Valtion rahoitusyhtiö Business Finland (BF) myöntää parhaillaan kehitysrahoitusta pienille ja keskisuurille yhtiöille, jotka kärsivät koronakriisistä.
Rahaa on tähän mennessä mennyt jo 198 miljoonaa euroa. Satatuhatta euroa on saanut jo lähes 800 yritystä. Taloussanomat julkisti eilen illalla kaikki 20. huhtikuuta mennessä täyden 100 000 euron tuen saaneet yritykset.
Listalla on omituisia yrityksiä. Samaan aikaan, kun rahoituskatto alkaa Iltalehden mukaan jo häämöttää, piikki näyttää olleen auki pelottavan kirjavalle porukalle.
Jo pienellä pintapuolisella, satunnaisotannalla listalta löytyy useita yrityksiä, joiden ei kai pitäisi missään nimessä olla listalla. On yrityksiä, jotka eivät ole toimittaneet tilinpäätöstietoja kaupparekisteriin parin viime vuoden ajalta.
Tai sellaisia, jotka näyttävät olevan lähinnä pöytälaatikkofirmoja, tai joiden liikevaihto on vain muutamia kymmeniä tuhansia, liikevoitto tuhansissa tai yritys työllistää oman ilmoituksensa mukaisesti vain yhden henkilön, tai alle viisi henkeä. Tai sitten toimipaikkana on poste restante -osoite.
Iltalehden mukaan tukirahan myöntänyt BF on yhden tuen saajan, konsultti- ja viestintätoimisto Milttonin asiakas. Yritys on listalla täyden 100 000 euron saajana.
On myös yrityksiä, joiden liiketoimintaa korona ei ehkä edes erityisemmin heiluta, kuten isännöinti-, kierrätys-, it- ja konsultointialoja. Business Finlandin myöntämä rahoitus nousi keskusteluun, kun Suomen Kuvalehti uutisoi myönnetyn rahoituksen painotuksista it-alalle ja ohjelmisto- ja konsultointiyhtiöille.
Digikieli ei sovi hätätilaan
Business Finlandin johtaja Reijo Kangas myöntää, että tilanne on ongelmallinenkin ja että kaikki raha ei välttämättä päädy sinne missä sitä kipeimmin tarvitaan.
– Se on hyvin mahdollista. Mehän käymme läpi vain niitä yrityksiä, jotka hakevat rahoitusta.
Business Finlandin johtaja Reijo Kangas.
– On erilaisia yrityksiä erilaisilla toimialoilla. Osalle tämä on hyvä rahoitusmuoto, osalle ei. Ravintoloista on helppo sanoa, että heille jokin toinen rahoitusmuoto olisi paljon helpompi, hän sanoo.
BFssa on eittämättä paiskittu töitä järjettömällä kiireellä, olemassa olevan toimintakehikon sisällä. Rahaa on saatu ohjattua miljoonia juuri myös sinne missä sitä tarvitaan, kuten matkailuyrittäjille, jotka voivat hiljaiselon aikana kehittää digitaalisia palveluita parempia aikoja varten.
Kun lukee BF:n koronaviestintää, digi-kehityshöpinä tuntuu silti räikeän ristiriitaisilta yrittäjäkentältä tulevaan akuuttiin hätään nähden.
”Hankkeiden sisältöä arvioidessa näyttää selvältä, että Suomessa otetaan tosissaan digiloikkaa. Uusia digitaalisia sovelluksia ja palveluja kehitetään urakalla.”
BF vinkkaa myös näin: ”Asiantuntevat konsultit ovat erinomainen apu ja tuki yrityksille strategian tai liiketoiminnan uudistamisen suunnittelussa.” Kun katsoo yllä olevaa kuvaa (BF:n yhteenveto verkkokaupan hankerahoituksesta), ymmärtää hyvin miksi konsulteille virtaa rahaa.
Apua tarvitaan ennen kaikkea siihen, että yritykset pysyisivät hengissä yli koronakriisin. On paljon yrityksiä, joilla paketti on jo kunnossa, myös digitaaliset palvelut. Sitä tarvitsevatko niiden tuotteet, palvelut ja liiketoiminta kehityshankkeita tai digiloikkaa, tulisi tarkastella suhteessa normaaliin markkinaympäristöön, ei koronapandemian hätätilaoloissa.
Kangas on puolustanut toimintaa sanomalla muun muassa, että BF kyllä seuraa takautuvasti tukien käyttöä. Jos rahaa ei ole käytetty sinne, missä sovittu, se voidaan periä takaisin kolmen vuoden päästä.
Eihän tämä näin voi mennä.
Siinä vaiheessa rahaa on myös mennyt niille, jotka ahnaimmin osasivat juosta hillopurkille. Takaisinperintä on vaikea urakka, ja osa rahasta jäänee eittämättä veronmaksajien kontolle.
Vastuu on myös työ- ja elinkeinoministeriöllä ja hallituksella siitä, millä muodoilla Suomessa tuetaan yrittäjyyttä.
Puhuin parin talousasiantuntijan kanssa. Molemmat sanoivat, että BF:n rahanjako on oikeastaan eräänlaista suoran valtiontuen naamiointia.
Rahoitusta ”ei pitäisi joutua naamioimaan kehittämis- ja digitalisaatiohankkeiksi”. Tuki naamioidaan ”kehittämisverbaliikan” kautta, mutta sillä maksetaan varmasti myös juoksevia kuluja, jos on ymmärtänyt pelin hengen, he sanovat.
Kallis harjoitus, mitä seuraavaksi?
Keskustelussa on nyt esillä myös valtion suora yleistuki. Olisiko sellaisen voinut alun perinkin kehittää, kuten muissa Pohjoismaissa on käytössä?
Yrittäjä osoittaisi kirjanpidosta, että liikevaihto on laskenut vaikka yli 30 prosenttia koronan takia. Toinen kriteeri voisi olla vaikka työllistävyys. Ruotsissa ja Tanskassa on ilmeisesti tulkittu joustavammin EU:n de minimis -tukea, joka kieltää valtiontuen. Ehkä yksinkertaisesti niin, että maat vetoavat EU:n perustamisasiakirjasta löytyvään hätätilapykälään ja kansallisiin ratkaisuihin.
– Jos hakuprosessi olisi mahdollisimman yksinkertainen, se katkaisisi siivet koijarimaiselta konsultoinnilta välistä, sanoo yksi asiantuntija.
– Tässä kannattaisi sanoa reilusti, että nyt on hätätila. Tämä harjoitus tukimuodoista käy tosi kalliiksi. Valtio on aiheuttanut toimillaan tilanteen, ja nyt ei pitäisi pyörittää byrokratiaa yhtään enempää, toinen jatkaa.
