Kommentti: Pomojen oma kiky jäi haaveeksi – sopimuksen moraalinen perusta mureni tyhjiin talkoolupauksiin - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Pomojen oma kiky jäi haaveeksi – sopimuksen moraalinen perusta mureni tyhjiin talkoolupauksiin

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen trio, Jari Lindström (ps), Sipilä ja Alexander Stubb (kok), onnitteli toisiaan kuuluisalla nyrkkitervehdyksellä kilpailukykysopimuksen läpimenosta maaliskuussa 2016.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen trio, Jari Lindström (ps), Sipilä ja Alexander Stubb (kok), onnitteli toisiaan kuuluisalla nyrkkitervehdyksellä kilpailukykysopimuksen läpimenosta maaliskuussa 2016.

Julkaistu: 14.1. 6:50

Kiky-sopimuksesta ei tullut kansaa yhdistävää suurta tarinaa – pikemminkin hajottava, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Vuonna 2016 keskusjärjestötasolla solmitun kilpailukykysopimuksen keskeinen palanen oli työajan pidentäminen 24 tunnilla vuodessa ilman korvausta, lisäksi julkisen sektorin lomarahoja leikattiin. Sopimus astui voimaan vuoden 2017 alusta.

Sopimus itsessään sisälsi myrkkypillerin, joka on nyt puraistu rikki liittojen välisissä tes-neuvotteluissa.

Muutamat liitot, muun muassa sak:lainen Teollisuusliitto, pääsivät luistelemaan riidasta, koska lisätunnit neuvoteltiin työntekijöiden sopimuksiin erillisellä lisäpöytäkirjalla. Lisäosa lakkasi vain olemasta ja se siitä.

Valtaosassa liitoissa työajan pidennys on kuitenkin sisällä työehtosopimuksessa: asia pitää ratkaista tes-neuvotteluissa, kuten kaikki muutkin työehdot.

Riitoja riittää.

Kikyn kattavuus oli lähes 90 prosenttia eli aika monella alalla se jossain muodossa kummittelee. Jos keskusjärjestöjen kiky-sopimuksella oli kolme vuotta sitten tarkoitus siirtää ongelmaa eteenpäin, niin kieltämättä siinä onnistuttiin.

Ongelma nimittäin todellakin siirtyi eteenpäin.

Kun yhteistä näkemystä kikystä ei enää ole, kohta seisoo koko Suomi.

Lakkoaalto uhkaa sekä yksityistä teollisuutta että julkisia palveluja. Teollisuusliitto, Paperiliitto sekä Ammattiliitto Pro ovat jo julistaneet lakonuhan eri sektoreille 27. tammikuuta alkaen. Toteutuessaan lakot kestäisivät kaksi viikkoa.

Julkinen sektori, muun muassa sairaanhoitajat ja opettajat, käynnistelevät neuvotteluja tummien pilvien varjossa.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n alustavan arvion mukaan kahden viikon työtaisteluiden välitön bruttokansantuotetta alentava vaikutus olisi 500–600 miljoonaa euroa. Liikevaihdolla mitattuna menetys olisi EK:n mukaan paljon suurempi, jopa 1,5–2 miljardin euron suuruusluokkaa.

Eli se siitä kilpailukyvystä.

Kun liitoissa kuohuu, sopimuksen neuvotelleet keskusjärjestöjohtajat ovat vaitonaisia, elleivät suorastaan hiljaa. Keskusjärjestöt jättivät riidat liitoille, kuten työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen sanoi IS:ssa (12.1.).

Työnantajien EK kyllä kauhistelee kiky-kiistan taloudellisia seurauksia, mutta aivan synnittömiä eivät patruunatkaan ole.

Kiky-sopimusta avittanut pääministeri Juha Sipilä (kesk) esitteli puolueväelle kiky-sopimusta Oulussa elokuussa 2016.

Kiky-sopimusta avittanut pääministeri Juha Sipilä (kesk) esitteli puolueväelle kiky-sopimusta Oulussa elokuussa 2016.

Palataanpa hiukan taaksepäin.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) teki hartiavoimin töitä saadakseen Suomeen yhteiskuntasopimuksen ja sen seuraajan kilpailukykysopimuksen syksyllä 2015 ja talvella 2016. Tavoitteena oli kohentaa teollisuuden kilpailukykyä ja työllisyyttä.

Sipilä maanitteli myös yritysjohtajia kiky-talkoisiin. Pääministeri näytti esimerkkiä leikkaamalla omaa palkkiotaan, ja hän saikin samanlaisia lupauksia yrityspomoilta. Laajamittainen talkooponnistus jäi kuitenkin näkemättä – ja se harmitti myös Sipilää. Hän purki tuntojaan viime kevään pamfletti-kirjassaan kertomalla olleensa ”liian sinisilmäinen.”

Harva taitaa muistaa myöskään sitä, että Eduskunnan puhemiehistö Maria Lohelan johdolla suositteli kansanedustajille luopumista kuukauden palkastaan osana yhteiskunnan kiky-talkoita. Tämäkin jäi suositukseksi.

Sipilä yritti sisäistä devalvaatiota.

Se tarkoittaa sitä, että teollisuuden kilpailukykyä parannetaan kotimaisin toimin ilman valuutan ulkoisen arvon heikentämistä. Valuutan devalvointi parantaa vientiteollisuuden kilpailukykyä heti – ja sitä on käytetty enemmän kuin tarpeeksi.

Sisäisistä devalvaatioista ei ole paljon lapsille kerrottavaa.

Lähihistoriassa sitä on yritetty kaksi kertaa: Kalevi Sorsan nimeä kantava sopimus vuonna 1991 markka-aikana ja Juha Sipilän kiky 2016. Yhteisvaluutta euron aikana Sipilällä ei perinteistä devalvaatiota enää ollut käytössä.

Lopputulos oli sama.

Molemmilla pyyhittiin, anteeksi vain, takamusta.

Tuoreimmat osastosta