Huippukirjailija Thomas Erikson rajujen syytösten keskellä – miljoonia myynyttä kirjaa väitetään jopa haitalliseksi - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Huippukirjailija Thomas Erikson rajujen syytösten keskellä – miljoonia myynyttä kirjaa väitetään jopa haitalliseksi

Thomas Erikson on joutunut myrskyn silmään Ruotsissa.

Thomas Erikson on joutunut myrskyn silmään Ruotsissa.

Julkaistu: 16.1. 17:02

Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola toivoisi, ettei epätieteellisiä kirjoja naamioitaisi tieteen kaapuun. Hän ei kuitenkaan koe self help -kirjojen romuttavan psykologien ammattiuskottavuutta.

Huijattiinko Idiootit ympärillä -kirjalla jos ei idiootteja, niin ainakin hyväuskoisia?

Näin voisi kärjistää Ruotsissa menestyskirjailija Thomas Eriksoniin kohdistetun voimakkaan kritiikin, jossa kirjailijaa syytetään muun muassa pseudotieteellisyydestä.

Alunperin vuoden 2019 keväällä ruotsiksi kirjoitetun tekstin englanninkielinen käännös on levinnyt viime päivinä suomalaisessakin sosiaalisessa mediassa.

Tekstin alkuperin kirjoittanut lisensoitu psykologi ja psykoterapeutti Dan Katz.

Hän argumentoi tekstistään, ettei kirja ole pelkästään epätieteellistä puppua, vaan se on vaikuttanut todellisuudessakin ihmisten luokittelemiseen täysin höpsähtänein perustein.

Tämän ei voi sanoa olevan ihme, sillä Eriksonin kirjoja on myyty yli 35 maassa jopa reilut 2 miljoonaa kappaletta.

Lisäksi samaa, osaltaan epätieteellistä, teoriapohjaa seuranneet jatko-osat kuten Kehnot pomot ympärilläni ovat myös niittäneet menestystä.

Kritiikki ei ole ensimmäinen laatuaan, sillä jo vuonna 2018 Vetenskap och Folkbildning, eli Ruotsin Skepsis, valikoi Eriksonin ”vuoden harhaanjohtajaksi”.

Mistä siis on kyse?

Psykologi-psykoterapeutti Katzin Eriksoniin kohdistama kritiikki on laajaa ja monisyistä.

Tiivistettynä Katz kertoo hämmentyneensä kirjan saamasta suosiosta. Idiootit ympärilläni ja sen neljään väriin perustuva persoonallisuusteoria tuntui olevan Ruotsissa kaikkialla.

Eriksonin kirjan perusteena ovat neljä persoonallisuuspiirrettä: punainen, sininen, vihreä ja keltainen. Esimerkiksi punainen on kilpailuhenkinen ja usein johtotehtäviin hakeutuva ekstrovertti ja vihreä taas vetäytyvä, varovainen ja introvertti.

Eriksonin teorian mukaan punaisella ja vihreällä voi olla vaikeuksia tulla toimeen toistensa kanssa voimakkaista piirre-eroista johtuen.

Ihminen voi olla Eriksonin mukaan vain yhtä väriä, mutta toisaalta myös sekoitus myös kahdesta tai kolmesta väristä.

Katzin mukaan tämä on paradoksaalista, ja esimerkiksi ”kolmivärinen” Erikson olisi Katzin huomioiden mukaan samaan aikaan varovainen ja impulsiivinen sekä kiinnostunut, mutta ei kiinnostunut ihmissuhteista.

Vaikka moni tulkitsi kirjan oikeaoppisesti viihteelliseksi yksinkertaistukseksi, Katzin mukaan moni otti teoriat liian tosissaan.

Tuli tilanteita, joissa kirjan oppeja otettiin mukaan työpaikkojen tiimien muodostamiseen ja projektisuunnitteluun. Tämä voi Katzin mukaan typistää kaikki työpaikan ongelmat persoonallisuuseroista johtuviksi, vaikka tosiasiassa juurisyy ongelmille voi olla myös jokin ihan muu.

Jos esimerkiksi sinisyys nähdään ongelman syynä, oikea syy voi jäädä piiloon, ja ongelmat jatkuvat.

Pian Erikson alkoi näkyä mediassakin. Hän tituleerasi itseään ”käyttäytymisen ja viestinnän ammattilaiseksi” ja Aftonbladet antoi hänelle kolumnin, jossa käsiteltiin psykologiaa.

Kirjan mainonnassa hän kertoo olevansa ”käyttäytymistieteilijä”.

Kuvituskuva

Katz kirjoittaa, että Eriksonilla ei ole tutkintoa tai edes kursseja psykologiasta. Hänen taustansa on puhtaallisesti kaupalliselta alalta.

Seuraavaksi Erikson ryhtyi luennoimaan täysille saleille.

Eriksonin teorian pohjana on DiSC-malli.

Katz muistuttaa, että vaikka DiSC-malli on ollut käytössä jopa 50 vuotta, sen toimivuudesta ei ole saatu tieteellistä näyttöä.

Hän muistuttaa myös, että psykologiassa ollaan tyypillisesti hyvin varovaisia tekemään ihmisen käyttäytymistä määrittäviä tulkintoja vain persoonallisuuden pohjalta.

Kun persoonallisuus on melko pysyvä ominaisuus ihmisessä, ihmisen käyttäytyminen ei sitä ole. Sama ihminen voi olla aktiivinen ja pomottava eräässä ryhmässä, mutta vaieta ja ujostella

Eriksonin malli yksinkertaistaa monet asiat vain persoonallisuuden harteille.

Kaiken lisäksi lähdeviitteitä kirjassa ei ole, vaikka kirjassa väitetään sen ”käyttävän tieteellistä taustaa selittääkseen eri viestintätapojen eroja”. Katzin mukaan ainoa kirjassa mainittava lähdeviite viittaa vuonna 1928 kirjoitettuun kirjaan ja siinä esitettävään epätieteelliseen ja spekulatiiviseen teoriaan.

Psykologiliitto: Työyhteisöissä epätieteellisyys voi aiheuttaa ongelmia

Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola kertoo olevansa tietoinen Eriksonin teoksia käsittelevästä kohusta.

Hän ei usko, että Eriksonin pseudotieteellisyys vaikuttaisi negatiivisesti psykologien maineeseen. Ammattikunnan kyseenalaistamisen sijaan Ahtola jopa uskoo, että tieteenä esiintyvät self help -opukset voivat nostattaa psykologien ammattiarvostusta.

– Ne toimivat hyvänä muistutuksena siitä, että tieteellinen psykologia eroaa keittiöpsykologiasta. Uskon, että arvostus siis kasvaa, kun muistetaan, että kaikki tutkimus ei ole psykologista tutkimusta, ja että ammattipsykologit eivät tällaisia menetelmiä käytä.

Sen sijaan Ahtola on huolissaan heistä, jotka ovat erehtyneet pitämään Eriksonin teosta tieteellisenä.

Hän korostaa, ettei väärän ja epätieteellisen ”hömpän” leviäminen ole hyväksi. Puheenjohtajan mukaan ei ole väärin, että erilaisia self help -oppaita on, mutta tieteellisen tiedon ja kokemuksiin pohjaavien arjen vinkkien välille pitää tehdä selvä ero.

Eriksonin teoksissa tämä ero ei ole Ahtolan mukaan välttämättä ollut tarpeeksi selvä ja siitä on voinut seurata ongelmia. Ruotsissa joidenkin työpaikkojen työilmapiiriongelmia on pyritty ratkaisemaan Eriksonin opein eikä sellaisesta välttämättä kunnian kukko laula.

– Aina työpaikoilla ei tarvita ulkopuolista apua ongelmien ratkaisuun, mutta silloin kun avuntarvetta on, kannattaa luottaa oikeasti ammattilaiseen. On uhkana, että tällaisesta self help -oppaasta otetaan johtamisvinkkejä, mutta niiden toimivuudelle ei ole taetta. Ne voivat jopa vaikeuttaa ongelmiin puuttumista työpaikalla.

Ahtola haluaa vielä korostaa, ettei esimerkiksi hyvää johtamista käsittelevien kirjojen tarvitse olla aina psykologian tieteenalalta. Hän ymmärtää, että aihetta voidaan lähestyä useamman tieteenalan käsitteiden ja teorioiden kautta.

Hän kuitenkin haluaisi, että kirjailijat pelaisivat avoimin kortein. Ahtolan mukaan arkikäsityksistä saa hauskoja ja osuviakin kirjoja, mutta niitä ei saa naamioida edes etäisesti tieteellisiksi.

Työelämää psykologisesti tieteellisestä näkökulmasta lähestyvistä teoksista Ahtola suosittelisi Sanna Aulankosken kirjoja.

”Johtajat ovat punaisia”

Taloussanomat haastatteli Eriksonia noin vuosi sitten hänen kirjastaan Kehnot pomot ympärilläni.

Erikson kuvasi joutuneensa nuorena johtajaksi ja olleensa tuolloin huono johtaja.

– Joskus täytyy tehdä asiat todella huonosti, jotta voi ymmärtää, miten voi tulla hyväksi. Ymmärsin, miten vaikeaa ihmisiä on johtaa, varsinkin, jos ei tiedä, miksi ylipäätään on johtaja, Erikson kommentoi tuolloin.

Hän kertoi myös kokevansa, että vain kymmenen prosenttia johtajista on aidosti hyviä.

Erikson puhui myös väriteoriastaan. Hän kuvasi itse olevansa sekoitus punaista, sinistä ja keltaista.

Hän kertoi niin ikään, että hänen käyttäytyminen on muuttunut ”vähemmän keltaiseksi”, kun hänen itsetuntemuksensa on parantunut.

Erikson mainitsi myös, että johtajista suurin osa on punaisia.

– He kestävät enemmän iskuja, he pääsevät kyynärpäitä käyttäen ylöspäin. He eivät välitä, vaikka et pitäisi heistä. Sillä ei ole mitään tekemistä johtamiskykyjen kanssa. He ovat vahvoja, selkeitä ja tietävät, mitä haluavat. Se on hyvä asia. Mutta he voivat myös jyrätä ihmisten yli, häiriköidä, olla hyökkääviä ja jopa kiusata.

Tuoreimmat osastosta