Mirka Saarisen yritys Seurana Oy sai alkunsa, kun muistisairaus vei Saarisen isoisän Sulon hoitokotiin Tampereelle.
Hoitokodissa isoisä alkoi nopeasti potea yksinäisyyttä. Toisella paikkakunnalla asuneet omaiset pääsivät katsomaan häntä vain viikonloppuisin ja hoitajilla oli rajallisesti aikaa rupattelulle. Isoisän kunto laski myös siinä määrin, ettei hän kyennyt kunnolla osallistumaan hoitokodin yhteiseen ohjelmaan.
Saarinen havahtui isoisän yksinäisyyteen ja ryhtyi kuumeisesti etsimään Sulolle sopivaa juttukaveria.
– Kiersin ja kaarsin, yritin tehdä kaikkeni. Soitin kaikki vapaaehtoistahot läpi Tampereelta, mutta jonojen sanottiin olevan niin pitkät, että joku ehtisi korkeintaan kahden kuukauden välein tavata isoisää, hän kertoo.
Unohdetaan, Saarinen totesi. Kaksi kuukautta olisi muistisairaalle aivan liian pitkä aika.
– Minulle se oli tosi rankkaa, kun huomasin, millainen se todellisuus hoitokodeissa on. Ainahan olin lukenut juttuja, että vanhustenhoito on sitä ja tätä, mutta olin ajatellut niiden olevan vain juttuja.
Isoisälle ei koskaan löytynyt sellaista juttukaveria, jota Saarinen olisi toivonut. Tämä jäi painamaan mieltä niin, että Saarinen päätti kehittää itselleen tehtävän: onnellisen vanhuuden edistämisen.
Viimeiset kaksi vuotta Saarinen on toteuttanut tehtäväänsä yrityksensä kautta. Seuranan ideana on löytää vanhuksille sellaista seuraa, jota he kaipaavat.
Yrityksessä työskentelee nykyisin 25 seuralaista. He kaikki ovat eläkeläisiä, vireitä ihmisiä, jotka ovat tahtoneet jatkaa työntekoa vielä työelämän jälkeen.
– Halusin nimenomaan palkata eläkeläisiä, koska vanhusten on helppo suhtautua heihin ystävinä. Siinä ei muistisairas, sotaveteraani tai vanhus mieti, että tässä on nyt jokin palvelutyöntekijä, jolle seuran pitäminen on vain työtä, Saarinen kertoo.
Hän täsmentää, ettei Seurana ole sairaanhoidollinen yritys.
– Meidät erottaa kotihoidosta se, että me vietämme vanhuksen luona vähintään kaksi tuntia, kun kotihoito ehtii usein viipyä vartin ajan antamassa lääkkeet tai muun hoitorutiinin.
Seurana maksaa seuralaisille tuntipalkkaa käynneistä vanhusten luona. Ennen tapaamisten aloittamista seuralaiset käyvät Seuranan järjestämässä koulutuksessa.
Toisin kuin hoitajista vanhustenhuollossa, seuralaisista ei Saarisen mukaan ole pulaa.
– Minulle tulee todella paljon hakemuksia. Suomessa on valtavasti hyväkuntoisia eläkeläisiä, jotka kokevat, että heillä on liikaa aikaa ja he tarvitsevat oman merkityksellisyyden.
Rekrytoinneissa Saarinen sanoo kiinnittävänsä huomiota suureen sydämeen ja terveeseen maalaisjärkeen sekä siihen, että kunnioittaa ikäihmisiä.
Helsingin Sanomat kertoi äskettäin, että etenkin talvikuukausina on pulaa ihmisistä, jotka ulkoiluttaisivat vanhuksia. Tämän seurauksena vanhusten ulkoilu uhkaa talvisaikaan jäädä vähälle. Lehden jutussa pohdittiin, pitäisikö vapaaehtoisille alkaa maksaa palkkioita vanhusten kanssa ulkoilemisesta.
Saariselle itselleen oli järkytys, kun hän kesällä 2018 luki lehdestä, että sotaveteraanien avustajatoiminta ollaan lakkauttamassa kokonaan.
– Ajattelin, että eihän tämä voi olla totta. Minun oma isoisäni oli sotainvalidi ja tiedän, että sotaveteraanit ansaitsevat ja tarvitsevat yli 90-vuotiaina apua enemmän kuin ikinä, hän kertoo.
Sitten Saarinen sai ajatuksen kummivanhuksesta.
– Lähdin rummuttamaan yrityksille, että ne ikään kuin lahjoittaisivat aikaa vanhuksille. Kummivanhus on siis vanhus, jolle yritys hankkii Seuranan kautta seuralaisen.
Toiminta sai pian tuulta alleen, kun yritykset alkoivat haastaa toisiaan hankkimaan kummivanhuksia. Yritysten ohella myös yksittäiset ihmiset voivat valita itselleen kummivanhuksen.
– Kummivanhusten kanssa on koettu tosi sykähdyttäviä, kivoja hetkiä. Kerran erään yrityksen nuoret työntekijät vierailivat 95-vuotiaan sotaveteraanin luona ja haastattelivat häntä menneistä ajoista, Saarinen sanoo.
Seurana on Saarisen ensimmäinen oma yritys. Aiemmin hän työskenteli maajohtajana kutsuvierastilaisuuksiin ja konferensseihin erikoistuneessa Management Events -yrityksessä.
– Olin siellä 19 vuotta enkä olisi uskonut, että koskaan lähtisin sieltä pois, Saarinen sanoo.
Siinä vaiheessa, kun idea Seuranasta alkoi muotoutua Saarisen mielessä, hän haki Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan gerontologiaa.
– Se oli hyvää lihaa luiden ympärille. Vaikka työ Seuranassa on enimmäkseen käytännönläheistä, opiskeluista sain hyvän tietopohjan tälle toiminnalle.
Yksinäisyys vaivaa Suomessa arviolta noin 300 000 yli 70-vuotiasta vanhusta. Seurana on tavoittanut kahden vuoden aikana heistä kuutisenkymmentä. Saarisen kertoo, että eniten asiakkaita on pääkaupunkiseudulla, mutta myös Tampereella ja Turussa sekä Kotkassa ja Hämeenlinnassa.
– Koko ajan olemme enemmän valtakunnallinen kuin paikallinen yritys.
Saarisen mukaan tyypillinen Seuranan asiakas on ruuhkavuosia elävä tytär, joka ei ehdi arkisin käymään vanhempansa luona.
– Sitten toinen ryhmä ovat ulkomailla tai kaukana asuvat ihmiset sekä omaishoitajat, hän sanoo.
Jouluaaton kynnyksellä Seuranan seuralaiset auttelivat vanhuksia joulun askareissa ja valmisteluissa.
– Onneksi aika monella suku on niin ihana, että he kyllä hyvin huolehtivat vanhuksesta aattona ja joulupäivänä. Mutta kyllä on myös vanhuksia, joiden luona meidän seuralaiset vierailevat läpi joulun, Saarinen kertoo.
