Kommentti: Paikallinen sopiminen auttaisi maaseutua - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Työntekijöille vähemmän palkkaa, niin maaseutu voisi pysyä asuttuna

Paikallinen sopiminen voisi tuoda apua taantuville alueille, Vesa Varhee kirjoittaa.

Julkaistu: 23.2. 19:11

Työehtojen paikallinen sopiminen voisi levittää suurten vientialojen alihankintaa ja auttaa pitämään koko maan asuttuna ilman nykyisiä massiivisia valtion tulonsiirtoja, Vesa Varhee kirjoittaa.

Haja-asutusalueiden taantumisen pulmaa on pohdittu taas viime viikkoina. Jos paikkakunnalla ei ole kannattavaa yritystoimintaa, etenkin nuoriso muuttaa työn perässä taajamiin, ja jäljelle jää vain huollettavia.

Väen väheneminen painaa asuntohintoja, ja asumisen hintakuilu suurempiin kaupunkeihin verrattuna kasvaa, mikä pahentaa taajamien työvoimapulaa entisestään. Noidankehä on valmis, ja pahenee kierros kierrokselta.

Haja-asutusalueiden ongelmat eivät voi olla yllätys kenellekään. Suomen teollistuessa 1800 – luvun lopulla, rautateiden ja etenkin metsäteollisuuden kasvun vetämänä, maahan syntyi lukuisia tehdaskaupunkeja ja - paikkakuntia.

Oli järvi, jota pitkin paikalle uitettiin puuta, sitten rakennettiin järvestä alkavassa joessa olevan kosken partaalle voimalaitos, joka pyöritti puita lankuksi muuttavaa sahaa, ja kohta rakennettiin paperitehdas hyödyntämään sahan hakkuujätettä. Tehdas ja saha vetivät ympäröivältä maaseudulta työvoimaa, jolle tehdas usein rakensi asumukset, ja taajaman perusta oli laskettu.

Tällaisten paikkakuntien riski on selvä: se elää ja kuolee tehtaan mukana. Niin kauan kuin tehdas tuottaa myytävää ja vietävää, sen ympärille syntyy myös palveluelinkeinoja kuten ravintola, kampaamo ja pikkukauppoja. Jos tehdas jostain syystä joutuu vaikeuksiin ja vähentää työvoimaansa, palveluelinkeinot menettävät asiakkaita.

Aiemmin tällaisten taajamien asukkaat alkoivat muuttaa Ruotsiin. Jos vaikeudet koskivat jotain keskeistä toimialaa, kuten metsäteollisuutta, sen kannattavuutta tuettiin devalvoimalla markka.

Nykyisellään näitä vaihtoehto ei enää ole. Maahanmuutto etelämpää täyttää Ruotsin halpatyövoiman tarvetta eikä suomalaisten yleisellä ruotsin taidolla mennä valtakunnan länsiosaan kovinkaan vaativiin töihin. Euron devalvoituminen on puolestaan EKP:n eikä Suomen päättäjien vallassa, ja suuri osa Suomen viennistä suuntautuu euroalueelle.

Suomen teollisuuden ongelmat ovat entiset

Suomalaista yritystoimintaa haittaa joukko tekijöitä, joille poliittinen päätöksenteko ei mahda mitään. Maan väestö on sen verran pieni, että sen varaan ei kovinkaan laajaa liiketoimintaa voi rakentaa.

Toisaalta maa on laaja ja kaukana kaikkialta muualta kuin Ruotsista, Venäjältä ja Virosta. Tämä pakottaa sekä tuomaan toiminnan raaka-aineita että viemään sen tulokset kauas, mikä nostaa tuotteiden hintaa verrattuna esimerkiksi keskieurooppalaisiin kilpailijoihin.

Laaja maa ja vähäinen asutus myös hajauttavat kotimaiset asiakkaat laajalle alalle, mikä hankaloittaa tuotteiden ja palvelujen myyntiä kotimaassa. Ilmankos Suomen teollinen tuotanto on selkeän keskittynyt muutamille erityisosaamisen alueille kuten laivanrakennukseen ja erilaisiin koneisiin. Kulutustavaroiden vientiä tai edes tuotantoa kotimaan tarpeisiin ei paljonkaan ole.

Maantieteellisistä syistä Suomen vientiteollisuus keskittyy rannikoille. Pitkien etäisyyksien vuoksi myös niiden alihankinta tahtoo keskittyä, ja syrjäisemmät seudut kärsivät. Maantiedettä ei voi poliittisin päätöksin muuttaa, ja kuljetuskustannusten vaikutustakin voi lievittää verohelpotuksin vain osittain.

Yritystoiminnan kannalta tuhoisin poliittinen päätös on kuitenkin jo aikansa elänyt: työ hinnoitellaan keskitetyissä neuvotteluissa jossain Helsingin Hakaniemessä, kaukana sieltä, missä työtä ostavat yritykset ja sitä kauppaavat kansalaiset keskenään asioivat. Yritykset ostavat työtä, siinä kuin raaka-aineita tai energiaakin, ainoastaan tarvitsemansa määrän, ja jos työn hinta on liian korkea suhteessa sen tuloksena syntyvään tuotteen tai palvelun myyntihintaan, ei yrityksen kannata sitä ostaa.

Tämä on perussyy siihen absurditeettiin, että pääkaupunkiseudulla jää työpaikkoja täyttämättä, koska niistä ansaittava tulo ei riitä seudulla asumiseen. Samaan aikaan pääkaupunkiseudulle ja muihin suurempiin kaupunkeihin muutetaan, koska taajamissa on etenkin palvelualojen työpaikkoja. Hajanaisemmin asutussa Suomessa väki vähenee, asuminen halpenee ja yritykset kaatuvat asiakaskatoon tai muuttavat Kiinaan.

Paikallinen sopiminen voisi auttaa pitämään koko maan asuttuna

Tilanteen muuttaminen vaatisi liiketaloudellista ajattelua poliittisen sijaan ja tosiasioiden J. K. Paasikivi -henkistä tunnustamista, ja jossain määrin myös niiden tunnistamista.

Jos yritykset, niin haja-asutusalueilla kuin muuallakin Suomessa, voisivat itse määrätä työstä maksamansa hinnan kuljetuskustannukset ja muut kannattavuustekijät huomioiden ja työn myyjät itse laskea, riittääkö se heille, jossain Mämmilässä sijaitseva yritys voisi hyvinkin säilyttää toimintakykynsä.

Maksamalla työvoimalleen esimerkiksi 500 euroa kuussa vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla toimiva kilpailijansa, yritys leikkaa työvoimakustannustaan 750 euroa työntekijää kohti. Työn myyjän nettoansio laskisi noin 300 euroa, mikä pienempien asumiskustannusten ansiosta jättäisi kulutettavaksi enemmän kuin pääkaupungissa.

Asuntokin olisi todennäköisesti suurempi kuin isommissa keskuksissa. Suomen maineikkaan peruskoulun suorittanut palkkatyön myyjä osaisi todennäköisesti laskea tämän ihan itse, ilman Helsingissä käytäviä keskitettyjä neuvotteluja.

Työehtojen paikallinen sopiminen voisi levittää suurten vientialojen alihankintaa ja miksei erikoistuneiden, pienemmän mittakaavan toimialojen tuotantoakin pois ruuhka-Suomesta ja auttaa pitämään koko maan asuttuna ilman nykyisiä massiivisia valtion tulonsiirtoja. Se saattaisi ajan mittaan sallia jopa verotuksen keventämistä lähemmäs OECD-maiden normaalitasoja.

Nykyaikaisen makrotaloustieteen perustaja John Maynard Keynes arvioi aikoinaan, että talouden kannalta järkevät poliittiset päätökset ovat mahdollisia, kunhan päättäjät ensin kokeilevat kaikkia muita vaihtoehtoja.

Koko Suomen hyvinvoinnin kannalta haja-asutusalueiden tyhjentyminen ja muutamien keskusten tukahtuminen asuntopulaan kaipaavat kipeästi toimivia ratkaisuja. Koko Suomen hyvinvointi perustuu toimivaan vientiteollisuuteen ja nykyistä parempaan työllisyyteen.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?