Kosmetiikassa ja pesuaineissa on usein tarkoituksella lisättyä mikromuovia - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Elimistöön päätyy vuodessa jopa 250 grammaa muovia – tässä ovat pahimmat pesäkkeet

Hiuksiin shampoota ja vartalolle suihkugeeliä. Päälle huuhteluaineelta tuoksuva paita. Näissä ja monissa muissa tutuissa tuotteissa piilee huomaamatta, mutta vaarallisen laajalti ympäristössä leviävä aine.

17.1.2020 6:45

Mikromuovia on jo kaikkialla, pesemme itsemme ja kotimme sillä, tuoksutamme, meikkaamme ja pukeudumme siihen, jopa syömme ja juomme sitä. Tuoreen tutkimuksen mukaan vuodessa ihmisen elimistöön päätyy mikromuovia jopa 250 grammaa, muun muassa muovipulloista.

Muovi ei ole enää vain uutiskuvia kaukana valtamerillä liikkuvista jätepyörteistä, vaan tutkijat ovat yllättyneet laajuudesta, jolla mikromuovi- ja kumi ovat levittäytyneet myös Suomen luontoon. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa mikromuovia on löydetty Kallavedestä, ja todennäköisesti sitä on myös muissa järvissä ja niistä johdetussa hanavedessä.

Mikromuoviksi kutsutaan alle viiden millin kokoisia muovihiukkasia tai -kuituja. Ympäristöön päätyy sekä muoviteollisuuden valmistamaa, tarkoituksella tuotteisiin lisättyä mikromuovia että niin kutsuttua sekundääristä, isommista muovituotteista hajoavaa mikromuovia.

Muoviteollisuus valmistaa mikromuovia muovipelleteistä. Ne ovat olleet erittäin suuri merien mikromuovisaasteen lähde. Kevyitä pellettejä karkaa helposti rahtikuormista ja päätyy mereen. Euroopassa arvioidaan pellettisaastetta syntyvän vuosittain 167000 tonnia. Määrä on Ecostandard-järjestön arvion mukaan kolmanneksi suurin mikromuovien päästölähde heti renkaiden ja tekstiilien jälkeen.

Koska mikromuovien käyttöä ei ole tähän asti mitenkään säännelty, emme varmuudella edes tiedä mihin kaikkiin tuotteisiin mikromuovia on lisätty.

Useita tuoteryhmiä

Mikromuovia voi olla kosmetiikassa, puhdistus- ja pesuaineissa, lääketableteissa, lannoitteissa, maaleissa ja pinnoitteissa. Sitä on myös musteissa, lannoitteissa, öljyissä ja hiontamateriaaleissa.

Lääketeollisuudessa mikromuoveja käytetään yleisesti tablettien pinnoitteissa.

Mikromuovia lisätään tuotteisiin niiden koostumuksen paksuntamiseksi, parantamaan levitettävyyttä, tuotteen ulkonäköä, tuomaan elastisuutta tai keventämään tuotetta.

Mikromuovien kyky sitoa tuoksumolekyylejä on myös usein hyödynnettävä ominaisuus: Monet mikromuovituotteet tunnistaa siten juuri tuoksusta, jonka luvataan kestävän.

Tarkoituksella tuotteeseen lisätty mikromuovi voi olla vaikkapa polystyreeniä, polymetyylimetakrylaattia, polyvinyylikloridia tai polyisobutyleeniä – tai jotain muuta lukuisista eri muovipolymeereistä.

Mikroskooppikuva mikromuovista kasvojenpuhdistusaineessa. Kyseisessä tuotteessa mikromuovi voi olla tuoteluettelossa: ”polyethylene” (polyeteeni) tai ”polypropylene” (polypropeeni).

Usein mitään näistä ei ole ilmoitettu pakkausmerkinnöissä.

– Useimmiten mikromuoveja ei ole ilmoitettu kuluttajatuotteitten pakkausmerkinnöissä. Vain kosmetiikkatuotteissa täytyy olla kaikkien ainesosien nimet. Muissa kemikaalituotteissa mikromuovia ei ilmoiteta, koska vain vaaralliseksi luokiteltujen ainesosien täytyy näkyä tuotteen etiketissä, sanoo kemikaaliviraston ECHAn asiantuntija Outi Tunnela.

Mikromuovi voi paksuntaa tuotteen, parantaa levitettävyyttä, ulkonäköä, tuoda elastisuutta tai viskositeettia tai keventää tuotetta.

Tärkeä on myös mikromuovin kyky sitoa tuoksumolekyyliä. Monet mikromuovituotteet tunnistaa siten juuri tuoksusta, jonka luvataan kestävän.

Meikit ja voiteet

Mikromuovia voidaan käyttää esimerkiksi vartalo- ja aurinkovoiteissa, hiusväreissä ja meikeissä. Mikromuovi on meikeissä yhä yleinen: sitä voi olla luomiväreissä, huulikiilloissa ja -punissa tai kynsilakassa.

Kosmetiikassa kaikki ainesosat pitää ilmoittaa etiketissä, mutta tämä ei juurikaan helpota tavallisen kuluttajan valintoja.

– Ostaja näkee, että tuotteessa on poly-, mutta mikään ei kerro, onko muovipolymeeri siellä mikromuovina. Joissain tapauksissa aineen kauppanimestä ei edes suoraan näe, että kyseessä on polymeeri (esimerkiksi ’carbomer’). Tuotteessa voi olla esimerkiksi vesiliukoista polymeeriä. Niissä ei ole ongelmaa samassa mielessä kuin mikromuoveilla, Tunnela kertoo.

Maalit ja lannoitteet

Mikromuovia voi myös olla vahoissa ja kiillotusaineissa. Niillä saadaan mukava sileä pinta.

Monissa tuotteissa, joista aineet on tarkoitettu vapautumaan hitaasti, on saatettu käyttää mikromuovia. Lannoitteissa ja kastelukiteissä voi yhä olla myös mikromuovia, vaikka näissä tuotteissa sitä on korvattu jo muilla aineilla.

Maataloudessa käytetään lannoitteita, joista osana niiden toimintaa vapautuu tarkoituksella mikromuoveja.

Mikromuoveja lisätään yleisesti vesipohjaisiin maaleihin ja pinnoitteisiin. Ne tuovat himmeyttä tai vastaavasti kimallusta, parantavat kulutuksenkestävyyttä tai rakennetta.

Maalien mikromuoveja päätyy vesistöihin, kun maalausvälineitä pestään ohjeiden vastaisesti.

Maalien lisäksi mikromuoveja löytyy rakennusten eristemateriaaleista.

Torjuntaan eri keinoja

Suuri osa mikromuovista jää vedenpuhdistamoiden suodattimiin, mutta osa kulkeutuu vesistöihin. Jätelietteen mukana muovi voi päätyä lannoitteeksi pelloille tai metsään.

Välttämällä hajustettuja tuotteita ja käyttämällä luonnonkosmetiikkaa voi omalta osaltaan vähentää mikromuovien päätymistä luontoon. Luonnonkosmetiikka ei takaa täyttä muovipolymeerittomuutta, mutta aika hyvin niissä näytetään vältettävän muoveja, Tunnela katsoo.

Mikromuovia voi olla myös suihkugeelissä.

Eurooppalainen kosmetiikkateollisuus tekee asteittaista siirtymää pois mikrohelmistä siten, että meikkien osana mikromuovi halutaan kieltää vuoteen 2026 mennessä.

Hajuvesissä ja nestemäisissä saippuoissa mikromuoveja käytetään yleisesti hajusteiden takia, kuten myös pyykinpesuaineissa.

Jos halutaan, että tuoksu jää myös pyykkiin tai iholle eikä ole vain itse tuotteessa, tarvitaan jotakin sitomaan tuoksumolekyylit. Tuoksun pysyvyyden takia mikromuovien käyttöä on suosittu, vaikka niitä hitaasti pyritäänkin korvaamaan muilla keinoin.

Ekologisissa pesutuotteissa, kuten pyykkietikassa, ei valmistajien mukaan ole mikromuovia.

Mikromuovia on jopa iholle suihkutettavissa tai siveltävissä hyönteiskarkotteissa. Myös niiden osalta pyrkimyksenä on luopua siitä vuoteen 2026 mennessä.

Kiellot osa EU:n muovistrategiaa

Kosmeettiset tuotteet sisältävät edelleen lisättyä mikromuovia, vaikka osassa tuotteista, kuten kuorivissa kosmetiikkatuotteissa, teollisuus on vapaaehtoisesti 2010-luvulla poistanut mikromuovihelmet lähes kokonaan. Osassa maita mikromuovihelmien käyttöä poishuuhdeltavissa tuotteissa on rajoitettu myös lainsäädännöllä.

EU tähtää nyt erityisesti tarkoituksella lisätyn mikromuovin rajoituksiin. Se on osa EU:n laajaa muovistrategiaa, taistelua muovijätettä vastaan. Ensimmäinen ja tähän mennessä tunnetuin toimenpide strategiassa on muovisten kertakäyttötuotteiden, kuten pillien, kielto ensi vuodesta alkaen.

Lisätyn mikromuovin rajoitus on seuraava askel muovin vähentämiseksi.

Tarkoituksella lisättyä mikromuovia vielä paljon isompi ongelma on muovituotteitten hajoamisessa syntyvä mikromuovi. Sitä leviää esimerkiksi autonrenkaista maanteiden varsille, fleece-paidoista pesukoneen poistoveteen ja meriin muovijätteestä.

– Lisätyn mikromuovin rajoittaminen on helpoin askel eteenpäin. Jos tarkoituksella lisätystä mikromuovista syntyy EU:ssa päästöjä 36 000 tonnia vuodessa, niin onhan se iso ongelma, vaikkakin se on vain murto-osa hajoamisen kautta syntyvästä mikromuovista. Jostain pitää lähteä liikkeelle, Tunnela huomauttaa.

Ensimmäisessä vaiheessa kielto koskee pieniä muovirakeita sisältäviä tuotteita kuten poishuuhdottavaa kosmetiikkaa, joka on jo pitkällä muutoksessa vapaaehtoisuuden pohjalta. Myöhemmin kielto ulottuisi esimerkiksi muihin pesu- ja puhdistusaineisiin sekä tietynlaisiin lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin.

Tämänhetkisen rajoitusehdotuksen viimeisenä kohtana, kuusi vuotta lain voimaantulon jälkeen, kiellon piiriin tulisivat mikromuovit iholle, hiuksiin tai kynsiin jäävässä kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa. Niitä ovat esimerkiksi vartalo- ja aurinkovoiteet, meikit, hiusvärit, kynsilakat ja hyönteiskarkotteet.

Yhdessä huulipunassa voi olla satojatuhansia muovihelmiä.

Tiesitkö tämän mikromuovista?

  • Tämänhetkisen tiedon perusteella tarkoituksellisesti lisätyn mikromuovin arvioidaan olevan melko pieni osa vesistöön päätyvästä muovista. Sen sijaan autonrenkaista irtoavan mikrokumin ja -muovin päästöiksi on arvioitu 250 000–500 000 tonnia vuodessa EU:n alueella. Osa päätyy pohjaveteen, sisävesistöihin ja mereen.

  • Vaikka nykyaikainen jätevedenpuhdistuslaitos pystyy puhdistamaan pienetkin hiukkaset, ongelmana on edelleen, minne jäljelle jäävä, muovia sisältävä liete tulevaisuudessa laitetaan. Tähän asti muovia sisältävä kiintoaines on suuressa osassa Eurooppaa mennyt pelloille.

  • Kuluttajavalinnat ohjaavat tuotantoa. Kosmetiikkayritykset etsivät biopohjaisia vaihtoehtoja mikromuoveille, samoin tekee pesuaineteollisuus. Suomalainen Joutsenmerkki ei enää hyväksy mikromuoveja sisältäviä kosmetiikkatuotteita, eikä vedessä liukenemattomia mikromuovihiukkasia sisältävä tuote näin ollen voi saada Joutsenmerkkiä.

  • Urheiluvälinejätti Nike nousi viime vuonna uutisiin, kun teknojulkaisu kirjoitti sen Joyride-tekniikkaan perustuvista juoksukengistä. Askellusta pehmentävät niissä pohjan sisällä olevat pienet muovipallukat. Yhtiön mukaan pallukat eivät ole mikromuovia (koska ovat yli viisimillisiä), mutta rikkoutuvat kengät yhtä kaikki kuitenkin selkeästi tuottavat muovijätettä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?