Suomessa voi vuonna 2040 olla peräti 44 kuntaa, joissa yli 65-vuotiaita eläkeikäisiä on enemmän kuin työikäistä väestöä. Vuonna 2018 tällaisia kuntia ei ollut vielä yhtään.
Synkimpiä lukuja aluekehittämiseen erikoistuneen MDI-konsulttitoimiston ennuste näyttää maan koilliskulmaan. Ongelmissa ovat myös pienet paikkakunnat Suomen pohjois-, itä- ja keskiosissa. Yhdelläkään paikkakunnalla ei ennusteen mukaan vuonna 2040 ole nykyistä parempaa tilannetta.
Ennusteessa on käytetty pohjana Tilastokeskuksen väestöennustetta, josta MDI on laskenut vanhushuoltosuhteen.
Huonoin tilanne vuonna 2040 on ennusteen mukaan Sysmässä ja Lestijärvellä, valoisimmalta näyttää pääkaupunkiseudulla. Sysmässä vanhushuoltosuhde olisi noin 139 ja Lestijärvellä 130 – Helsingissä taas noin 30.
Käytännössä luvut tarkoittavat sitä, että Sysmässä sataa työikäistä kohden olisi 139 vanhusta, kun taas Helsingissä heitä olisi noin 30.
Ennusteesta kertoi ensimmäisenä Talouselämä.
Oletko muuttanut isommalta paikkakunnalta kriisikuntaan, jossa väki ikääntyy ja vähenee? Etsimme haastateltavia juttuun, jossa kerrotaan valonpilkahduksista kituvissa kunnissa. Ota yhteyttä sähköpostitse uutiset@iltasanomat.fi tai WhatsApp-viestillä numeroon 040-6609019 ja kerro lyhyesti tilanteestasi.
Johtava aluetutkija Timo Aro MDI:stä kertoo Ilta-Sanomille, että kuntatalouden haasteet kasvavat, kun huoltosuhde ylittää 50, ja tilanne on kriittinen sen ylittäessä 80.
Kriittinen vanhushuoltosuhde uhkaa rapauttaa kuntien talouden ja pahentaa alueellista epätasa-arvoa. Ilta-Sanomat on viime aikoina uutisoinut syrjäseutujen omistusasuntojen arvon romahtamisesta, ja tätä kurja huoltosuhde kirittää entisestään.
Arvon aleneminen voi aiheuttaa muun muassa sen, ettei vanhus pysty muuttamaan keskeisemmälle paikalle riittävän terveydenhuollon piiriin, sillä vanha asunto ei mene kaupaksi.
Jos upotus ei näy, klikkaa tästä.
Aron mukaan useat korkean vanhushuoltosuhteen kunnat ovat ajautuneet krooniseen kierteeseen, jota ne eivät pysty omin keinoin pysäyttämään. Väestöromahdus syö asuntojen arvon, sillä kuntaan ei tule uusia asukkaita kuolleiden tai poismuuttaneiden työikäisten tilalle. Kun maksajia ei riitä, rapautuvat palvelut. Kun palveluita ei ole, alkaa poismuutto työn ja palveluiden perässä. Työn ja opiskelupaikan perässä muuttaminen onkin yleisin muuttosyy.
Aro puhuu myös pehmeistä vetovoimatekijöistä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että pelkät työpaikat ja sotepalvelut eivät enää pidä nuorta, työskentelevää sukupolvea seudulla, vaan alueen pitää pystyä tarjoamaan myös yksilön identiteettiä ja toiveita tyydyttäviä palveluita.
Tällaisia voivat olla ihmisestä riippuen esimerkiksi urheilumahdollisuudet ja ravintolat, joita niitäkään ei ole ilman työntekijöitä ja nettoveronmaksajia.
Pahimmassa tapauksessa kuntaan jää vain eläkeläisiä ja työttömiä, joilla ei ole varaa muuttaa poiskaan.
Kuinka sitten voi auttaa kuihtuvaan kuntaan asuntoloukkuun jäänyttä?
– Konkreettisia keinoja ei ymmärtääkseni ole kuin muutto- ja liikkuvuusavustuksen kaltaiset työvoiman alueellista liikkuvuutta edistävät mallit.
Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katri Kulmuni on sanonut, että tarvitaan perusteellinen selvitys tavoista, joilla asuntojen hintaromahduksesta kärsiviä voitaisiin auttaa.
Aro muistuttaa, että heidän ennusteensa esittää vain kuntakohtaisen tilanteen. Kuntien sisällä on myös terveiden asuntomarkkinoiden alueita. Keskusta-alueella asunnon hinta ei välttämättä romahda täysin, mikä mahdollistaa jopa kalliimman asumisen kuntaan muuttamisen.
Sen sijaan kunnan syrjäseuduilla majailevan omistusasujan voi olla taloudellisesti vaikeaa muuttaa jopa kunnan sisällä. Vuokra-asujien osalta tilanne on helpompi.
Toinen MDI:n johtava asiantuntija, Valtteri Laasonen muistuttaa, että vanhushuoltosuhde kuvaa hyvin kuntataloutta, mutta jättää varjoon monia muita aluekehityksen vaikuttavia tekijöitä.
Laasosen mukaan moni yli 65-vuotias myös jatkaa työelämässä, mikä on syytä huomioida tilastoissa paremmin.
Kaikesta huolimatta uskoa tulevaisuuteenkin on: MDI:n tänään julkistamaan kuntakyselyyn vastanneista jopa puolet luottaa siihen, että heidän kotikunnallaan on positiivinen tulevaisuus. Suurissa kaupungeissa on luottoa on pikkukuntia enemmän.
Tilanne on silti vakava, vaikkakaan ei yllättävä. Väestön vanheneminen ja syntyvyyden lasku ovat olleet tiedossa jo kauan, eikä lähitulevaisuudessa ole näkymää paremmasta.
Helppoja ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi ei ole. Jos syntyvyys saadaan nousuun, se vaikuttaa hitaasti, eikä maahanmuutto pysty realistisesti korjaamaan koko maan huoltosuhdetta.
– Valtion ja kuntien omilla toimenpiteillä voidaan houkutella työikäistä väestöä seudulle. Etenkin koulutusratkaisuilla on merkittävä vaikutus kuntien tulevaisuuteen. Korkeakouluseudut ovat toki kaikkein vahvimmilla.
Koska korkeakoulua ei voida joka notkoon pystyttää, asuntomarkkinoiden eriytyminen jatkuu.
– Toisaalta uudenlaiset tavat järjestää palveluita voivat vaikuttaa myös kuntien tilanteeseen. Pitäisi löytää taloudellisesti kestävä tapa järjestää esimerkiksi terveyspalvelut. Etätyö voi auttaa pitämään työikäisiä myös kuihtuvilla paikkakunnilla.
Laasosen mukaan kyse onkin väistämättömästä ja karusta haasteesta kaikille sukupolville.
Jos taulukko ei näy, katso se täältä.
Täsmennetty 12.2. kello 11.25, että MDI:n ennusteen pohjana on käytetty Tilastokeskuksen väestöennustetta.
