Kommentti: Pelko talouden syväsukelluksesta hälvenee vain sillä, että valtio lyö kaikki ällikällä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Pelko talouden syväsukelluksesta hälvenee vain sillä, että valtio lyö kaikki ällikällä

Kansantalous tarvitsee yhtä järeitä poikkeustoimia kuin kansanterveys. Muuten meihin iskee koronan lisäksi potkujen ja vararikkojen hyökyaalto, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

18.3.2020 6:48

Talous sukeltaa, kun koronan hidastamiseksi tarkoitetut poikkeusolojen rajoitus- ja varotoimet sulkevat kansalaisia neljän seinän sisään ja pysäyttävät suuren osan kansalaisten ja yritysten arkisesta toimeliaisuudesta.

Poikkeustoimet lienevät kansanterveyden suojelemiseksi tarpeen ja epäilemättä terveellisempi vaihtoehto kuin tartunta-aallon päästäminen kansakunnan kimppuun ilman pidäkkeitä.

Mutta kansanterveyden suojeleminen hinnalla millä hyvänsä käy helposti juuri niin kalliiksi kuin se kuulostaa.

Mittavista poikkeustoimista koituu mittavia kustannuksia ja tulojen menetyksiä – ja joku ne maksaa ja kärsii. Siksi nyt myös kansantaloudessa vallitsevat poikkeusolot.

Jos koronaepidemiasta koituva talouden sukellus on meillä ja muissa länsimaissa likimainkaan samaa mittaluokkaa kuin Kiinassa näyttää käyneen, on alkuvuoden kasvu meilläkin käytännössä mennyttä ja talouden painuminen taantumaan tilastokirjauksia vaille varma asia.

Talouden menetykset käyvät toteen ja alkavat kasautua kiihtyvää tahtia jopa nopeammin kuin koronavirus leviää maasta toiseen.

Näin käy nyt talouden suuressa kuvassa aivan samasta syystä kuin alkujaan hölmönä hamstraamisena alkanut varautumisvietti on tyhjentänyt markettien vessapaperihyllyjä.

Pelko vahvistaa pelkoa

Kun talouteen on joka tapauksessa varmuudella tulossa vakavia häiriöitä, alkavat noita häiriöitä koskevat odotukset ja niiden synnyttämä epävarmuus ja suoranainen pelko nopeasti toteuttaa ja voimistaa itseään.

Talous sukeltaa, kun tuotanto häiriintyy esimerkiksi tavaratoimitusten katkojen tai henkilökunnan sairaus- ja karanteenipoissaolojen takia. Ja talous sukeltaa, kun eristyksiin sulkeutuva kansa vähentää kulutustaan.

Näistä tarjonnan ja kysynnän samaan aikaan pahenevista häiriöistä syntyy kolmas ja ehkä näitäkin vakavampi talouden häiriö. Se on ensin psykologista lajia, mutta se uhkaa hyvin pian muuttua täydeksi todeksi.

Se on talouden koronavaikeuksista syntyvä huoli ensin yritysten kannattavuudesta ja heti perään kansalaisten työpaikoista ja toimeentulosta.

Pelkkä vararikkojen ja potkujen pelko voi riittää siihen, että poikkeusoloissa muutenkin tavallista niukemmaksi luonnostaan kiristyvä kulutus menee täysin jäihin.

Tällainen ensi alkuun psykologinen halvaus voi hetkessä suistaa talouden pelkästä sukelluksesta paljon vaarallisempaan syväsukellukseen.

Siinä uhkakuvat potkujen ja vararikkojen aallosta alkaisivat hyvin herkästi ja hyvin pian toteuttaa itseään.

Syväsukellus ehkä estettävissä

Mikään tuskin voi estää talouden sukellusta, mutta syväsukellus lamakausien veroiseen katastrofiin voi vielä olla vältettävissä.

Se tosin edellyttää talous- ja rahapolitiikan päättäjiltä kykyä – ja kanttia – toimia poikkeusolojen vaatimalla täysin poikkeuksellisella tavalla.

Valtiolla ja keskuspankilla ja varsinkin näillä yhdessä on kyllä keinot talouden poikkeuksellisiin tukitoimiin, mutta löytyykö näihin tarvittavaa kanttia, on eri asia.

Toistaiseksi nähdyt ja kuullut talouden tukitoimet ovat pientä siihen verrattuna, mitä jo alkuun päässeen pelon sammuttamiseksi todennäköisesti tarvitaan.

Euroalueen keskuspankki EKP on ilmoittanut varsin mittavista uusista rahaelvytyksen toimista ja Suomen Pankki on ilmoittanut vielä täydentävänsä EKP:n toimia omilla kansallisilla tukitoimillaan.

Samoin Euroopan komissio ja eurovaltiot ovat ilmoittaneet monenlaisista vireille pantavista tukitoimista ja Suomenkin hallitus on ilmoittanut koronakustannuksiin valmisteltavasta lisäbudjetista.

Mutta kuin eurokriisin ajoilta toistuvana painajaisena raha- tai talouspolitiikan tuki-ilmoitukset ovat taas alittaneet eivätkä suinkaan ylittäneet edessä olevien haasteiden asettamat vaatimukset.

Valtioilla ja keskuspankeilla keinot

Eurovaltioilla ja alueen keskuspankeilla olisi varsinkin yhdessä kyky ja keinot lyödä kaikki ällikällä myös luottamusta ja tulevaisuuden uskoa vahvistavalla tavalla.

Nyt vallitsevissa poikkeusoloissa valtioiden pitäisi tehdä kansantalouden suojelemiseksi yhtä poikkeuksellisia toimia kuin kansanterveyden suojelemiseksi jo tehdään. Kaikki tarvittava, maksoi mitä maksoi.

Vararikkoja pelkäävien yrittäjien ja potkuja pelkäävien kansalaisten pahimpien pelkojen hälventäminen voi vielä olla mahdollista, mutta mitä kauemmin kyllin voimakkaat toimet viipyvät sitä voimakkaampia niiden on oltava. Ja sitä enemmän vahinkoa ehtii viivytellessä syntyä.

Yksi eurokriisin pitkien piinavuosien opetuksista on, että jo alkuun karanneen pakokauhun rauhoittaminen onnistuu varmasti vain moninkertaisesti ylimitoitetun ja ennen kaikkea ilman pienintäkään epäilyä uskottavan tukilupauksen avulla.

Luultavasti sama pätee koronakriisin jo synnyttämään huoleen vararikkojen ja potkujen uhasta.

Pelko työpaikkojen menetyksistä ja tulojen romahtamisesta hälvenee varmasti vain sillä, että valtio lyö kaikki ällikällä ja sitoutuu takaamaan ja tarvittaessa kattamaan vaikka kaikki koronakriisistä yrityksille ja kansalaisille koituvat tappiot ja tulojen menetykset.

Keskuspankki puolestaan voi varmistaa valtion kaiken kattavan tukilupauksen uskottavuuden ilmoittamalla takaavansa ja tarvittaessa kattavansa vaikka kaikki valtiolle koronakriisistä – ja kaiken kattavasta tukilupauksesta – koituvat kustannukset.

Olisi aika lyödä ällikällä

Tällainen totaalinen taloustuki ei olisi edes niin radikaali poikkeama talouspolitiikan viime vuosien käytännöstä kuin ehkä ensi alkuun vaikuttaa.

Suomen Pankki on jo useiden vuosien ajan epäsuorasti rahoittanut valtion alijäämiä käytännössä ilmaista velkarahoitusta tarjoamalla.

Koronapelkojen rauhoittamiseksi riittäisi, että keskuspankki lupaa jatkaa samaa rataa niin pitkän aikaa kuin on tarvis ja niin suurilla summilla kuin on tarvis.

Valtion pitäisi puolestaan kehittää pikavauhtia toimivat keinot ohjata nollakorkoisia monivuotisia tai ikuisia kriisiluottoja kaikkien tarvitsevien yritysten ja kansalaisten ulottuville.

Kaiken kattava koronatuki voisi jopa helpottaa vastassa olevan epidemian taltuttamista, jos myös yksinyrittäjät tai vaikka pätkätöitä tekevät uskaltaisivat jäädä mahdollisen oireilun alusta asti kotiin tarvitsematta pelätä tulojensa puolesta.

Mutta jos talouspäättäjien kantti ei kestä koronakriisin vaatimia taloudenkin poikkeustoimia, voi huoli toimeentulosta – ja kulutuksen jäihin lyöminen – olla aivan yhtä perusteltu varotoimi kuin vaikkapa vessapaperivaraston täydentäminen.

Varmuuden vuoksi ja mielenrauhan kohentamiseksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?