Jan Hurrin kommentti: Terveys ja talous on kumpikin pelastettava – muuten hukka meidät perii

Jos kansantalous romahtaa, kuka kustantaa kansanterveyden? Aivan. Juuri siksi talouskin – yritykset ja työpaikat – on pelastettava, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

29.3.2020 7:00

On vaikea arvioida, kumpi aiheuttaa Suomelle ja suomalaisille laajempaa ja pitkäaikaisempaa vahinkoa, kansaa sairasvuoteille paraikaa kaatava koronavirus vai yrityksiä kaatava ja työpaikkoja hävittävä talouden koronakriisi.

Selvää on kuitenkin, että jos kansantalous romahtaa koronan takia pitkäaikaiseen ja raakaan lamaan, joutuu yhteiskuntarauha koetukselle – ja lopulta voi kansanterveydenkin käydä kehnosti.

Kukaan muu ei kustanna kansanterveytemme ylläpitämistä saati kohentamista, ellei oma kansantaloutemme siihen kykene.

Suomella on varaa ylläpitää ja tarvittaessa vahvistaakin terveydenhuoltoa vain sillä ehdolla, että maassa on terve ja vahva talous.

Se taas edellyttää, että yrityksemme ovat tolpillaan pystyssä eivätkä rähmällään kumossa – ja että väki on töissä eikä pakkolomilla tai työttöminä.

Ja että näin on myös koronakriisin jälkeen.

Siksi nyt on väärä kysymys, kumpi pitäisi pelastaa, terveys vai talous. Kansanterveys ja -talous eivät ole toistensa vaihtoehtoja eivätkä varsinkaan vastakohtia.

Ne on kumpikin pelastettava – tai muuten hukka meidät perii.

Kansa pysyy pidemmän päälle terveenä vain, jos talous on vahva ja kykenee kustantamaan kyllin tehokkaan ja tasokkaan terveydenhuollon.

Ja toisinpäin: talous pysyy vahvana vain, jos kansa on hyvässä kunnossa ja voimissaan – ja kestää koronankin kaltaiset koettelemukset enimmäkseen terveenä.

Ei yhtä ilman toista.

Talouden kriisi yhtä vaarallinen

Sen maan hallitus ja kohtalainen osa kansastakin näyttää jo oivaltaneen, että koronavirus levittää oikeasti vaarallista tautia ja että koronaepidemia on siksi poikkeuksellisen vakava uhka kansanterveydelle.

Ja että tätä terveysuhkaa on tarpeen taltuttaa poikkeuksellisen järeillä menetelmillä, kuten jopa kansalaisten perusoikeuksiin puuttuvilla rajoitustoimilla.

Sen sijaan hallituksella ja ehkä osalla kansaakin tuntuu olevan suuria vaikeuksia käsittää, että koronakriisi on kaikkine suorine ja epäsuorine haittavaikutuksineen maan taloudelle yhtä vaarallinen tai jopa vielä vaarallisempi uhka kuin koronavirus on terveydelle.

Terveys- ja talousvaikutuksien mittakaavaa voi arvioiden esimerkiksi sen perusteella, kuinka moni on sairastunut koronan levittämään covid-19 -tautiin ja kuinka moni on koronakriisin takia jo esimerkiksi menettänyt työpaikkansa.

Perjantaihin mennessä todennetun tartunnan oli saanut noin tuhat suomalaista, mutta lomautusilmoituksen on parin viime viikon kuluessa saanut jo pitkälti yli 200 000 suomalaista.

Suuri osa sairastuneista paranee ja toki lomautetuistakin suuri osa toivon mukaan saa ennen pitkää palata töihinsä. Mutta silti koronan terveys- ja talousvaikutuksissa on ilmiselvä ja dramaattinen ero.

Terveys ja talous voivat ajautua vastakkain

Terveys- ja talousvaikutusten ”kosketuspinnan” mittakaavaero on karkeasti arvioiden parisatakertainen. Jos suhde pysyy suurin piirtein perjantaisilla hujakoilla, koskettaa koronakriisi suoraan 200 kertaa useamman suomalaisen talouteen ja toimeentuloon kuin omaan terveyteen.

Tämän havaitseminen ja mainitseminen ei suinkaan tarkoita, että talous olisi tärkeämpi kuin terveys. Eikä sitä, että työpaikan menetys tai varsinkaan määräaikainen lomautus olisi isompi huolen aihe kuin kanssakansalaisen tai oma sairastuminen tai pahimmillaan hengen vaarantuminen.

Mutta tämä ero on silti totta.

Se on yhtä totta kuin on väistämätöntä, että koronakriisin pitkittyminen – ja erityisesti talouskriisin syventyminen – alkaa ennen pitkää herättää kriittisiä kysymyksiä kriisin kustannuksista.

Vaikka kansalaisten enemmistö on toistaiseksi ollut jokseenkin yksituumaisesti hallituksen koronarajoitusten kannalla, alkaa tämä yksituumaisuus rakoilla sitä nopeammin ja sitä heikommaksi mitä suuremmiksi työttömyys- ja konkurssiluvut lähiviikkoina paisuvat.

Tämä ei missään nimessä ole suositus eikä varsinkaan toivomus vaan valitettava ja alakuloinen aavistus:

Muiden terveydestä voi olla vaikea kantaa huolta kovin pitkään sen jälkeen, kun oma yritys on kaatunut tai työpaikka kadonnut alta ja toimeentulo joutunut vaakalaudalle. Varsinkaan, kun vuokrien, velanhoitokulujen ja ruokalaskujen kaltaiset menot on joka tapauksessa jotenkin maksettava.

Lamasta jäisi vuosien mittainen varjo

Sitä on ennalta mahdoton tietää, mikä määrä lomautuksia tai konkursseja ja työttömiä tarvitaan ennen kuin poliittinen ilmapiiri ja kansan kanta alkavat toden teolla kääntyä hallituksen koronatoimia vastaan.

On toki mahdollista, että epidemian pahin paine ehtii hellittää ja hallituskin ehtii ryhtyä purkamaan ankarimpia koronarajoituksiaan ennen kuin kansa alkaa kapinoida niitä vastaan.

Mutta ehtii tai ei, konkurssien ja työttömyyden kaltaiset talouden vauriot eivät taatusti korjaudu itsestään eivätkä varsinkaan yhtä nopeasti kuin suurin osa koronaan sairastuneista toipuu tolpilleen.

Päinvastoin. Yrityksen vararikko voi olla varsinkin meikäläisen konkurssilainsäädännön sanelemilla seurauksilla yrittäjälle jopa loppuiän mittainen velkahorna. Samasta syystä on suuri määrä työpaikkoja vaarassa kadota vuosien ajaksi tai iäksi.

Koronakonkurssien ja -työttömyyden aalto on vakava uhka paitsi kansantaloudelle hyvin pian myös kansanterveydelle.

Yhteys talouden ja terveyden välillä on varsin yksinkertainen ja vain vähän mutkia oikoen jopa suoraviivainen.

Suomessa terveydenhuolto on suurimmaksi osaksi julkisen vallan vastuulla – ja julkisen talouden varassa. Tästä seuraa, että maan terveydenhuolto ja sen hoitokapasiteetti ovat juuri niin vahvoja kuin julkinen talous kestää kustannuksia.

Ja maan julkinen talous on puolestaan juuri niin vahva kuin koko kansantalous – ja ennen kaikkea maan yksityinen talous – kykenee ja suostuu kustantamaan.

Terveystalouden tiivis kolmiyhteys

Kansantalouden, julkisen talouden ja terveydenhuollon kolmiyhteydestä syntyy tärkeä ja juuri nyt koronakriisissä erittäin ajankohtainen johtopäätös:

Koronakriisin terveysuhkaa on mielekästä torjua ”hinnalla millä hyvänsä” vain sillä ehdolla, että tuo ”mikä hyvänsä” hinta on rahaa eikä tuhansien yritysten koronakonkursseja ja satoihin tuhansiin työpaikan menetyksiin karkaavaa suurtyöttömyyttä.

Mutta jos tämä kriisi kärjistyy – tai suoremmin sanottuna jos hallitus sallii kriisin kärjistyä – konkurssien ja irtisanomisten hyökyaalloksi, on odotettavissa kylmää kyytiä. Ei vain yksityiseen talouteen, vaan heti perään myös julkiseen talouteen – ja julkisen talouden kautta ennen pitkää myös terveydenhuoltoon.

Suomi on nyt vaarassa suistua samanlaiseen talouskurimukseen kuin koettiin 1990-luvun alun lamavuosina. Jos näin käy ja jos yrityksiä kaatuu ja työpaikkoja katoaa lamavuosien tahtiin, repeää julkiseen talouteen sellaiset mammuttivajeet, että sellaisia ei ole nähty tai koettu sitten sotavuosien.

Sellaisen kurimuksen jälkeen poliittinen mielenkiinto terveydenhuollon tai muidenkaan julkisten toimintojen vahvistamiseen on hyvin nopeasti katoava muisto vain. Jos vanhat merkit pitävät kutinsa, nousevat tilalle julkisten menojen leikkauslistat ja terveydenhuollonkin ”tehostukset”.

Tämän ankean näkymän välttämiseksi – ja kansanterveydenkin pitkäaikaiseksi turvaamiseksi – olisi välttämätöntä estää talouden koronakriisiä kärjistymästä konkurssiaalloksi ja suurtyöttömyydeksi.

Välineet on, jos vain rohkeus riittää

Talouskurimuksen torjuminen voi vielä juuri ja juuri olla mahdollista, mutta se edellyttää hallitukselta paljon riuskempia ja rohkeampia talouden tukitoimia kuin tähän mennessä on nähty.

Siihen on välineet tarjolla, sillä euroalueen keskuspankki EKP ja sitä Suomessa edustava Suomen Pankki ovat sitoutuneet tarjoamaan eurovaltioille niin paljon rahoitusta kuin kriisin voittamiseksi on tarpeen.

Nyt hallituksen on vain keksittävä keinot – ja uskallettava – ohjata yrityksiin niin suuri määrä rahaa kuin konkurssiaallon estämiseksi on tarvis.

Arkailunsa voittamiseksi hallitus voisi tilata vaikutuslaskelman valtiovarainministeriöltä tai Suomen Pankilta, kumpi maksaa kansantaloudelle ja valtiontaloudelle ajan oloon enemmän, yritysten massakonkurssit ja suurtyöttömyys – vai niiden estäminen.

Ja toisen laskelman siitä, sujuuko terveydenhuollon vahvistaminen koronakriisin jälkeen helpommin, jos talous suistuu nyt syvään ja ties kuinka pitkäaikaiseen lamaan, vai sittenkin lama väistäen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?