita eivätkä valmiita ”välineitä”.

Tarmokkaan markkinoinnin ja kehittelyn aikaan Suomenkin on syytä havahtua yhteisvastuualoitteiden lisäksi niitä koskeviin kiistakysymyksiin – ja siihen, että kaiken aikaa kasvaa Suomenkin paine ja todennäköisyys päätyä maksamaan omien elvytysmenojen lisäksi muidenkin menoja.

Talousviisaat unohtivat eurokiistat

Sanna Marinin hallitus sai viime viikolla ”Vihriälän viisailta” perusteelliset reseptit ja hoito-ohjeet koronakriisin koetteleman talouden tehohoitoon, elvytykseen ja vieroitukseen.

Talousreseptien otsikko on Talouspolitiikan strategia koronakriisissä, ja sen ovat kirjoittaneet professorikvartetti Vesa Vihriälä, Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo.

Professorit kuvasivat satasivuisessa raportissaan varsin karun kuvan Suomen talouden näkymistä ja haasteista sekä ehdotuksensa haasteiden vaatimista toimista.

Lue lisää: Vihriälän talousviisailta hyytävät madonluvut, mutta toivoakin on

Ensin tarvitaan konkursseja estävää kriisiajan ensiapua, sitten kasvua vauhdittavaa elvytystä ja lopuksi julkisen talouden velkaantumisen vakauttavaa tasapainottamista.

Vapaasti suomentaen talousviisaiden mielestä valtio saakin ensin velkaantua, kun otetaan koronaiskuja vastaan ja painetaan kaasua, mutta ennen pitkää on aika painaa jarrua ja kiristää talousvyötä, jotta julkinen velkaantuminen saadaan hallintaan.

Mutta raportista näyttää unohtuneen yksi tärkeä kappale ja rajaus:

Vihriälän viisaiden neuvot koskevat pelkästään Suomen oman talouden teho-, elvytys- ja vieroitushoitoa – mutta eivät lausu sanaakaan siitä, onko Suomen syytä elvyttää muidenkin maiden talouksia.

Niinpä Marinin hallitus joutuu omin neuvoin valitsemaan, kumpi on tärkeämpää, Suomen vai joidenkin muiden euromaiden talouden elvyttäminen.

Senkin hallitus joutuu omin neuvoin aprikoimaan, kumpaa on aikanaan helpompi – tai vähemmän vastenmielistä – perustella äänestäjille, vyönkiristyksiä Suomen oman kestävyysvajeen vai joidenkin muiden maiden kestävyysvajeiden trimmaamiseksi.

Yhdet maksavat ja toiset saavat

Euromaiden tai vaikka kaikkien EU-maiden yhteisiä toimia taloustaakan jakamiseksi voi helposti perustella, jos EU:n tai euroalueen kokonaisuutta – ja kokonaisetua – tarkastelee vain talouden mittarein ja lisäksi täysin ulkopuolisesta tarkkailuasemasta.

Samoin yhteisvastuuta ja taloudenpidon yhteistä etua on helppo perustella EU:n komissiossa, joka on luotu ajamaan EU:n eikä erillisten jäsenmaiden etua.

Kolmas vahvasti puoltava kanta löytyy helposti kaikissa niissä muita velkaisemmissa ja kenties muutoinkin taloudellisesti heikommissa jäsenmaissa, joille taloudellisesta taakanjaosta ja yhteisvastuusta itseään vähemmän velkaisten ja ainakin muodollisesti vauraampien jäsenmaiden kanssa koituisi suoraa taloudellista hyötyä.

Mutta yhteisvastuun hyväksyminen on poliittisesti paljon vaikeampaa kaikissa niissä keskimääräistä vähemmän velkaisissa ja vauraammissa jäsenmaissa, joille taakanjako toisi entisten omien talousvastuiden päälle osan joidenkin muiden maiden vastuista. Kuten Suomessa.

Pakko tehdä vaikeita valintoja

Siitä huolimatta, että EU:n kokonaisuus kenties vahvistuisi ja hyötyisi yhteisvastuusta, se olisi EU-sopimusten ja esimerkiksi Suomen virallisen EU-linjan vastaista.

Ja vaikka yhteisvastuullisesta taakanjaosta voi ennen pitkää koitua etua kaikille taakan jakamiseen osallistuville maille, se synnyttäisi Suomen kaltaisissa maksajamaissa hyvin ikäviä valintatilanteita.

Tämä käy varsin selkeällä tavalla ilmi eurooppaoikeuden professorin Päivi Leino-Sandbergin kirjoituksesta, jonka Helsingin Sanomat julkaisi viime perjantaina (HS 8.5.).

Siinä hän kuvailee ja perustelee seikkaperäisesti, miten Suomen osallistuminen EU-maiden pandemia-avustusten vastuisiin voi olla pois Suomen omista velvoitteista – ja voi heikentää Suomen kykyä toteuttaa omien kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia.

Asetelman syyt ja seuraukset ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia:

Jos Suomi ottaa vastatakseen osan joidenkin muiden EU-maiden talousvastuista, näiden muiden maiden julkisen talouden asema kohenee mutta Suomen heikkenee, ja talousvyötä on näissä muissa maissa mahdollista löysentää mutta Suomessa sitä on vastaavasti kiristettävä.

Juuri tästä on kyse muiden maiden kesken jo meneillään olevassa kiistassa yhteisvastuun välttämättömyydestä tai mahdottomuudesta.

Ehkä Suomikin haluaa havahtua hereille – ennen kuin on taas uusi piikki auki.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?