Jan Hurrin kommentti: Euroalueen pankkikriisi on lähempänä kuin luulisi – virallisesti pankit ovat entistä vahvempia - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Jan Hurrin kommentti: Euroalueen pankkikriisi on lähempänä kuin luulisi – virallisesti pankit ovat entistä vahvempia

Julkaistu: 29.4. 6:30

Euroalueen suurpankit ovat rujossa kunnossa, ja siksi koronakriisi voi helposti lipsahtaa pankkikriisiksi. Virallinen lohtutarina pankkien vahvuudesta on kaunistelua, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Kukapa ei olisi kuullut edes yhtä koronakriisin talousuhkia lohduttavaa arviota, joka koskee euroalueen pankkeja?

Sen mukaan euroalueen pankit ovat tällä kertaa tuntuvasti paremmassa kunnossa kuin viime kriisin iskiessä runsaat kymmenen vuotta sitten.

Tätä lohtuviestiä ovat toistaneet koronakriisin alusta lähtien vuoron perään euroalueen pankkivalvojat, keskuspankkiirit, muut talouspäättäjät ja toisinaan myös pankkiirit.

Sitä on mahdoton sivullisen tietää, ovatko euromaiden ja alueen talouspolitiikan päättäjät itse ottaneet lohtuviestinsä todesta vai onko viestillä vain tarkoitus ylläpitää ja vahvistaa eurotalouden julkisivua.

Mutta sitäkin selvemmäksi on käynyt, että ainakin kaksi aiheen – europankkien todellisen kunnon – tarkoin tuntevaa ja alueen pankkien kanssa kaiken aikaa toimivaa osapuolta epäilee tarinaa suuresti.

Tarkemmin sanottuna ne eivät usko ”tällä kerralla pankit ovat paremmassa kunnossa” -ilosanomasta sanaakaan.

Nämä varteen otettavat epäilijät ovat suurpankkien itsensäkin edustamat euroalueen finanssimarkkinat – ja alueen keskuspankki EKP.

Epäily ei käy suoraan ilmi julkilausumista tai tiedonannoista, sillä finanssimarkkinat eivät ylipäätään julkaise lausuntoja ja EKP ottaa itsekin euroalueen talousviranomaisena osaa lohtuviestin jakeluun.

Sitäkin selkeämmin epäily on viime viikkoina käynyt ilmi finanssimarkkinoiden tapahtumista ja EKP:n toimista. Niistä erottuu markkinoiden ja EKP:n yhteinen huoli – tai paremminkin kauhu – europankkien tilasta.

Painajaismainen kurssilasku

Euroalueen suurpankkeja koskevat markkinatapahtumat ilmentävät pankkien kehnoa tai jopa katastrofaalisen kehnoa eivätkä suinkaan entistä vahvempaa kuntoa.

Epäily on viime viikkoina ilmennyt esimerkiksi pankkien keskinäisen vakuudettoman luotonannon kallistumisena ja hetkittäin jopa suoranaisena niukkuutena. Euribor-korkojen suhteellisen jyrkkä kohoaminen on merkki tästä pankkien keskinäisestä epäluulosta.

Vielä dramaattisemmin arvio pankkien kunnosta on heikentynyt osakemarkkinoilla, joilla euroalueen suurpankit ovat suistuneet suoranaisen hylkiön asemaan.

Pankkiosakkeiden painajaismaisen kurssikehityksen perusteella vaikuttaa kuin kukaan ei haluaisi koskea pankkeihin kepilläkään.

Euroalueen suurimpien pörssipankkien kurssikehitystä seuraava Euro Stoxx Banks -indeksi on koronakriisin puhjettua painunut yli 30-vuotisen historiansa matalimpiin pohjanoteerauksiin.

Indeksin seuraamat pankkiosakkeet saavuttivat kaikkien aikojen kurssihuippunsa vuonna 2007 juuri ennen kuin osakemarkkinat alkoivat juuri pankkien perässä luisua kohti finanssikriisin syöveriä.

Kurssihuipusta tähän päivään pankkien markkina-arvosta on haihtunut noin 90 prosenttia. Pankkien yhä jäljellä oleva markkina-arvo vastaa noin yhtä kolmasosaa samojen pankkien taseiden kirjanpitoarvosta.

Osakemarkkinoiden arvio on harvinaisen selkeä ja brutaali: europankkien kunto on ala-arvoinen tai hylätty.

Näin tuskin olisi, jos pankkeja kaiken aikaa arvioivat rahoittajat uskoisivat edes puoliksi euroalueen virallista lohtusanomaa pankkien taseiden entistä vahvemmasta kunnosta.

Viralliset luvut entistä vahvempia

Virallisen tulkinnan ja markkinatulkinnan välinen ristiriita on silmiin pistävän jyrkkä, mutta ristiriita saati sen jyrkkyys eivät kerro, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

Pankkien entistä parempaan kuntoon ja taseiden vahvistumiseen uskova voi ajatella markkinoiden olevan väärässä. Onhan näin käynyt ennenkin, joten ehkä kyse on vain tavallista suuremmasta väärinkäsityksestä.

Tällaista uskoa viralliseen tulkintaan voi vahvistaa esimerkiksi palauttamalla mieleen, että euroalueen pankkien vakavaraisuuden tunnusluvut ovat nyt tuntuvasti vahvempia kuin ne olivat finanssi- ja eurokriisien alkaessa tai varsinkaan viime kriisien aikaan.

Lue lisää: Yhtä vitsausta markkinat pelkäävät enemmän kuin koronaa

Pankkien keskeinen vakavaraisuuden suhdeluku, ensisijaisen oman pääoman suhde taseen riskipainotettujen saatavien arvoon on nyt melkein tuplaten vahvempi kuin ennen viime kriisiä. Vuonna 2007 luku oli vähän yli kahdeksan ja nyt liki 15 prosenttia.

Pankkien kuntoa epäilevät puolestaan epäilevät myös näitä virallisia tunnuslukuja ja niihin tukeutuvia tulkintoja – ja katsovat niiden kaunistelevan karuja tosiasioita.

Tähänkin on perusteensa.

Yksi periaatteessa yksinkertainen ja aiemmistakin kriiseistä tuttu peruste liittyy vakavaraisuuden tunnuslukuihin ja niitä koskevaan sääntelyyn. Esimerkiksi siihen, että tunnuslukujen laskennassa sovellettava saatavien riskipainotus jättää suuren osan saatavien todellisesta arvosta kokonaan laskennan ulkopuolelle.

Vaikka pankkien entistä vahvempi vakavaraisuus onkin virallinen tosiasia, on se mahdollista tulkita laskennalliseksi harhaksi. Tämä korostuu kriisioloissa, jolloin pankkejakin ympäröivän reaalitalouden tapahtumat eivät tottele tunnuslukukaavojen laskennallisia riskipainotuksia.

Kekseliäs keino piilottaa riskejä

Europankkien taseissa piilee myös yksi uudenlainen vasta viime vuosina kehittynyt ja kuin huomaamatta yleistynyt heikkous. Se jatkaa siitä, mihin vakavaraisuuslaskennan riskioikaisu jäi.

Kyse on saatavien synteettisestä arvopaperistamisesta, joka tunnetaan finanssimarkkinoilla myös kuvaavalla kutsumanimellä ”pääoman vapauttaja”.

Tasehallinnan trenditoimella pankit tähtäävät samaan – mutta vain vieläkin tehokkaammin – kuin saatavien riskioikaisulla virallisessa vakavaraisuuslaskennassa:

Tarkoitus on painaa riskien katteeksi sitoutuvan pääoman määrä niin pieneksi kuin suinkin – ja kasvattamaan riskisijoituksia ilman siihen sitoutuvan pääoman kasvattamista.

Tavoite on toisin sanoen kammeta pankin tase niin voimakkaan velkavivun nokkaan kuin suinkin mahdollista.

Synteettiset arvopaperistamiset ovat kekseliäitä ja siksi myös monimutkaisia toimia.

Pelkistetysti pankki myy joihinkin taseensa saataviin, kuten lainasaataviin, liittyvän teoreettisen riskin ulkopuoliselle sijoittajalle, kuten tuottoa havittelevalle vipurahastolle, mutta pitää ainakin paperilla riskittömäksi muuttuneen saatavan taseessaan.

Riskistä ”vapautuva” pankki maksaa järjestelystä jonkin vuotuisen korvauksen, joka on kuitenkin matalampi kuin sen oma pääomakustannus. Riskiä ostava vipurahasto saa vaivan palkaksi tuoton ja jos ”omistajaa” vaihtanut riski toteutuu, vipurahasto sitoutuu hyvittämään sen pankille.

Järjestelyn heikko kohta on erityisesti kriisioloissa – kuten nyt – korostuva epävarmuus pankkien puolesta riskejä kantavien vastapuolien vakavaraisuudesta.

Synteettisiin arvopaperistamisiin liittyykin periaatteessa sama potentiaalisesti katastrofaalisen ketjureaktion riski kuin räjähti finanssikriisissä silmille silloin muodikkaista cds-luottoriskijohdannaisissa.

Koronataantuma kasvattaa luottoriskejä

Vakavaraisuuslukujen laskennallinen ja kriisioloissa hutera perusluonne niin kuin taseiden trimmaamiseen sovellettavat synteettiset järjestelyt ovat finanssimarkkinoiden tiedossa.

Osittain juuri siksi markkinat hyljeksivät pankkeja.

Koronakriisin vaikutukset talouden tilaan ja näkymiin pahentavat asiaa.

Euroalueen ja koko maailman talous on vain parin kuukauden kuluessa suistunut vuosikymmeniin rajuimpaan taantumaan, jossa yrityksiä uhkaa kaatua ja työttömyyttä syntyä lamakausien tapaan.

Lue lisää: Korona iskee jo valmiiksi heikkoon eurotalouteen – kolme syytä, miksi EKP säikähti

Erityisesti euroalueella mikä tahansa talouskriisi on alusta asti myös potentiaalinen pankkikriisi, sillä alueen talous on poikkeuksellisen velkainen – ja poikkeuksellisen suuri osa tuosta velasta on pankkiluottoja.

Tästä eurotalouden velkaisuudesta ja pankkikeskeisyydestä johtuu myös alueen alttius ajautua velka- ja pankkikriiseihin. Tämäkin on finanssimarkkinoiden tiedossa – ja yksi syy lisää karttaa pankkeja.

Euroalueen alttius velka- ja pankkikriiseille samoin kuin luultavasti myös pankkien uskoteltua kehnompi kunto lienevät varsin tarkasti myös euroalueen keskuspankin EKP:n tiedossa.

Tästä ainakin kertovat EKP:n taas ennätysmäisen mittavat rahaelvytyksen tehotoimet.

Nekin kertovat jopa viime kriisiä suuremmista eivätkä suinkaan pienemmistä riskeistä.

Jos koronakriisi kärjistyy euroalueella pankkikriisiksi, se voi olla yllätys muille europäättäjille mutta tuskin EKP:lle. Eikä se ole yllätys ainakaan alueen finanssimarkkinoille.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?