Kommentti: Jos pomo kantaa töitä sairaalavuoteelle, järkyttyvät siitä muutkin kuin milleniaalit - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Jos pomo kantaa töitä sairaalavuoteelle, järkyttyvät siitä muutkin kuin milleniaalit

Kuvituskuva
Julkaistu: 20.1. 6:54

Suuret ikäluokat ja X-sukupolvi eivät kaipaa ala-arvoista johtamista – kuten eivät millenniaalitkaan, Taloussanomien tuottaja Katja Okkonen kirjoittaa.

Niin sanotuista millenniaaleista riittää paljon puhetta. Aiheesta julkaistaan tänä keväänä parikin kirjaa. Yksi niistä on Hyvät, pahat ja millenniaalit (Atena), jossa opastetaan, miten millenniaaleja pitäisi johtaa – ja miten ei.

Kirjan mukaan millenniaaleja on nykyisestä työvoimasta jo noin puolet, minkä takia sukupolven erityispiirteitä ei pidä jättää huomiotta.

Kirjan mukaan sukupolvelle on tyypillistä aiempia sukupolvia pehmeämmät asenteet, ja millenniaalit ovat edeltäviä polvia liberaalimpia ja optimistisempia hetkessä eläjiä. He ovat kasvaneet digitalisaation aikana, mikä leimaa sukupolveen kuuluvien arkea.

Millenniaalit eivät halua, että heitä pidetään alaisina, vaan mieluummin valmennettavina tai yhteistyökumppaneina.

Millenniaaleiksi kutsutaan kirjassa 1980–2000 syntyneitä ihmisiä, joskin kirjoittajat korostavat, että sukupolvet eivät ole vuosilukuihin tarkasti rajattavia.

Kirjassa keskitytään erityisesti ajanjakson loppuvaiheessa syntyneisiin eli nykyisiin parikymppisiin, jotka ovat olleet vasta vähän aikaa työelämässä tai aloittamassa työelämää.

Sukupolvijaot ovat mielenkiintoisia, enkä epäile, etteikö suunnilleen samanikäisiä ihmisiä yhdistäviä asioita ole paljon. Taatusti se vaikuttaa jollain tavalla ihmiseen, millainen maailma on silloin kun on ”avainkokemusiässä” eli 17-vuotias.

  • Mikä sai sinut vaihtamaan työpaikkaa? Kerro siitä jutun kommenttikenttään!

Tunnistan itsessäni oman sukupolveni X:n ominaispiirteitä: ainakin 90-luvun laman ja suurtyöttömyyden aiheuttaman pelon siitä, että kaikki voi romahtaa hetkessä. Ja että siihen on hyvä olla varautunut.

Vaikka minä olisinkin juuri tässä asiassa sukupolveni tyypillinen edustaja, minun kaltaisiani ihmisiä eivät ole läheskään kaikki ikäiseni. Osa on hyvinkin huolettomia ja voi tuosta vain hypätä tyhjän päälle.

Se, että minä olen varovainen riskien karttaja, kertoo ennen kaikkea omasta persoonallisuudestani. On kuitenkin houkuttelevaa selittää asiaa jollain omaa arkuutta suuremmalla.

Hyvät, pahat ja millenniaalit -kirjassa toki korostetaan, että ihmisten välillä on eroja ja että kaikki eivät ole tyypillisiä sukupolvensa edustajia. Sukupolvien rajat eivät nekään kulje tarkalleen jossain tietyssä vuodessa. Kirjoittajat huomauttavat myös, että osa millenniaalien tarpeista voi liittyä ikään eikä sukupolveen.

Kirjassa käydään läpi sitä, millaista johtamista kaipaavat nuorimmat millenniaalit, jotka eivät epäröi vaihtaa työnantajaa, jos töissä ei ole kivaa. Kirja keskittyy ”tietointensiiviseen” työhön eli kärjistetysti tietokoneen ääressä ajatustyötä tekeviin.

Johtamisen ongelmia käydään kattavasti läpi aina mikromanageroinnista siihen, miten substanssiosaaja ei välttämättä ole hyvä ihmisten johtaja. Arvostelua saavat myös kahdeksasta neljään -työajat ja työaikojen joustamattomuus: tietotyötähän voisi tehdä paikasta ja ajasta riippumatta silloin, kun se itselle parhaiten sopii.

Karmaiseva esimerkki kertoo suuressa lakitoimistossa työskennelleestä millenniaalista, joka oli sairastunut äkilliseen infektioon ja joutunut sairaalaan useaksi päiväksi. Työnantaja nakitti lisää töitä, jotka oli tehtävä sairaalan vuoteelta.

Millenniaali vaihtoi työpaikkaa, jossa meininki oli aivan toinen. Kun työntekijän läheinen menehtyi, toimitusjohtaja tarjosi niin paljon palkallista lomaa kuin oli tarve ja työkaverit olivat ymmärtäväisiä. Hän suri kotonaan kaksi päivää ja palasi töihin kiitollisena.

Millenniaalien johtamisen ohjeet vaikuttavat hyvän johtamien ohjeilta ihan kaikille, eikä tätä kirjassa mitenkään kiistetä. Ala-arvoinen johtaminen on huono asia ja johtaa aina kun mahdollista työpaikan vaihtamiseen, ihan sukupolvesta riippumatta.

Nuorempien sukupolvien voi vain olla helpompaa löytää uusi työpaikka.

Toki on mahdollista, että vanhemmat sukupolvet ottavat vanhanaikaisen, hierarkkisen johtamisen keskimäärin helpommin annettuna kuin nuoremmat. Lähipiirissäni en ole tällaista huomannut.

Lähde: Atte Mellanen, Karoliina Mellanen: Hyvät, pahat ja millenniaalit. Miten meitä tulisi johtaa. (Atena, 2020)

  • Mikä sai sinut vaihtamaan työpaikkaa? Kerro siitä jutun kommenttikenttään!

Tuoreimmat osastosta