Ilta-Sanomien uutiset kuntien aggressiivisista hankkeista pakkolunastaa yksityisten maita tehdäkseen niillä tonttibisnestä nosti raskaat muistot pintaan mikkeliläisellä Jaakko Väänäsellä, 73.
Väänänen kävi vuosikymmenen alussa useita vuosia kestäneen taistelun maidensa puolesta kantaverkkoyhtiö Fingridiä vastaan, mutta hävisi pakkolunastuskiistan katkerasti. Lunastuskorvaus parhaassa kasvuiässä olleesta metsämaasta oli 390 euroa hehtaarilta.
– Se oli laillistettu ryöstö ja minusta tehtiin terroristi! mies arvioi vielä vuosia kamppailun jälkeen.
Kysymys oli kantaverkkoyhtiö Fingridin Joroisten ja Lappeenrannan välille rakentamasta voimalinjasta.
Lähes 120 metriä leveä linja halkoi satoja hehtaareja myös eteläsavolaisia yksityismaita, joiden omistajien etumieheksi tuolloisen Ristiinan kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana ollut Väänänen tavallaan ajautui.
Hänellä on takanaan 40-vuotinen ura kuntapolitiikassa, ensin Ristiinassa ja nyt yhdistyneen Mikkelin kaupunginvaltuustossa.
Jaakko Väänänen ja hänet käräjille vienyt vanha, suvun hallussa ainakin 1800-luvulta ollut mustaruutiase. Sitä hän ei maitaan puolustaessaan käyttänyt.
Kuumimmillaan kiista kärjistyi muun muassa siihen, että verkkoyhtiö turvautui poliisin virka-apuun. Väänänen kertoo, että hänet katsottiin yhteiskunnalle vaaralliseksi henkilöksi, häneltä takavarikoitiin aseet ja poliisipartio komennettiin turvaamaan maastotöissä olleiden verkkoyhtiön työntekijöitä.
– Ensin poliisi kävi hakemassa aseet, sitten koirapartio jäljitti minua maastossa kuin pahinta terroristia. Ei ollut poliisilla tietoa siitä, että olin samaan aikaan myymässä mansikoita Kuopion torilla.
Väänänen ei vieläkään ymmärrä sitä, miksi voimayhtiö turvautui näin koviin otteisiin.
– Olin kyllä uhannut tekeväni kaikkeni maitteni puolesta, mutta vain suusanallisesti. Järjestimme muun muassa mielenosoituksia, mutta missään vaiheessa en uhannut ketään väkivallalla.
Aseiden takavarikko johti myös käräjätupaan. Väänänen sai syytteen laittomasta ampuma-aseen hallussapidosta.
Kyse oli ikivanhasta, suvun hallussa ainakin 1800-luvulta peräisin olevasta mustaruutiaseesta, jolle hänellä ei ollut hallussapitolupaa. Kaikki metsästysaseet olivat laillisia.
Käräjiä istuttiin kaksi kertaa. Oikeuden päätöksellä aseet palautettiin Väänäselle. Mustaruutiaseen ikää ei pystytty oikeudessa osoittamaan. Käräjäoikeus kuitenkin määräsi, että poliisin on myönnettävä Väänäselle lupa sen hallussapitoon.
Mustaruutiase toi syytteen Jaakko Väänäselle. Ase jouduttiin kuitenkin luovuttamaan hänelle myöhemmin.
Valtioneuvosto myönsi Fingridille haltuunottoluvan Väänäsen maihin vuonna 2010. Varsinainen lunastustoimitus alkoi vuosia myöhemmin.
– Maat otettiin pakolla haltuun, eikä korvauksista siinä vaiheessa ollut tietoakaan. Voimalinja oli jo pystyssä, kun varsinainen lunastustoimitus pidettiin.
Voimassa oleva lunastuslaki on vuodelta 1977. Vaikka Väänänen kritisoi voimakkaasti myös lakia, sen kanssa hänen mukaansa kyllä tultaisiin toimeen, jos noudatettaisiin lain henkeä.
– Laki lähtee siitä, että lunastuskorvaus perustuu omaisuuden tuottoon, ja että maanomistaja pystyy korvauksella hankkimaan vastaavan maan itselleen. Mutta ei Etelä-Savossa parhaassa kasvussa olevaa metsämaata saa 390 eurolla hehtaari.
Väänäsen mukaan lunastustoimituksissa määrätyt korvaukset eivät perustu metsän tuottoon, vaan tyystin laskennalliseen pääomaan ja sen korkoon. Insinöörit perustelevat laskelmiaan ”vallitsevalla käytännöllä”.
– Vaatisi melkoista kansalaisrohkeutta insinööriltä, joka lähtisi muuttamaan tätä ”vallitsevaa käytäntöä”.
Parhaillaan oikeusministeriössä on valmisteilla lunastuslain muutos, jonka on tarkoitus parantaa maanomistajien asemaa lunastustoimituksissa.
– Onhan tuohon kulunut aikaa. Mutta ilolla ja mielenkiinnolla odotan, miten lakiuudistus maanomistajien oikeuksia parantaa.
Väänäseltä itseltään sähkölinjan pakkolunastus ei vienyt elinkeinoa, sillä hänen aikanaan perustama marjatila voi hyvin, sähkölinjan allakin. Menestyvää marjatilaa pitää nyt pojanpoika.
– Mutta naapurilta meni lunastukseen toistakymmentä hehtaaria hyvää metsää, neljännes tilan pinta-alasta. Se vaikutti jo tuntuvasti metsätilan elinkelpoisuuteen. Metsänomistaja elää metsänsä tuotolla.
Vaikka taistelu suurta voimalinjayhtiötä vastaan olikin raskas, eikä lopputulos ollut se mitä Väänänen tavoitteli, hän ei kuitenkaan kadu tekemisiään.
– Usko oli kyllä monta kertaa koetuksella. Ihmetystä herätti nimenomaan poliisin toiminta. Venäjällä jos oltaisiin, olisin varmasti Siperiaan joutunut.
– Mutta paljon olen saanut myös kannustusta ja kiitosta toiminnastani. Vieläkin tulee puhelinsoittoja, ja ihmiset kysyvät neuvoja näissä lunastusasioissa.
Joroisten ja Lappeenrannan välille vuosikymmenen alussa rakennettu Fingridin voimalinja jätti alleen satoja hehtaareja yksityismaita.
Ankara vastustus Etelä-Savossa
Maankäyttöpäällikkö Ilkka Alm Fingridiltä muistaa hyvin vuosikymmenen alun tapahtumat Lappeenrannan Yllikkälän ja Joroisten Huutokosken välisen voimalinjan maiden käyttöoikeuden lunastuksessa.
Hanke oli alun perin ollut vireillä jo 1990-luvulla, mutta se pantiin jäihin Kaakkois-Suomen metsäteollisuuden alasajosuunnitelmien takia. Kymmenen vuoden kuluttua hanke herätettiin henkiin uudelleen.
– Se oli kova isku maanomistajille. Etenkin Etelä-Savossa, Mikkelin ja Ristiinan seuduilla vastustus oli kovaa. Siinä kyllä jokainen kivi käännettiin.
Kyseinen voimalinja on 165 kilometrin pituinen ja sen alle jäin noin 800 maanomistajan maita.
Alm korostaa, että lunastustoimituksessa on yleensäkin kysymys voimalinjayhtiölle myönnettävästä maiden käyttöoikeudesta. Maa jää maanomistajan omaisuudeksi tietyin käyttörajoituksin.
– Metsää linjojen alla ei voi kasvattaa, mutta esimerkiksi marjaviljely ja joulukuusten kasvatus sopii niille hyvin. Olemme pyrkineetkin kannustamaan maanomistajia linjojen alle jääneiden maiden hyötykäyttöön.
Käyttöoikeuden lunastuksesta maanomistajille maksettavista korvauksista päättää viran puolesta Maanmittaushallituksen asettama lunastustoimikunta. Esimerkiksi metsämaasta maksettavien korvausten perustana ovat Metsäkeskus Tapion laskelmat. Ne kohtelevat maanomistajia tasapuolisesti.
– Meillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta neuvotella samanaikaisesti 800 maanomistajan kanssa maakaupoista, niin että ne kohtelisivat kaikkia tasapuolisesti.
Jaakko Väänäsen kanssa käydyn väännön Alm muistaa myös erittäin hyvin.
Virka-apua paikalliselta nimismieheltä pyydettiin, koska Väänänen oli uhannut linja-alueella olevia työntekijöitä Almin muistikuvan mukaan ”tupen rapinoilla”, mikäli nämä jalallakaan astuvat hänen mailleen.
– Se, että poliisi ryhtyi niin ankariin toimiin ja takavarikoi hänen aseensa, oli minullekin yllätys. Ymmärrän oikein hyvin, että se otti metsästystä harrastavan miehen luonnolle, nöyryytti häntä. Olin siitä hyvin pahoillani.
– Sellainen mielikuva minulle kuitenkin jäi, että kun viimeisen kerran Väänäsen kanssa tapasimme, erosimme ystävinä. Maanomistajat ovat meille naapureita ja hyvin tärkeä sidosryhmäkumppani. Emme halua heidän kanssaan riitaa, vaan yhteistyötä.
Muokattu kello 8.42: Korjattu jutun ingressiin pakkolunastuskiistan toiseksi osapuoleksi kantaverkkoyhtiö Fingrid.
