Kommentti: Kaikki ovat sitä mieltä, että juuri omaa palkkaa pitää nostaa ja että naapuri tienaa liikaa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kaikki ovat sitä mieltä, että juuri omaa palkkaa pitää nostaa ja että naapuri tienaa liikaa

Monet metsäteollisuuden työntekijät ovat menossa lakkoon maanantaina.

Monet metsäteollisuuden työntekijät ovat menossa lakkoon maanantaina.

Julkaistu: 7.12.2019 6:40

Onko tässä talouden tilanteessa mitään realistisia mahdollisuuksia enää korottaa kenenkään nimellispalkkoja, toimittaja Vesa Varhee kirjoittaa.

Postin jakelujärjestelyjen umpisolmu saatiin onneksi auki ennen kuin se levisi tukilakkoina katkaisemaan Suomen ulkomaankauppaa. Nyt uhovuorossa näyttäisi olevan Teollisuusliitto. Sen puheenjohtaja Riku Aalto vaatii työvoimalle sen ansaitsemaa osaa kakusta

Työntekijöiden näkemystä voi pitää jossain määrin perusteltuna: pitkään jatkuneen kitkuttelun jälkeen Suomen talous on saatu nostetuksi finanssikriisin ja Nokia-kuplan puhkeamisen aiheuttamasta kuopasta.

Tunnetun periaatteen mukaan työn tulosten jakaminen on työvoiman ja pääoman välinen kisa, jossa toisen etu on toisen tappio. Tosiasiassahan liiketoiminta, ja ennen kaikkea sen tuloksellisuus, on työvoiman, pääoman ja muiden tuotantotekijöiden kuten raaka-aineiden ja energian yhteistoimintaa, jolla tavoitellaan positiivista yhteistulosta.

Tuotannon tuloksen, tuotteen tai palvelun, myyntihinnan tulee olla vähintään yhtä suuri kuin tuotannon kustannusten, muuten toiminta lakkaa ennemmin tai myöhemmin. Jos työn tai minkä tahansa tuotannontekijän hinta ylittää tuotannon kannattavuuden, sitä ostetaan vähemmän.

Suomessa keskeinen ongelma on työn perushinnan ohella työn ostajan sivukulut ja korkea verotus, joka vähentää työn myyjän käytettäväkseen saamaa ostovoimaa suhteessa työn tuloksen hintaan. Sadan euron bruttopalkka työn myyjälle maksaa työn ostajalle noin 150 euroa, ja myyjälle jää verojen ja muiden maksujen jälkeen noin 70 euroa.

Toisin sanoen työn myyjän tulee pestä kaksi paitaa, jotta hän voi pesettää yhden omansa. Taloudessa, jossa pääosa työvoimasta työskentelee palvelualoilla, tämä vähentää kuluttajien, siis työn myyjien eli palkansaajien, mahdollisuuksia ostaa muiden tuottamia palveluja.

Työn brutto- ja nettohinnoittelun ongelmat kuitenkin kuuluvat maan lainsäätäjien päätösvaltaan. Työvoiman hinnasta päättäminen on sen sijaan annettu työmarkkinajärjestöjen hoitoon, ja tilanteessa näyttää muhivan vakava näkemysero siitä, paljonko työn hintaa pitää tai voi nostaa.

Tästä on jokaisella varmasti ainakin yksi mielipide, ja kaikki ovat taatusti samaa mieltä siitä, että omaa palkkaa pitää nostaa. Useimpien mielestä myös naapuri, lankomies ja serkku tienaavat liikaa suhteessa työpanokseensa. Mielipiteiden sijasta kansantalouden palkanmaksuvaraa voi, ja pitää, kuitenkin arvioida tilastojen perusteella.

Suomen nimellinen kokonaistuotanto oli Tilastokeskuksen lukujen mukaan viime vuonna neljänneksen suurempi kuin vuonna 2007, viimeisenä vuonna ennen rahoitus- ja eurokriisejä. Henkeä kohti kansantuote oli kasvanut runsaan viidenneksen. Inflaatiokorjattu kokonaistuotanto oli kuitenkin vain runsaat kolme prosenttia suurempi, ja henkeä kohti laskettuna vielä runsaan prosentin pakkasen puolella.

Samaan aikaan on palkansaajien inflaatiokorjattu ansiotaso sen sijaan kiivennyt 30 prosenttia. Yksityisen sektorin ansiot ovat nousseet 34 prosenttia ja julkisen runsaat 26 prosenttia. Kärjistetysti voisi siis todeta palkansaajien jo saaneen osansa talouden kokonaiskakusta, ja kakun olisi vielä kasvettava kolmanneksen ennen kuin lisäkorotuksiin on perusteita. Ilmankos valtio on velkaantunut vauhdilla pitäessään talouden rattaita käynnissä ja rakenteita pystyssä.

Edellinen hallitus yritti keventää ansiotason nousun työllisyydelle aiheuttamaa rasitusta pidentämällä työaikoja ja vähentämällä julkisen sektorin palkkoja. Tällä tavoiteltiin parempaa kilpailukykyä etenkin vientialoille. Nyt näitä toimia suunnitellaan peruutettaviksi, kilpailukyky on kuulemma kohentunut riittävästi. Toisin sanoen siis jos uupuneen hevosen kuormaa on kevennetty, se voidaan palauttaa ennalleen heti, kun hevonen on kompuroinut takaisin jaloilleen.

Suomen vienti on kaukana kilpailukykyisestä, vaikka kuinka verrattaisiin Ruotsin keskityökustannuksiin tai Saksan tuntipalkkoihin. Kun Suomen vaihtotase oli 7,5 miljardia euroa ylijäämäinen vuonna 2007, oli se viime vuonna runsaat kolme miljardia miinuksella.

Ylijäämä painui pakkaselle vuonna 2011 ja on siellä sittemmin pysynyt. Vuosina 2007–2010 vaihtotaseen ylijäämää kertyi yhteensä vajaat 19 miljardia. Vuodesta 2011 viime vuoden loppuun vajetta oli kumuloitunut vajaat 25 miljardia. Tullin tilastojen mukaan Suomen kauppataseeseen on kertynyt vuodesta 2008 lukien alijäämää yhteensä runsaat 750 miljardia euroa.

Kauppataseen vaje merkitsee sitä, että Suomi kuluttaa ulkomaisia tuotteita ja palveluja suuremmasta arvosta kuin vie niitä. Vaihtotaseen vaje taas kertoo, että erotus maksetaan ulkomaisella rahoituksella.

Ilmankos valtio on velkaantunut vauhdilla pitäessään rattaat pyörimässä ja talouden rakenteita pystyssä. Onko tässä talouden tilanteessa mitään realistisia mahdollisuuksia enää korottaa kenenkään nimellispalkkoja? Etenkin kun jokainen 10 euron korotus antaa työn myyjälle 7 euroa ja nostaa työn tuloksen hintaa vähintään 15 euroa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Tuoreimmat osastosta