Vedentulo alkoi takkuilla, kun naapurille porattiin kaivo – kaivoyrittäjältä vaadittiin korvauksia - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Talon omistaja vaati korvauksia: väitti, että naapurin uusi kaivo vei vedet ja kiinteistön arvo laski

Porakaivot tehdään koneella, joka upottaa poransa tarvittaessa yli sadan metrin syvyyteen. Kuva ei ole tapaukseen liittyvältä pihalta.

Julkaistu: 11.5. 7:42, Päivitetty 12.5. 10:29

Porakaivon teko johti viereisen kiinteistön kaivoveden tulon vähenemiseen, ja vei porakaivoyrittäjän käräjille.

Vedentuloa valittanut vaati yrittäjältä oikeuskulujen kanssa lähes 30 000 euron korvauksia. Hän väitti kiinteistönsä arvon pudonneen, sillä samassa vesisuonessa oli nyt kaksi kaivoa.

Oikeusjutun nostanut veti vesiperän, koska ei pystynyt osoittamaan väitettään, jonka mukaan syynä oli liian lähelle hänen omaa porakaivoaan tehty toinen porakaivo.

Kanteen nostanut joutuu maksamaan riidan kaikki kulut, jotka ovat noin 30 000 euroa. Vaadituista summasta noin 7 200 euroa koski kiinteistön arvon putoamista. Riidan ratkaisi Helsingin hovioikeus pari viikkoa sitten.

Uusmaalainen kiinteistönomistaja oli rakennuttanut kymmenkunta vuotta sitten tontilleen porakaivon. Kaivo oli antoisa. Vettä saattoi lorottaa parikin tuntia keskeytyksettä.

Naapurikiinteistön omistajalla oli tavallinen rengaskaivo, mutta vedentulo ei ollut riittävä. Hän rakennuttu myös porakaivon ja vettä riitti. Kaivo tuli noin 13 metrin päähän naapurin kaivosta, jonka veden tulo alkoi takkuilla. Kaivot ulottuvat normaalisti noin sadan metrin syvyyteen.

Naapurit olivat keskustelleet ennen kaivon rakentamista, mutta kun asiaa puitiin oikeudessa, jäi epäselväksi miten asiat oli sovittu, sillä kumpikin kertoi omat versionsa.

Kiista kaivon rakentamisesta meni Hyvinkään käräjäoikeuteen, jossa vesipulaansa valittanut vaati kanteella porakaivoyrittäjältä korvauksia.

Vahingonkorvausvaatimus perustui uuden vastaavanlaisen porakaivon laskennallisiin 7 200 euron rakennuskustannuksiin ja käyttöveden tilapäiseen 800 euron ostoihin. Oikeudenkäyntikuluja hän vaati lisäksi 17 500 euroa.

Korvausvaatimus kohdistui vain kaivoyrittäjään. Hän oli esittänyt porakaivon rakentamista vanhaan rengaskaivoon, kuten tapana on ollut ja niin kaivo myös tehtiin.

Kolmen viikon ajan naapuritontin vesi oli harmaata ja sen ajan naapuri joutui ostamaan käyttövetensä muualta. Kaivovesi tutkittiin ja se todettiin juomakelpoiseksi. Naapurin mielestä uusi porakaivo tuli samaan vesisuoneen, jossa hänen porakaivonsa jo oli ollut vuosikaudet.

Naapuri näkemys oli, että yrittäjä porasi liian lähelle hänen kaivoaan. Hän perusti väitteensä aluehallintoviraston (avi) ohjeistukseen, jonka mukaan kaivojen tulisi olla 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Hän kiisti, että olisi antanut naapurilleen luvan rakentaa niin lähelle.

Naapuri arvioi kiinteistönsä arvon pudonneen veden vähentymisen vuoksi eikä hän ollut halunnut mitään yhteiskaivoa.

Naapurit selvittivät vedentuloa kaivoistaan ja tekivät samanaikaisesti kokeen jättämällä vesipostihanat valumaan. Ennen vettä oli tullut yhtäjaksoisesti parikin tuntia, mutta nyt vain 45 minuuttia. Sen sijaan naapurin uudesta porakaivosta vettä riitti.

Kaivoyrittäjä kiisti kanteen. Hän muistutti kanteen nostaneelle, ettei tällä ollut ennen poraustyön aloittamista mitään huomauttamista suunnitelmasta. Urakoitsija myös totesi, että hän oli kunnostanut kanteen nostaneen naapurin kaivon poraustyön jälkeen, kuten kaivontarkastaja oli suosittanut.

Urakoitsija muistutti, ettei avi ollut koskaan antanut määräyksiä vesiporakaivojen etäisyyksistä. Ely-keskus antaa, mutta silloinkin kyse on ainoastaan suosituksista.

Käräjäoikeuden ratkaisussa sanotaan, ettei kantaja pystynyt esittämään oikeudelle avin määräyksiä, joita kaivoyrittäjä olisi rikkonut. Lainsäädännössä ei suojaetäisyyksistä ole mainintaa vesiporakaivojen osalta. Oikeus hylkäsi kanteen ja katsoi, ettei yrittäjä aiheuttanut vahinkoa vahingonkorvauslain perusteellakaan.

Kiista jatkui edelleen Helsingin hovioikeudessa, sillä kanteen nostanut piti käräjäoikeuden ratkaisua vääränä.

Hän pysyi kannassaan, jonka mukaan lopputuloksena oli kahden kaivon yhdistyminen ja hänen kiinteistönsä arvon putoaminen. Nyt hänen omistamansa vesi meni naapurin käyttöön eikä hän ollut antanut siihen lupaa ja vahingonkorvauslain perusteella hänelle kuuluu korvaus porakaivoyrittäjältä.

Yrittäjän mielestä naapureilla oli omat kaivot, omilla tonteillaan eikä yhteiskaivoa. Yrittäjä muistutti myös, että jokaisella kaivolla ei ole omaa vesisuonta ja vaan samaa suonta hallitsevat eri maanomistajat sen mukaan missä suoni sattuu kulkemaan. Hän vaati edelleen kanteen kumoamista.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua ja totesi, että omistaja määrää kiinteistöstään ja myös siitä mihin paikkaan porakaivo tehdään. Yrittäjä teki asennustyön ja hyödyn työstä sai kiinteistön omistaja.

Vesilain esitöihin viitaten hovioikeus toteaa, ettei porakaivoyrittäjän toiminta ollut vesilain vastaista ja päätyi samaan ratkaisuun kuin käräjäoikeuskin, koska naapuri ei pystynyt osoittamaan seikkoja, joiden perusteella hänellä oli oikeus vahingonkorvaukseen.

Kanteen nostaneelle kiinteistönomistajalle tuli riidasta noin 30 000 euron oikeudenkäyntikulut. Hänen on maksettava omat ja kaivoyrittäjän kulut.

Hovioikeuden ratkaisuun on mahdollista hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan.

Juttua ja otsikkoa täsmennetty 12.5.klo 10.24: Vaadituista korvaussummasta noin 7 200 euroa koski kiinteistön arvon putoamista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?