Kommentti: On yksi keino, joka voi pelastaa Suomen yritykset ja työpaikat koronakriisin noidankehästä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: On yksi keino, joka voi pelastaa Suomen yritykset ja työpaikat koronakriisin noidankehästä

Julkaistu: 26.3. 10:48

Hallituksen on rohjettava tarttua radikaaliin keinoon, jos se haluaa pelastaa maan talouden, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Suomen talous on yhtäkkiä joutunut samanlaiseen äkilliseen hengenvaaraan kuin juuri sydänkohtauksen kokenut ihminen. Siksi talouden ensiavulla ja tehohoidolla on nyt tulenpalava kiire.

Suuri osa maan taloudesta on pysähtynyt ja lakannut toimimasta. Näin yhtäkkistä ja näin laaja-alaista talouden seisahtumista ei ole koettu sitten toisen maailmansodan.

Edes 1990-luvun luvun alun lama tai vuosikymmen sitten koettu finanssikriisi eivät iskeneet talouteen yhtä nopeasti ja yhtä rajusti kuin koronakriisi on vain parin viime viikon kuluessa jo iskenyt.

Eikä talouden koronakriisi ole vasta kuin alkanut.

Suomi on useiden muiden maiden tavoin suuressa vaarassa joutua todella vakavaan taloushalvaukseen, joka voi pahimmassa tapauksessa pitkittyä ja syventyä vuosisadan lamaksi.

Vaarana on raaka vararikkojen aalto ja suurtyöttömyys.

Talouden täyshalvaus ei ole kuitenkaan väistämätön eikä varsinkaan välttämätön. Se on päinvastoin vältettävissä.

Ja mikä parasta, toisin kuin koronavirukseen, talouden koronashokkiin on tarvittavat lääkkeet keksitty, kunhan maan taloudesta – ja sen pelastamisesta – vastaavilla päättäjillä kantti kestää ja päättäväisyys riittää panna toimeksi.

Ja kunhan talouspäättäjät ymmärtävät, että nyt on tosi kyseessä – ja tulenpalava kiire.

Hallitus on avainasemassa

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus on avainasemassa, sillä ensisijainen vastuu maan talouden pelastamisesta on nyt valtiolla.

Ja ennen kuin sormien heristely valtion velkaantumisesta alkaa:

Nyt on myöhäistä ja joka tapauksessa väärä aika murehtia valtion velkaantumista, sillä julkisen velan määrä paisuu koronakriisin takia joka tapauksessa.

Valtio velkaantuu piakkoin ja radikaalisti velkaantuukin, sitä ei voi välttää yhtään sen enempää kuin peruuttaa koronakriisiä.

Mutta siihen hallitus voi vielä vaikuttaa, kuinka raskaasti ja kuinka pitkäksi aikaa tästä kriisistä kertyy talouden vahinkoja – ja lisää velkaa.

Ratkaisevaa on, kuinka rajusti talous sukeltaa ja kuinka paljon yrityksiä kaatuu koronakonkursseihin – ja kuinka paljon tämä kriisi jättää kansalaisia työttömiksi ja velkaloukkuun jopa loppuiäksi.

Mitä enemmän koronakriisi kaataa yrityksiä kumoon ja mitä enemmän kansalaisia joutuu työttömiksi sitä pidemmän aikaa kansantaloudelta kestää toipua kriisistä – ja sitä kalliimmaksi kriisi käy ajan oloon myös maan julkiselle taloudelle.

Siksi on julkisenkin talouden pelastamiseksi ensiarvoisen tärkeää, että hallitus pyrkii kaikin keinoin välttämään ja torjumaan talouden pahimman lajin koronahalvausta.

Tehohoito aloitettava pikaisesti

Talouden ensiapu on aloitettava niiden lukuisten yritysten pelastamisella, jotka ovat jo menettäneet kaiken tai suuren osan liiketoiminnastaan joko koronan säikäyttämien asiakkaiden kaikottua tai epidemiaa hidastavien viranomaisten määrättyä kansalaisia koteihinsa ja yrityksiä sulkemaan ovensa.

Asiakkaiden kaikkoaminen tarkoittaa yritykselle tulovirran äkillistä ja jyrkkää supistumista tai tulojen loppumista jopa kokonaan. Tästä alkaa ongelmien hyvin nopea kasautuminen, sillä toimitilavuokrien, sähkölaskujen ja vakuutusmaksujen kaltaiset menot kuitenkin jatkuvat, ja siksi kassakriisi voi koittaa yllättävän nopeasti.

Tämä kassakriisin uhka koskee erityisesti ja ensimmäiseksi palvelualan pieniä yrityksiä, joilla ei ole suurten yritysten pääomapuskureita ja rahoitusmahdollisuuksia turvanaan.

Kun asiakkaat ja tulot katoavat, voi pienyrityksen loppu olla yllättävän pian käsillä.

Jonkin aikaa väistämätöntä on mahdollista viivyttää karsimalla niin suuri osa yrityksen menoista kuin mahdollista esimerkiksi kaikki hankinnat lopettamalla ja kaikki työntekijät lomauttamalla tai irtisanomalla.

Mutta menojen karsiminen ei estä kriisiä vaan vain viivyttää loppua – ja panee vahingon kiertämään.

Seuraavaksi tuloja menettävät toimintansa jo lopettaneelle yritykselle palveluita aiemmin myyneet muut yritykset – ja työpaikkansa tilapäisesti tai lopullisesti menettäneet palkansaajat. Samoin käy toimintansa lopettaville yksinyrittäjille.

Talouden noidankehä taittuu nopeasti yhä jyrkemmäksi, kun omia menojaan supistavat nyt täyttä päätä kaikki muutkin kuin ovensa jo sulkeneet yritykset tai pakkolomailmoituksen jo saaneet palkansaajat.

Koronapelkojen ja -rajoitusten lisäksi kukkaron nyörejä kiristää parhaillaan kansalaisten perusteltu pelko tulojen supistumisesta.

Hallituksen toimet eivät riitä

Hallitus esitteli viime viikolla ison joukon talouden tukitoimia, mutta ne eivät riitä pysäyttämään äkisti supistuvien tulojen ja maksuvaikeuksien noidankehää.

Valtion lainatakausten ja velkamuotoisen rahoitustuen kasvattaminen on epäilemättä paikallaan ja voi helpottaa keskisuurten ja suurten yritysten toivon mukaan tilapäisiä maksuvaikeuksia.

Mutta ne ovat suurelle osalla pienimpiä yrityksiä liian kallis, liian työläs ja liian hidas keino selvitä tästä kriisistä.

Samoin hallituksen jo ilmoittamat työttömyysturvan laajennukset ja vahvistukset helpottavat yksinyrittäjien ja freelancereiden ja kaikkien lomautettujen asemaa, mutta nekään eivät estä konkurssien ja irtisanomisten aaltoa.

Laaja koronakonkurssien ja irtisanomisten aalto voi kuitenkin olla vielä estettävissä.

Siihen tepsii ehkä enää yksi talouspolitiikan radikaali voimakeino, valtion suora tuki.

Nyt tarvitaan riihikuivaa rahaa

Tulonsa jo menettäneet ja piakkoin menettävät yksin- ja pienyrittäjät ja kansalaiset tarvitsevat poikkeusoloissakin jatkuvien pakollisten menojensa kattamiseen riihikuivaa rahaa eivätkä lisävelkaa tai takauksia.

Varmimmin talouskriisin noidankehä – ja sitä jyrkentävä huoli tulojen hupenemisesta – olisi vaimennettavissa kyllin uskottavalla ilmoituksella, että valtio korvaa kaikki koronakriisistä koituvat tappiot ja tulojen menetykset.

Ellei kokonaan niin ainakin siinä mitassa, mikä on tarpeen vuokrien, velanhoidon ja vastaavien pakollisten menojen kattamiseksi poikkeusolojen ajan.

Miten ja millä keinoin tällainen tuki ohjattaisiin yrityksille ja kansalaisille, on sivuseikka sen rinnalla, että hallitus ylipäätään sitoutuu koronamenetysten kattamiseen.

Tämä lupaus koronapiikin avaamisesta maksaisi toki valtiolle miljardeja euroja, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin raaka konkurssien hyökyaalto ja suurtyöttömyys maksaisi.

Kyse olisi talouden ensiavusta ja tehohoidosta, jonka olisi tarkoitus vaimentaa romahduksen voimaa ja pitää talouden elintoiminnot yllä.

Sen sijaan tämän ensiavun tarkoitus ei olisi elvyttää taloutta kasvuun, sillä kasvua olisi millään rahamäärillä turha edes tapailla niin kauan kuin koronarajoitukset pitävät joka tapauksessa kansalaiset jumissa ja talouden pysähdyksissä.

Elvyttämisenkin aika koittaa toivon mukaan mahdollisimman pian, mutta ensin tarvitaan tehohoitoa.