Kommentti: Lakkokevään kovin kysymys on tämä: Kenen työ on tärkeintä? - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Lakkokevään kovin kysymys on tämä: Kenen työ on tärkeintä?

Kuvituskuva
Julkaistu: 13.1. 12:06

Ennätysvaikeaksi povattua kevään työmarkkinakierrosta käydään myös propagandan voimin. Tärkein kysymys on mielikuva siitä, kenen työ on tärkeintä, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Suorastaan ultravaikeiksi povatut neuvottelut kunta-alan työ- ja virkaehtosopimuksista pääsevät käyntiin tiistaina.

Sopimusten takaraja on maaliskuun lopussa. Jollei siihen mennessä sopimuksia ole saatu aikaiseksi, työrauhavelvoite poistuu.

Sen jälkeen alkaa tarvittaessa lakkoilu. Siitä povataan pahaa, esimerkiksi terveysalan Tehyn osalta jopa pahempaa kuin 2007, jolloin lakkoilu päättyi joukkoirtisanoutumisuhkaaan.

Neuvottelujen ohessa käydään, ja on käyty jo pitkään, myös propagandasotaa. Koska kyseessä on liittokierros, propagandasotaa ei käydä ainoastaan työntekijöiden ja -antajien välillä, vaan myös työntekijäliittojen kesken.

Ay-liittojen rajariidat ovat olleet jo tähän mennessä monen työtaistelun takana.

Nyt kun neuvotellaan palkankorotusprosenteista, tilanne kärjistyy.

Kyse on viime kädessä myös siitä, kenen työ on tärkeintä. Tai mielikuva siitä.

Jos syntyy käsitys, että jonkun työ on muita tärkeämpää, se tarkoittaa, että jonkun muun työ ei vastaavasti ole yhtä tärkeää.

Onko sairaanhoitajan työ tärkeämpää kuin opettajan työ? Palomies? Sosiaalityöntekijä? Laatuhitsaaja? Bussinkuljettaja?

Tässä työmarkkinakisassa vastaukseksi ei riitä se yleishumanistinen toteamus, että ”kaikki työ on tärkeää”. Koska kyseessä ei ole kokonais- vaan liittoratkaisu, jotkut saavat väistämättä enemmän, jotkut vähemmän.

Juuri kuntapuolella asia nousee esille. Liittojen välit ovat jo tulehtumispisteessä.

Terveydenhoitajien Tehy ja sen puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on jo pitkään vaatinut omaa palkkaohjelmaa, jolla Tehyn jäsenten palkkoja korotetaan 1,8 prosenttiyksikköä yleisen linjan päälle.

Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto pääsivät reilu viikko sitten sopimukseen, jossa reilun kahden vuoden sopimuskaudella palkkoja nostetaan 3,3 prosenttia.

Sairaanhoitajat haluavat siis tämän päälle 1,8 prosenttiyksikköä muita enemmän. Kymmenen vuoden ajan joka vuosi. Se on 800 miljoonaa muiden päälle per vuosi, kymmenessä vuodessa 8 miljardia.

Alun perin Tehy tarkoitti sitä, että se saisi siis suuremmat palkankorotukset kuin esimerkiksi opettajat, toinen kuntapuolen raskassarajalainen. Ei Tehy tietenkään ole opettajien OAJ:lta palkankorotuksia kieltänyt, mutta Tehy on luonut mielikuvan muita ylevämmästä ammatista, jonka palkkatilanne tulee nyt korjata.

Tehy johtaa propagandakisaa ylivoimaisesti, eikä ehkä aiheetta.

Kuntapuolella palkansaajajärjestöjä edustaa kolme pääsopija ja -neuvottelujärjestöä: Julkisen alan unioni (JAU), Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö (KoHo) ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö (JUKO). Sopimuksia on viisi, joista henkilömäärältään suurin on kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES).

Oma ongelmansa on Tehyn vaatima oma eli kuudes kunta-alan sopimus, mutta ei puututa siihen nyt.

Kohta kaivellaan esiin myös eri ammattien ansiotasotietoja. Kuten sodassa yleensäkin, myös työmarkkinoiden propagandasodassa totuus on ensimmäinen uhri.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen johtaa myös JUKO:a, ja on päivänselvää, että sen piirissä vaaditaan sama, mitä Tehy vaatii. Kuten kaikki muutkin. Myös opettajat saattavat pohtia ammattinsa arvostusta.

Saamaan aikaan käydään sotaa myös kilpailukykysopimuksen (kiky) jatkosta. Sen jälkeen, kun kikytunnit jäivät pois tärkeimmästä eli Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välisestä sopimuksesta, työantajapuoli on epäonnistunut raskaasti kiky-propagandassaan.

Miksi ihmeessä esimerkiksi opettajien tai hoitajien pitäisi kantaa huolta kikystä ja jatkaa sitä, kun vientiteollisuus ei sitä jatka itsekään?

Mitä kylvää, sitä niittää. Teknologiateollisuus sopi kikystä 2016 Metalliliiton kanssa erillispöytäkirjalla vähän sinne päin ja lasku tuli nyt eteen. Tätä voivat työantajat pohtia, kun Pro, Paperiliitto ja Teollisuusliitto uhkaavat kiky-lakoilla.

Mutta takaisin ammattivertailuihin.

Teollisuusliitto sai siis sovittua omilleen – asentajille, hitsaajille ja muille vientiteollisuuden lipunkantajille – 3,3 prosentin palkankorotukset.

Nyt jo tai kun julkinen puoli eli kunnat taipuvat Tehyn vaatimiin 1,8 prosenttiyksikön ekstrakorotuksiin (ja muut päälle), osa hitsaajan saamasta palkankorotuksesta menee sen siliän tien verotuksen (kunnallisvero nousee) kautta hoitajille ja muille julkisen alan työntekijöille.

Kuntatyönantajien mukaan Suomen 2,4 miljoonasta palkansaajalta siirtyisi 330 euroa hoitajille tulonsiirtoina joka vuosi, jos ekstrakorotus toteutuu. Sen Kuntatyönantaja unohtaa toki mainita, että hoitajat itsekin maksavat samat korotetut kunnallisverot. Summa tietenkin kasvaa, jos tai kun Tehyn vaatimukset ulottuvat koko kuntakentälle.

Eli palkkoja maksetaan, jotta saadaan maksaa kohoavat verot.

Koska veronkorotuksillakaan ei voi nyt kaikkea kuitata, loput voi hoitaa velaksi. Se on sitten tulevien sukupolvien huoli.

Sitä ennen se on tosin pääministeri Sanna Marinin (sd) huoli. Hän saa miettiä julkisen puolen työmarkkinakierroksen rahoitusta hallituksen kehysriihessä huhtikuun alussa.

Eli juuri samaan aikaan kuin työrauhavelvoite on poistunut ja lakkoliike alkaa, ellei neuvotteluissa päästä sopuun.

Tehyssä tulkitaan, että hoitajilla on hallituksen ja Marinin tuki vaatimuksilleen.

Tuoreimmat osastosta