Helenasta tuli tavaratalojohtaja 23-vuotiaana ja Diilissä hän sijoittui toiseksi – nyt hän kertoo liike-elämässä kohtaamistaan ennakkoluuloista

Helena Kastikainen on oppinut johtamista ”kantapääopiston” kautta, eli oppimalla virheistään.

Nykyään Helena Kastikaisella on oma yritys ja hän tekee esimerkiksi puhujakeikkoja.

Liian nuori, liian kokematon, liian kouluttamaton, liian nainen. Yrittäjä ja nuorena johtajaksi kivunnut Helena Kastikainen, 28, on kohdannut uransa aikana monia ennakkoluuloja.

Diili-ohjelmastakin tuttu Kastikainen kertoo tarinansa tuoreessa kirjassaan Pikkupomosta johtajaksi – Nuoren naisen opas. Kastikainen tunnetaan myös nousustaan tavaratalojohtajaksi vain 23-vuotiaana. Diilissä hän sijoittui toiseksi.

Kirjassaan hän kertoo kohdanneensa urallaan vähättelyä etenkin siitä syystä, että hänellä ei ole korkeakoulututkintoa. Kastikainen on koulutukseltaan merkonomi. Hän teki kaksoistutkintoa, mutta lukio jäi kesken toisen vuoden loppupuolella, kun työ tavaratalossa vei aikaa opiskelulta, eikä koulunpenkin kuluttaminen tuntunut enää omalta jutulta.

Kun Kastikainen huomasi keskiarvonsa pudonneen lähelle viitosta, se oli entiselle kympin tytölle kova paikka.

– Kun sain kutosen kokeesta lukiossa, tunsin oloni ihan karseaksi. Koin itseni epäonnistujaksi ja ihan surkeaksi tyypiksi. Se vaikutti mun arvokkuuden tuntoon, Kastikainen kertoo Taloussanomille.

Liike-elämässä kympin tytön identiteetistä on ollut Kastikaisen mukaan haittaa.

– On vaarallista, lähteä rakentamaan omaa identiteettiään pelkästään saavutusten päälle. Silloin ei voi voittaa.

Hän kertoo oppineensa monia asioita kantapääopiston kautta – eli virheistä oppimalla. Siinä on auttanut tietynlainen lempeys ja itselleen nauramisen taito.

– Olisin itse päässyt niin paljon vähemmällä silloin nuorena esimiehenä, jos olisin oppinut heti nauramaan itselleni.

Pärjääminen on vaatinut myös pelkojen ylittämistä. Kastikainen kritisoi self help -kirjoissa usein esiintyvää ajatusta siitä, että omat pelot pitäisi aggressiivisesti kohdata ja päästä niistä eroon.

– Ei se pidä paikkaansa. Tärkeämpää on se, että tunnistaa pelkonsa ja toimii sen kanssa yhteistyössä.

– En ole vielä koskaan tavannut sellaista ihmistä, joka sanoisi, että ei pelota. Ja täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että minuakin jännittää edelleen oman mielipiteen kertominen tietyissä palavereissa ja vaikkapa tämän kirjan kirjoittaminen!

Nykyään Kastikaisella on oma yritys ja hän tekee esimerkiksi puhujakeikkoja, mutta hänen työuransa alkoi kahvilasta, kun hän oli vasta 12-vuotias. Kotiolot olivat vaatimattomat, joten taskurahaa saadakseen hän hakeutui töihin äitinsä työpaikalle.

”Pyysin äidiltäni ensimmäistä kertaa viikkorahaa 12-vuotiaana, ja hän keksi jälleen ratkaisun: ”Jos rahaa haluat, sinun pitää mennä töihin.” Löysin itseni muutamaa viikkoa myöhemmin äidin työpaikalta siivoamasta torikahvilan tuhkakuppeja ja järjestelemästä munkkipossuja lasivitriiniin.”

Hän viihtyi työssään lopulta viisi vuotta, ja ohella hän myi kauppahallissa onnenkiviä, torilla marjoja, tuhosi arkistoja tätinsä työpaikalla ja hyllytti makaronia kaupassa. Ensimmäiset säästöt oli tarkoitus sijoittaa erivärisiin hiuslenkkeihin ja myöhemmin koulutarvikkeisiin ja vaatteisiin.

Kastikainen kertoo kirjassaan alkaneensa haaveilla esimiehen tehtävistä työskennellessään luksusvaateliikkeessä myyjänä. Hän kuitenkin epäili, että korkeakoulututkinnon puute astuisi hänen ja hänen unelmansa tielle. Pitkään näyttikin siltä, mutta lopulta 19-vuotiaana hänestä tuli myymäläpäällikkö ja tavaratalojohtajaksi hän nousi valmennusohjelman kautta 23-vuotiaana.

Ensimmäisissä esimiestehtävissään Kastikainen oli eksyksissä. Diili-esiintymisensä jälkeen Kastikainen alkoi saada yhteydenottoja muilta nuorilta ja hukassa olevilta ”pikkupomoilta”. Nuorten ja omien kokemustensa innoittamana syntyi hänen esikoiskirjansa, joka julkistetaan tänään.

Kastikainen pyrkii kirjassaan vakuuttamaan lukijan siitä, että pienillä muutoksilla saa aikaan suurta. Hän paljastaa kirjassa omat pienet rutiininsa, joilla hän on onnistunut kehittämään itseään.

Hän lukee joka päivä vähintään puoli tuntia itseään kehittävää kirjaa. Lisäksi hän pyrkii aina nukkumaan kahdeksan tunnin yöunet, pitää puhelimen lentotilassa aamiaisen ajan, pitää huolta ruokavaliostaan ja näkee vähintään yhtä ystävää joka viikko.

Ammatillisia taitojaan hän edistää osallistumalla vähintään kuuteen alan seminaariin vuosittain ja tutustumalla vähintään neljään uuteen ihmiseen joka kuukausi. Kaikki tämä on mahdollista, sillä hän pitää tarkkaan menojaan yllä kalenterissa.

”Nykyisin minulla on kalenterissani ylhäällä kaikki, mitä haluan saada viikon aikana aikaiseksi. Merkitsen sinne työtehtävät, tapaamiset, deadlinet, treenit, kodinhoitoon varatun ajan (perhanan pyykinpesu!), ystävien näkemiset, erilaisiin tilaisuuksiin valmistautumiset (puheen valmistelu tai iltapuvun tilaaminen) ja vapaa-ajan (treffit puolison kanssa tai luppoaika)”, hän kirjoittaa.

– Ihan älyttömän täyskäännöksen tai elämäntaparemontin tekeminen sopii tietylle prosentille ihmisiä, mutta mä en ainakaan itse kuulu heihin. Mieluummin etenen pienin askelin enkä täräytä koko pakkaa sekaisin kerralla, hän tiivistää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?