Kunta halusi pakkolunastaa Samin vanhempien maat, kiistan lopputulos saa vieläkin herkistymään - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kunta halusi pakkolunastaa Samin vanhempien maat, kiistan lopputulos saa vieläkin herkistymään

–Kun päätös meidän hyväksi tuli, niin oli se sellainen tunteenpurkaus kaikilta, että tippa tuli linssiin, Sami Isola sanoo.

Julkaistu: 19.2. 11:01

Limingan kunta halusi pakkolunastaa Sami Isolan vanhempien maat. Asia päätettiin Isoloiden hyväksi.

Limingan kunta haki pakkolunastusoikeutta Sami Isolan vanhempien tonttiin, joka sijaitsee Limingassa Tupoksen liittymän yhteydessä. Kyseessä on noin kolmen hehtaarin rakentamaton tontti liikenteen solmukohdassa.

Kiista tontista kunnan ja Isoloiden välillä oli monimutkainen. Siihen liittyi kiistaa kaavoituksesta ja rakennusoikeuksista sekä korvausten vähimmäismäärästä. Sami Isolan mukaan suurin syy kiistatilanteeseen oli kunnan haluttomuus käydä oikeita neuvotteluja maanomistajien kanssa.

Ympäristöministeriö katsoi 1. heinäkuuta 2019 annetussa päätöksessä, että yleinen tarve ei vaatinut tontin lunastamista. Siksi ympäristöministeriö hylkäsi Limingan kunnan lunastuslupaa koskevan hakemuksen.

Ilta-Sanomat on tutustunut ympäristöministeriön päätökseen.

– Kun päätös meidän hyväksi tuli, niin oli se sellainen tunteenpurkaus kaikilta, että tippa tuli linssiin. Vieläkin se vähän herkistää. Hirveän paineen alla oltiin, varsinkin isä ja äiti, Sami Isola kertoo.

Nykyinen lunastuslaki on peräisin 1970-luvulta. Isola korostaa, että hänellä ei ole mitään pakkolunastuslakia vastaan.

Isola kritisoi sitä, että maanomistajilta lunastetaan maita kuntien taloudellisen hyödyntavoittelun takia, vaikka laissa lunastusoikeus on sallittu yleisen hyödyn vuoksi. Yleisellä hyödyllä tarkoitetaan esimerkiksi teiden rakentamista tai koulujen ja sairaaloiden laajentamista.

Kiistan kohteena olevaa tonttia Limingan kunta havitteli ilmeisesti liike-elämän tarpeita varten. Kunnan vastineessa ympäristöministeriölle kirjoitetaan: ”Kunnalla on siten tarve saada lisää raakamaata kaavoitusta varten, jotta kunta pystyy vastaamaan yrityselämän tarpeisiin.”

– Tonttibisnes ei kuulu kuntien tehtävään. Me emme ole kunnan laajenemista vastaan, päinvastoin. Me olemme sitä vastaan, että kunta tekee ihmisten yksityisellä omaisuudella bisnestä, Isola sanoo.

Isolan mukaan yksi epäkohta lunastusoikeusasioissa on ylitse muiden.

– Neuvottelut kunnan kanssa on epäaitoja. Se ei ole oikea neuvottelu, jos kunnan puolelta aloitetaan sillä, että me lunastetaan sinun maat joka tapauksessa, jos et suostu meidän ehdotukseen. Sehän on toisin sanoen uhkaus.

Isola vieraili maanantaina kuultavana Helsingissä oikeusministeriössä. Hän oli osa ryhmää, joka edusti maanomistajia pakkolunastusasioiden tiimoilta. Hän toivoo, että maanomistajien edustaja olisi mukana myös varsinaisessa työryhmässä, jossa lainmuutoksista päätetään.

– Ihmisten, joiden asioista päätetään, pitää saada jollakin tapaa ääni kuuluviin. Meitä on kaikkia Suomen maanomistajia niin huonosti käsitelty, että meillä on pikkuisen luotto heikolla tähän yhteiskuntaan ja virkamiehiin, Isola sanoo.

Ennen kaikkea Isola kantaa huolta vanhemmista ihmisistä, joilta saatetaan ostaa maita pilkkahintaan, koska he pelästyvät maiden lunastusmahdollisuutta.

– On olemassa vanhoja ihmisiä, joita on kylmän viileästi uhkailtu, että on saatu heidän maita ostettua. Minun mielestäni se ei ole minkään oikeustajun mukaista.

Isola on huolissaan siitä, mikä on yksittäisen ihmisen omaisuuden suoja pakkolunastusasioissa.

– Maanomistajat ovat pieni joukko, mutta ei se voi mennä niin, että kävellään ylitse ja viedään omaisuus pois. Kyllä kuntien pitäisi neuvotella maanomistajien kanssa.

Isola haluaa sanoa muille pakkolunastuskiistojen kanssa painiville, että älkää antako periksi.

– Varsinkin vanhemmilla ihmisillä on vielä se herran pelko, ja he uskovat kunnanjohtajan puheisiin. Älkää ikinä luottako niihin, ottakaa kaikki aina kirjallisena. Pitäkää oikeuksistanne kiinni ja tapelkaa viimeiseen asti. Teillä on oikeus siihen.