Työhakemuksia on tullut viime päivinä runsaasti henkilöstöpalveluyrityksiin, jotka välittävät ahdingossa oleville maatiloille työvoimaa.
Baronaan oli tullut neljän ensimmäisen päivän aikana yli tuhat työhakemusta maatalouden kriittisiin töihin. Myös Värväämö on saanut jo satoja työnhakijoita muutamassa päivässä ja määrä lisääntyy voimakkaasti.
Uusi työnvälityspalvelu (Töihintilalle.fi) aukesi vastaamaan maatalousyrittäjien hätähuutoon.
Kausityövoimaa tarvitaan maaseudulla arviolta noin 16 000 henkeä. Suurin tarve on heinäkuussa. Työvoimapula uhkaa kevätkylvöjä ja pitkittyessään pahimmillaan jopa osaa elintarviketuotannosta.
Huoltovarmuuden kannalta kriittisiksi on arvioitu esimerkiksi peltokasvi-, vihannes- ja taimistotuotanto ja marjaviljelmätilat. Suomessa on normaalisti kiireisinä aikoina arviolta 15 000–20 000 työntekijää ulkomailta.
Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) kertoi tiistaina, että ukrainalaisten kanssa on käyty keskusteluita Suomeen pääsystä. Hallitus tuo torstaina täysistuntoon esityksen väliaikaisesta laista, joka koskee kausityöntekijöiden saantia maahan.
”Saa tulla töihin, vaikka kaalinlehdet eivät olisikaan intohimo”
Kallelan tilalla Varsinais-Suomessa on työskennellyt jo 11 vuotta tuttu ”kantajengi” ukrainalaisia. Elokuussa heitä piti olla parikymmentä henkeä. Pääsy Suomeen on yhä epäselvää.
Kallelan pelloilla viljellään kaaleja, sokerimaissia, kurpitsaa ja viljaa.
– Periaatteessa voisin yhä olla kylvämättä enää enempää kaaleja ja ajaa pellot vaan läpi ohrakylvökoneella. Haluan kuitenkin olla bisneksessä, enkä voi ajatella tässä vaiheessa, että hannaan. Jostain niitä ihmisiä täytyy tulla, tilaa pyörittävä Lauri Niittynen sanoo.
– Kun muualta vapautuu käsiä ja täällä on palkallista työtä, niin konstit täytyy keksiä. Ihmiset tarvitsevat ruokaa koronankin aikana, ja me osaamme sitä tehdä.
Jos ukrainalaisten sijasta tulee uusia ihmisiä, työ vaatii joustavuutta ja kärsivällisyyttä puolin ja toisin.
– En ole kokeillut urbaaneja työläisiä, mutta miksei. Tämä on kyllä ulkotyötä, joka vaatii ihan fyysistä kuntoakin. Sitten on vähän kevyempää teollista vaihetyötä. Tärkeää on myös huolellisuus ja vastuullisuus.
Sekin on eduksi, että on kiinnostunut tuotteesta.
– Mutta saa tulla töihin, vaikka kaalinlehdet eivät olisikaan se suurin intohimo.
Niittynen maksaa työntekijöille työehtosopimuksen mukaista palkkaa.
Maataloustyöntekijän taulukkopalkka on on 8,71–11,04 euroa tunnissa. Joitain lisiä tulee päälle. Säännöllinen työaika voi vaihdella 4–10 tunnin välillä viikoittaisen työajan ollessa enintään 50 tuntia ja pitkien työvuorojen jälkeen on tiettyjä tasaussääntöjä lepopäivistä.
– Töitä pitää tehdä paljon silloin, kun niitä on, ja sadepäivinä ja hiljaisina aikoina huilitaan enemmän.
”En ole kokeillut urbaaneja työläisiä, mutta miksei.
Tilastokeskuksen palkkatilastoista ilmenee, että alin kymmenesosa, johon kausityöläisetkin tyypillisesti osuvat, tienasi 1 400–1 900 euroa säännöllisen työajan ansioina vuonna 2018. (Katso taulukko alla.)
Jos grafiikka ei näy, katso se tästä.
Karanteenissa maatilalla?
Vaikka ukrainalaiset pääsisivät tilalle, karanteeni mietityttää myös.
– Olisi äärettömän tylsää heille, että he tulisivat tänne työmaalle, ja joutuisivat ensimmäiset kaksi viikkoa istumaan asunnoissaan samaan aikaan, kun pelloilla on tekemätöntä työtä.
Jos ukrainalaisia ei saada, pieni lohtu on se, että ainakin parin paikallisen ihmisen kanssa on sovittu tai puhuttu jo töistä.
– Pahinta tässä kaikessa on, että päättäjät eivät saa tehtyä päätöksiä. Sitä ennen en voi luvata paikallisillekaan töitä, jos rekrytoidut ukrainalaiset pääsisivätkin tänne.
Reppureissaaja lähtee marjatilalle
Värväämö on löytänyt ensimmäiset työntekijät myös Leppävirralle Rauno Miettisen marjatilalle. Työntekijät aloittavat työnsä toukokuun alussa.
Korona muutti reppureissaaja Marko Ripatin, 49, suunnitelmat, sillä hän palasi Suomeen kesken Aasian-reissun pandemian takia. Häneltä korona ei ole vienyt töitä vaan toi uutta. Maanantaina hänelle varmistui töitä Miettisen tilalta.
Leipuriksi valmistunut Ripatti oli töissä 30 vuotta. Kolmisen vuotta sitten elämässä oli vastoinkäymisiä. Oli levättävä ja miettivä elämän suuntaa uudestaan. Ripatti varastoi omaisuutensa, pakkasi loput reppuunsa ja on sen jälkeen elänyt pätkätöillä ja reissannut maailmalla.
– Elämänmuutoksen jälkeen olo on oikeastaan vapautunut.
Ripatti sanoo, että ei edes vielä tiedä tarkkaa palkkaansa. Kun menot ovat pienet, palkka riittää ja toivottavasti myös jemmaan jää vähän. Hän uskoo pärjäävänsä töissä hyvin, koska pitää kunnostaan huolta.
– Lähden ihan mielenkiinnostakin katsomaan, millaista tuo työ on. Parempi kuin istua kotona tekemättä mitään. Sellaisen kotikasvatuksenkin sain isäukolta, että töitä pitää tehdä.
Värväämön toimitusjohtaja Joonas Palosaari sanoo, että vaikka valtio pyrkii auttamaan parhaansa mukaan, reagointi ei ole ollut kovin nopeaa. Tilanne on tällä hetkellä akuutti.
– Tarvitaan uudenlaista yhteistyötä, jossa mahdollisimman helposti saadaan yhdistettyä työnhakijat ja työpaikat.
– Tästä voidaan varmasti jälkikäteen saada oppia tulevaisuuteen. Me suomalaiset varmasti paremmin jatkossa osaamme arvostaa raskasta maatilatyötä ja tilallisten tekemää työtä sen eteen, että meille saadaan kesäksi mansikoita jäätelön päälle ja muita maataloustuotteita kauppoihin.
