Jan Hurrin kommentti: Nyt väläytettiin väärää asetta – on erittäin huono aika pelotella leikkauslistoilla - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Jan Hurrin kommentti: Nyt väläytettiin väärää asetta – on erittäin huono aika pelotella leikkauslistoilla

Julkisen talouden ennenaikaiset leikkaukset vain pitkittäisivät kriisiä – ja lisäisivät valtion velkaantumista, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

8.4.2020 6:30

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus osoittaa kiitettävää tilannetajua keskittämällä tämänkeväisen kehysriihen pääpaukut juuri päälle kaatuneen koronakriisin vaatimiin talouden hätätoimiin.

Hallitus joutuu haarukoimaan – tai paremminkin arvailemaan – maan ja ympäröivän maailman talouden ja sitä myöten Suomen julkisenkin talouden haasteita ja näkymiä tavallistakin hatarampien arvioiden varassa.

Selvää on, että ennen koronakriisiä laaditun hallitusohjelman talouspoliittinen pohja on kadonnut, sillä koronaepidemia ja sen takia maahan määrätyt poikkeusolot ja -toimet ovat rajoituksineen vetäneet maton maan taloudenkin alta.

Hallitus joutuukin tekemään talouspolitiikan ohjausliikkeitään ja muita toimiaan käytännössä sokkona.

Ministerit tai kukaan muukaan eivät tiedä, kuinka kauan korona kiusaa maata – ja kuinka kauan maata on pidettävä takalukossa. Siksi sekin on silkkaa arvailua, kuinka syvälle talous nyt sukeltaa ja kuinka suurta vahinkoa sukelluksesta syntyy – ja kuinka raskaasti julkinenkin talous saa siipeensä.

Velkaantumista mahdoton välttää

Se on varsin hyvin hallituksenkin tiedossa, että muutaman viime viikon kuluessa jo tuhannet yritykset ovat menettäneet tulonsa suurelta osin tai jopa kokonaan, ja että jo satojen tuhansien kansalaisten työt ovat joko katkenneet tai vaarassa katketa pakkolomiin tai potkuihin.

Sekin on hallitukselle yhtä selvää kuin kenelle tahansa talouden syöksylaskua kauhuissaan seuraavalle, että koronakriisistä koituu hyvin nopeasti erittäin suureksi paisuva lasku.

Ensin ja eniten tulonmenetyksiä ja tappioita on jo kasautunut ja yhä kasautuu palvelualan yksinyrittäjille sekä ravintoloiden kaltaisille pienille ja vähän suuremmillekin yrityksille.

Pian näiden etulinjassa koronatoimista kärsivien yritysten jälkeen tulonmenetykset ja tappiot kertautuvat ja alkavat kasautua yhä suuremmille yrityksille.

Samaa tahtia kasvavat pakkolomalle joutuneiden työntekijöiden tulonmenetykset.

Koronakriisi käy väistämättä arvaamattoman kalliiksi myös valtiolle ja kunnille, joiden edustama julkinen talous painuu paraikaa vuosikausiin raskaimpiin alijäämiin ja mittavimpaan velkaantumiseen.

Ennen kriisiä laadittujen budjettien pettämistä, alijäämien paisumista saati valtion ja kuntien lisävelkaantumista ei ole enää mitenkään mahdollista välttää, sillä julkinen talous painuu nyt yhtä varmasti kuin koronaepidemia on totta.

Julkista velkaantumista eivät estä edes leikkauslistat. Ne päinvastoin pahentaisivat kansantalouden ja julkisen talouden näkymiä.

Kolme syytä velkaantumiseen

Julkiselle taloudelle kertyy koronakriisin vaikutuksista kasvava määrä alijäämää ja velkaantumisen tarvetta ainakin kolmesta syystä.

Ensin valtiolle ja kunnille kertyy päivä päivältä kasvava summa välttämättä maksettavia suoria kustannuksia terveydenhuollon koronaponnisteluista ja muista epidemian taltuttamiseksi välttämättömiksi katsottujen toimien kuluista.

Uudet suojavarusteet, hengityskoneet ja laboratoriokokeet maksavat. Ylimääräisten tiesulkujen ja tarkastuspisteiden pystyttäminen ja niiden ylläpitäminen maksavat. Ylitöiden teettäminen maksaa.

Toiseksi valtiolle ja kunnille kertyy äkkijyrkästi kasvava määrä epäsuoria koronakustannuksia julkisen talouden automaattisten joustojen vaikutuksesta. Ne toimivat taantuman kuin taantuman aikaan nimensä mukaan automaattisesti, mutta tavallista taantumaa rujommassa koronashokissa tämän lajin alijäämät kasvavat tavallista suuremmiksi.

Automaattisia alijäämiä syntyy, kun toimintansa ainakin tilapäisesti lopettavat yritykset ja työpaikkansa ainakin tilapäisesti menettävät palkansaajat maksavat entistä vähemmän veroja ja alkavatkin sen sijaan vastaanottaa entistä runsaammin työttömyystukien kaltaisia tulonsiirtoja.

Kolmanneksi valtiolle syntyy ties kuinka paljon kustannuksia jo päätetyistä ja vielä päätettävistä talouden tukitoimista, joiden avulla on tarkoitus lievittää yrityksille ja kansalaisille koituvia koronatappioita.

Näiltä alijäämiltä ja niiden rahoittamiseksi tarvittavalta lisävelkaantumiselta on mahdoton välttyä, vaikka kuinka yrittäisi.

Ennenaikaiset yritykset vain pahentaisivat asiaa – ja kasvattaisivat alijäämiä ja velkaantumista.

Taantuma vaatii kaasua eikä jarrua

Hallitus vaikuttaa pakon edessä hyväksyneen, että valtion ja muun julkisen talouden velkaantuminen on nyt väistämätöntä.

Lisäksi hallitus vaikuttaa ainakin tilapäisesti omaksuneen tulkinnan, jonka mukaan julkinen velkaantuminen on kriisin poikkeusoloissa välttämätön ja lisäksi ainoa tarjolla oleva hätäkeino välttää yksityisen talouden ja koko kansantalouden suistuminen pitkäaikaiseen raakaan lamaan.

Mutta sitä ei voi ennalta kuin arvailla, kuinka pitkän aikaa hallituksen ja eri hallituspuolueiden hermot kestävät tätä tulkintaa – ja kuinka kauan niillä on malttia pitää kiinni tulkinnan talouspoliittisista johtopäätöksistä.

Näkemykset ja aatteet menevät helposti ristiin esimerkiksi siitä, kuka pitää julkista taloutta ja julkista velkaa itsessään ongelmana ja kuka taas mahdollisuutena tai jopa ratkaisuna.

Erimielisyydet on akuutin kriisin aikana toistaiseksi haudattu, mutta ilmaan on jo nyt – kriisin ja kriisitoimien vasta alettua – noussut jyrkästi eriäviäkin näkemyksiä siitä, kuinka pian ja millä keinoin on kriisin jälkeen pyrittävä saattamaan julkinen talous taas tasapainoon.

Pelkistäen voinee tulkita vasemmiston kantavan jo nyt huolta julkisen talouden tasapainopyrkimysten haittavaikutuksista ja oikeiston olevan jo valmiiksi huolissaan valtion liiallisesta velkaantumisesta ja tulevien polvien piikkiin elämisestä.

Näin kaavamaisessa ja kieltämättä pelkistävässä asetelmassa sivullinen voi valita kantansa niin kuin viime vuosisadan suuri talousviisas John Maynard Keynes olisi kenties valinnut:

Taantuman ja talousanemian oloissa vasemmiston talousajatukset ovat yleensä vähemmän väärässä kuin oikeiston, mutta vahvan kasvukauden oloissa on yleensä päinvastoin.

Leikkauslistat kiristävät tunnelmaa

Perinteinen taloustulkintojen vastakkainasettelu pulpahti pintaan juuri hallituksen muutoinkin vaikean kehysriihen edellä.

Näin kävi sen jälkeen, kun valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) varoitti Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 5.4.) piakkoin ”pöydälle tuotavista” ja ”erittäin kovaa vääntöä” aiheuttavista leikkauslistoista.

Pian leikkausvaroituksen jälkeen esimerkiksi opetusministeri Li Anderson (vas) tyrmäsi ajatuksen kesken talouskriisin toteen pantavista leikkauksista laman virheiden toistamiseksi.

Pääministeri Sanna Marin yritti ennen kehysriihen alkamista vaimentaa leikkauskuohuntaa linjaamalla, että nyt hallituksen on keskityttävä kriisitoimiin ja jätettävä hallitusohjelman perkaaminen ja yksityiskohtien puiminen syksyn kehysriiheen kriisin toivon mukaan jo hellitettyä.

Sille Marin tai hänen hallituksensa eivät kuitenkaan mahda enää mitään, että puheet ja odotukset edessä olevista julkisen talouden kiristyksistä ovat jo heränneet.

Eivätkä sille, että odotukset talouden vyönkiristyksistä ovat omiaan lisäämään yleisön omien taloustoimien varovaisuutta ei vain kriisin kuluessa vaan myös kriisin jälkeen. Ja että tämä on omiaan paitsi pitkittämään kriisiä myös viivyttämään ja vaimentamaan talouden toipumista kriisin jälkeen.

Toki vielä hölmömpi talouspoliittinen oma maali olisi pelkkien varomattomien puheiden lisäksi kesken kriisin ryhtyä runnomaan julkisen talouden leikkauksia toteen.

Se olisi jokseenkin varma tapa painaa talous vielä syvempään sukellukseen kuin koronakriisissä joka tapauksessa käy – ja varmistaa, että valtio velkaantuu vielä raskaammin kuin muuten olisi laita.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?