Jan Hurrin kommentti: Työtaistelujen tappiot ovat molempien syytä – ja tappiolaskelmalla on kaksi puolta - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Jan Hurrin kommentti: Työtaistelujen tappiot ovat molempien syytä – ja tappiolaskelmalla on kaksi puolta

Kuvituskuva
Julkaistu: 15.1. 6:30

Työtaistelu ja siitä koituvat tappiot ovat aina riidan kaikkien osapuolten syytä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Lakot, työsulut ja muut työtaistelutoimet sekä niitä koskevat varoitukset kertovat, että meneillään on useiden ammatti- ja toimialaliittojen työehtoja koskevat sopimusneuvottelut.

Ja että tämänkertaiset neuvottelut ovat epätavallisen vaikeita.

Siinä taas ei ole mitään epätavallista, että jokaista lakkoa ja lakkovaroitusta on tuota pikaa seurannut ”lakkotappioista” varoittavien laskelmien ja uutisten vyöry.

Sen lisäksi, että lakkotappioita arvioivat laskelmat vilisevät pelottavan suuria lukuja, ne ovat yleensä valikoivia ja monin tavoin kiistanalaisia sekä tarkoitushakuisia tulkintoja eivätkä suinkaan riitapuolista riippumattomia tasapuolisia tietoja.

Työmarkkinakiistojen kuluessa pikaisesti laaditut laskelmat lakkojen aiheuttamista tappioista ja muista menetyksistä ovat lähes poikkeuksetta kyseiseen riitaan aktiivisesti osallistuvan työnantajaliiton tai sitä edustavan keskusjärjestön, kuten Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n, laatimia.

Sen sijaan lakkoihin osallistuvat palkansaajaliitot tai niitä edustavat SAK:n kaltaiset keskusliitot laativat useammin tappiolaskelmien valikoivuutta ja vaikeutta korostavia lausuntoja kuin omia laskelmia lakkotappioista.

Tämä sinänsä ymmärrettävä roolijako korostaa lakkotappioista varoittavien laskelmien toispuolisuutta ja tulkinnan vaikeutta.

Tappioarvioiden laatijan tausta – ja tarkoitus – sävyttää pitkälti myös laskelmiin ja niistä kertoviin tiedotteisiin ainakin rivien väliin kirjatun mielikuvaviestin.

Tämän mielikuvaviestin mukaan lakot ja lakkotappiot ovat kokonaan lakkoon menevän palkansaajapuolen syytä.

Oikeasti lakot ja muut työtaistelutoimet niin kuin toki riitoja rauhoittavat sopimuksetkin ovat kuin työmarkkinoiden tangoa – niihin tarvitaan kaksi.

Työsulkukin aiheuttaa menetyksiä

Työmarkkinaneuvotteluissa on yleensä kaksi ainakin aluksi erimielistä osapuolta, joilla on kummallakin omasta mielestään kohtuullisia mutta vastapuolen mielestä kohtuuttomia tavoitteita ja vaatimuksia.

Ellei sopua synny neuvotteluille varatussa määräajassa, voi toinen tai joskus kumpikin osapuoli korostaa vaatimuksiaan ja painostaa vastapuolta työtaistelutoimien avulla.

Yksi palkansaajapuolen työtaisteluaseista on lakko, jonka aikana lakkoon osallistuvat palkansaajat eivät mene töihinsä. Työnantajapuolen yksi työtaisteluase on työsulku, joka estää palkansaajia tulemasta töihinsä sulkuun osallistuvilla työpaikoilla.

Lakossa ja työsulussa on yleensä vastakkaiset pyrkimykset, mutta niillä on yhteisetkin piirteensä.

Kumman tahansa lajin työtaistelutoimen kohteiksi joutunut tehdas, laitos tai muu toimipiste yleensä lakkaa toimimasta osittain tai kokonaan kyseisen työtaistelun ajaksi.

Jos esimerkiksi metsäteollisuutta koskeva työtaistelu pysäyttää vaikkapa valikoituja sahalaitoksia, koituu tästä väistämättä taloudellisia vaikutuksia niin sahoja omistaville yrityksille kuin työtaistelun takia kotiin jäävälle henkilökunnalle.

Sahayritykseltä jää työtaisteluseisokin aikana myyntituloja tienaamatta, mutta tienaamatta jääneet myyntitulot ovat eri asia kuin suoranaiset tappiot.

Saman työtaistelukatkon takia yleensä myös liiketoiminnan kustannukset supistuvat – esimerkiksi säästyvien palkka- ja käyttökustannusten verran.

Ja vaikka työtaisteluseisokista lopulta koituisi oikeita tappioita, kirpaisevat ne aivan yhtä raskaasti työtaistelutoimien lajista ja alkuun panijasta riippumatta.

Tappiot voivat kasvaa tai pienentyä

Jos tappioita on työtaistelutoimista syntyäkseen, syntyy niitä yhtä helposti palkansaajapuolen lakkoilun kuin työnantajapuolen määräämien työsulkujen vaikutuksista.

Silti työnantajaliitot laativat selvästi hanakammin laskelmia lakkotappioista kuin työsulkutappioista.

Viime joulukuussa sattumoisin juuri sahoja meni kiinni eri puolilla maata ensin palkansaajapuolen lakkojen ja heti perään työnantajapuolen työsulun takia.

Silti esimerkiksi suurten työnantajayritysten keskusjärjestö EK keskittyi laskelmissaan arvioimaan vain lakoista koituvia menetyksiä. Metsäteollisuusyritysten oma liitto sentään totesi työsulkutiedotteessaan ohimennen menetyksiä koituvan myös työnantajayritysten itse määräämän työsulun seisokeista.

Toki myös EK on auliisti myöntänyt, että sen lakkovaikutuksia kuvaavat laskelmat ovat kaavamaisia ja epävarmoja arvioita lakkoseisokkien välittömistä talousvaikutuksista.

Senkin EK myöntää, että työtaistelujen todelliset ja varsinkin pitkäaikaiset menetykset voivat olla pienempiä tai suurempia kuin se on ensilaskelmissaan arvioinut.

Sen mukaan lakkotappiot voivat jäädä arvioitua pienemmiksi, jos yritykset onnistuvat lakon jälkeen kirimään seisokin aikana menetettyä myyntiä takaisin.

Vastaavasti menetykset voivat kasvaa ensiarvioita suuremmiksi, jos pitkittyvät lakkohaitat esimerkiksi ajavat investointeja muualle kuin Suomeen.

Lopullisten menetysten pieneneminen tai paisuminen ei muuta sitä muuksi, että menetyksiä aiheuttaneella työtaistelulla oli ainakin kaksi erimielistä ja jääräpäistä osapuolta – tai syyllistä, jos sitä sanaa haluaa käyttää.

Tappiolaskelmat ohjaavat mielipidettä

Yksi EK:n lakkolaskelmien ja tappioarvioiden erityispiirre on niiden pyrkimys ulottaa kulloinkin käsillä olevan työtaistelun vaikutusarviot koko kansantalouden mittakaavaan.

Näin laskelmat luonnostaan kasvattavat tappioarvioita pelkkiä lakon kohteeksi joutuneen toimialan omia menetyksiä suuremmiksi, kun mukaan tulevat myös lakon epäsuoria vaikutuksia esimerkiksi kuljetusalan, alihankkijoiden ja tavarantoimittajien ja muiden sivullisten tuloihin.

Tappioarvioiden ulottaminen koko kansantalouden mittoihin synnyttää ja vahvistaa samalla mielikuvaa, jonka mukaan lakoista koituu myös yleistä ja kansallista haittaa.

Ehkä tällaisella tarkastelutavalla on samalla tarkoitus ikään kuin huomaamatta ohjata yleistä mielipidettä lakkoilevaa osapuolta vastaan.

Toki lakoista ja muunlaisista työtaistelutoimista koituu usein monenlaista haittaa ja harmia, siitä ei ole epäilyä. Mutta ani harvoin työtaistelut ovat vain yhden osapuolen syytä.

Riitoihin niin kuin myös riitoja ratkoviin sopuihin tarvitaan ainakin kaksi osapuolta.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta