Kommentti: Tämä kriisi voi johtaa samoihin virheisiin kuin 1990- ja 2010-luvuilla - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Tämä kriisi voi johtaa samoihin virheisiin kuin 1990- ja 2010-luvuilla

Suomi on joutunut erilaiseen talouskriisiin kuin koettiin 1990- ja 2010-luvuilla. Vanhojen virheiden riski on silti suuri, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

11.4.2020 6:31

Koronaepidemian ja sitä vastaan suunnattujen rajoitustoimien yhtäkkiä alkuun sysäämä talouskriisi on äkäisyydessään jopa rajumpi kuin Suomen edelliset talouskoettelemukset.

Tämän kriisin syyt ja välittömät vaikutukset ovat monin tavoin erilaisia kuin 1990-luvun lamassa tai 2010-luvun taantumassa. Myös kriisiin joutunut Suomi on erilainen kuin edellisten kriisien aikaan.

Silti yksi suuri ja ikävä yhtäläisyyskin yhdistää näitä muuten kovin erilaisia kriisejä ja niihin joutunutta Suomea.

Talouspolitiikan päättäjillä on taas suuri riski – ja pelko tai houkutus, miltä suunnalta sitä kukin katsookaan – toistaa samoja kalliita talouspolitiikan vikatikkejä, joiden takia edellisetkin kriisit pitkittyivät ja pahenivat.

Kriisien syyt ovat erilaisia

Koronakriisissä on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä aiempiin kriiseihin, mutta silti tästäkin kriisistä löytyy helposti suoraviivainen tie aivan samoihin pitkävaikutteisiin talousvirheisiin, joita tehtiin kahden edellisen kriisin aikaan.

Kyse ei ole kriisiin johtaneista syistä, jotka ovat tällä kertaa Suomen ja taloudenkin ulkopuolelta iskenyt epidemia ja kahdessa edellisessäkin kriisissä osittain ulkoisia eivätkä ainakaan pelkästään omien päättäjiemme munauksia.

Eikä kyse ole edes akuutin kriisin aikaan jopa pakkoraossa kovan paineen alaisuudessa tehtyjen suoranaisten paniikkiratkaisujen epäonnistumisista tai puutteista.

Sen sijaan kyse on kriisien akuutin tehohoitovaiheen jälkeen koittaneen talouden heräämö- ja toipilasvaiheen aikaisista virheistä.

Talouskriisit pitkittyivät

Niin 1990-luvun lama kuin 2010-luvun taantuma olisivat joka tapauksessa olleet ankaria koettelemuksia, mutta kumpikin muuttui pian kriisien jälkeen tehtyjen talouspolitiikan "hoitovirheiden" takia kertaluokkaa raskaammiksi rupeamiksi.

Ratkaisevia virheitä tehtiin niin 1990- kuin 2010-luvuilla ryhtymällä pian kriisien akuutin vaiheen hellitettyä "tasapainottamaan" julkista taloutta talouspolitiikan vyönkiristyksillä ennen kuin talous oli toipunut kyllin vahvaksi vastaanottamaan noita kiristyksiä.

Ennenaikaiset vyönkiristykset aiheuttivat kummallakin kerralla kansantaloudelle tuntuvasti enemmän haittaa kuin niistä koitui edes julkiselle taloudelle minkäänlaista hyötyä.

Juustohöylistä tasapainoiluun

Pian talouskriisin akuutin vaiheen jälkeen käyttöön otettuja talouspolitiikan onnettomia tehokeinoja kutsuttiin kursailemattomalla 1990-luvulla juustohöyliksi ja leikkauslistoiksi.

Sievistelevämmän 2010-luvun sanastossa suunnilleen samanlaisia toimia kutsuttiin "vastuun kantamiseksi" ja julkisen talouden "vakauttamiseksi" ja "tasapainottamiseksi".

Sanavalinnoista riippumatta talouspoliittiset tavoitteet olivat kummallakin kerralla samoja – ja yhtä kalliilla tavalla harhaisia.

Vuoden 1991 talouskriisin etulinjassa toimivat muun muassa pääministeri Esko Aho (kesk) ja valtiovarainministeri Iiro Viinan (kok).

Juustohöylien, leikkauslistojen ja vastuullisten tasapainotoimien avulla oli tarkoitus mahdollisimman pian kriisin jälkeen saada kriisissä paisuneet julkisen talouden alijäämät ja valtion velkaantuminen hallintaan ja supistumaan.

Kummallakin kerralla toimien mielikuvamarkkinointia ja poliittista hyväksyntää helpotti taloustilastojen sinänsä synkkä sävy, josta oli helppo nostaa esiin julkisen talouden alijäämiä ja velkamääriä kuvaavia lukuja – ja niiden kieltämättä hirmuista paisumista.

Alijäämä- ja velkalukuja kauhistellessa ja leikkaustoimia kiirehtiessä jäi kummallakin edellisellä kerralla tyystin huomiotta, että julkisen talouden yhtälössä on toinenkin puoli.

Talous heikkeni eikä vahvistunut

Talouspolitiikan päättäjät eivät joko ymmärtäneet tai piitanneet siitä, että välittömästi kriisin jälkeen toimeen pantavat talouspolitiikan kiristykset heikentäisivät muutoinkin heikkoa taloutta suuremmalla voimalla kuin ne vahvistaisivat julkista taloutta.

Ja että tästä syystä ennenaikaiset vyönkiristykset – ja niiden suorat ja epäsuorat talousvaikutukset – heikentäisivät ensin koko kansantaloutta ja heti perään myös julkista taloutta.

Julkiset alijäämät ja valtion velkaantuminen piti tuota pikaa ponnistella pienemmiksi mutta ne paisuivatkin suuremmiksi. Ja samalla talouteen – ja kansakunnalle – kasautui rutkasti runsaammin tulonmenetyksiä ja tappioita kuin olisi pelkän kriisin takia kertynyt.

Ne olivat kalliita virheitä, joita voi tälläkin kerralla olla vaikea välttää.

Leikkauslistat ovat jo esillä

Huoli julkisen talouden alijäämien kasvusta ja valtion velkaantumisesta on jo noussut otsikoihin ja poliitikkojenkin puheisiin, vaikka tämänkertainen kriisi on vasta alkanut.

Toki alijäämä- ja velkaluvut niin kuin varsinkin niiden radikaali kasvuvauhti vetävätkin vakavaksi – mutta eivät yhtä vakavaksi kuin jo alkanut hätäily leikkauslistoista.

Lamaan johtaneen romahduksen alkamisesta kului 1990-luvulla sentään pari vuotta eikä pari viikkoa ennen kuin talouspolitiikan juustohöylät kaivettiin esiin.

Vuoden 2011 talouskriisiä yrittivät ratkoa muun muassa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) ja pääministeri Jyrki Katainen (kok).

Finanssikriisistä alkanut taantuma ehti 2010-luvun alussa jo kertaalleen päättyä ennen kuin talouspäättäjät keksivät vasta pari vuotta myöhemmin ryhtyä "vastuullisiin tasapainotoimiin" ja sysätä niiden vaikutuksilla talouden uuteen taantumaan.

Nyt koronakriisin alkamisesta on kulunut vasta muutama viikko, kun puheet ja varoitukset leikkauslistoista ovat jo alkaneet.

Toki pääministeri Sanna Marin (sd) ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) ovat yhdessä ja erikseen korostaneet, että nyt ei ole leikkausten aika vaan ensin keskitytään kriisin torjumiseen ja että kansakunnan edun puolustamiseksi saakin kertyä valtion piikkiin miljardimäärin uutta velkaa.

Leikkauslistat ovat silti jo nousseet esiin, ja toppuuttelusta huolimatta onkin jo käynyt selväksi, että valtion velkamäärän kanssa samaa tahtia kasvaa poliittinen paine ryhtyä riuskoihin tasapainotoimiin alijäämien ja velkamäärän supistamiseksi.

Samalla kasvaa riski, että vyönkiristykset alkavat taas ennen kuin maan talous ehtii toipua kyllin vahvaksi kestämään niitä.

Vaalipaine kannustaa hosumiseen

Ennenaikaisten vyönkiristysten ja siksi myös taantuman tarpeettoman pitkittymisen riski kasvaa parhaillaan ainakin kahdesta samasta syystä kuin 1990- ja 2010-lukujen virheissä.

Ensimmäinen syy on edellä jo mainittu talouspolitiikan päättäjien ymmärryksen puute tai piittaamattomuus.

Toinen on talouspolitiikastakin päättävien poliitikkojen alituinen huoli seuraavista vaaleista ja se, että talouskriisit kestävät kauemmin kuin vaalikausissa on vuosia.

Erityisesti suuret talouskriisit kaikkine seurauksineen ja vaikutuksineen – sekä niiden väistämättä vaatimat talouden toipilaskaudet – vaativat monin verroin enemmän aikaa kuin yksikään meikäläisessä vaalirytmissä toimiva hallitus malttaa odottaa.

Vakavia jopa miljoonien kuolonuhrien pandemioita on esiintynyt lukuisia kertoja tunnetun historian kuluessa, ja nyt myös niiden jälkeen koettujen talouskriisien piirteistä on näyttöä.

Ryhmä Kalifornian Davisin yliopiston taloushistorian tutkijoita seuloi suurimmat pandemioiden ja suursotien jälkeen koetut talouskriisit 800 viime vuoden ajalta ja selvittivät, kuinka pitkä aika on yleensä kulunut tuollaisten kriisien jälkeen ennen kuin talous on palannut suurin piirtein entiselleen.

Viime kuussa julkaistun tutkimuspaperin mukaan toipumiseen on keskimäärin kulunut 40 vuotta. Aika on toki vaihdellut suuresti kriisistä toiseen, mutta mittayksikkö on useita vuosia tai vuosikymmeniä eikä viikkoja.

Kukaan ei vielä tiedä, kuluuko koronakriisiin ja sitä seuraavaan talouden toipumiseen 40 vuotta vai sitä lyhyempi tai pidempi aika. Mutta melkoisen varmasti aikaa tarvittaisiin joka tapauksessa enemmän kuin meikäläisessä vaalikaudessa on vuosia.

Siksi riski kasvaa viikko viikolla suuremmaksi, että tämäkin kriisi lopulta päätyy aivan samoihin talouspolitiikan virheisiin kuin 1990- ja 2010-luvuilla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?