Kommentti: Suomi-neito on kovilla – nyt iskevät yhteen kansallinen työvoima ja kansainvälinen pääoma - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Suomi-neito on kovilla – nyt iskevät yhteen kansallinen työvoima ja kansainvälinen pääoma

Kuvituskuva
Julkaistu: 6.12.2019 6:30

Suomi-neito on neuvoton erotuomari, kun kansainvälinen pääoma ottaa niskalenkkiä kansallisesta työvoimasta, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Itsenäisyyden juhliminen muistuttaa kansallisen yhteenkuuluvuuden ja itsemääräämisoikeuden merkityksestä.

Mutta samaan aikaan talouden, työmarkkinoiden ja politiikan ajankohtaiset ongelmat muistuttavat siitäkin, että itsenäisyys ei ole kaikilta osin muuttumaton saati itsestään selvä asia.

Etenkin taloudessa kansallinen itsenäisyys on suhteellinen käsite – tai paremminkin menneen maailman muisto.

Taloudellisen itsemääräämisoikeuden asteittainen heikkeneminen on yksi viime vuosikymmenten niin sanotun globalisaatiokehityksen sivuvaikutuksista.

Tästä tavallaan kertovat kotimaiset työmarkkinoiden ja politiikan koettelemukset Postin henkilöstökriisistä hallituskriisiin kuin myös ensi viikolla uhkaavat suurlakot.

Nämä kotoiset tapahtumat heijastelevat eroistaan huolimatta samoja kansainvälisen talouden ison kuvan muutoksia – ja erityisesti muutosten varjopuolia.

Meneillään on kansallisen työvoiman ja kansainvälisen pääoman painiottelu, johon neuvoton Suomi-neito on tahtomattaan joutunut erotuomariksi.

Kultakausi tyssäsi finanssikriisiin

Kansainvälisen talouden niin sanottu globalisaatiokehitys on Suomesta täysin riippumaton viime vuosikymmenten ilmiö, joka on tullut meille annettuna. Hyvässä ja pahassa.

Talouden globalisaatio on merkinnyt tavaroiden, palveluiden ja pääoman mahdollisimman vapaata ja runsasta liikkuvuutta maasta toiseen ja mantereelta toiseen. Tämä on ollut ensin suurten länsimaiden mutta nyt jo muutaman vuosikymmenen ajan myös Kiinan kaltaisten aiemmin sulkeutuneiden maiden ihanne.

Etenkin Suomen kaltainen maailmanmitoissa pieni ja pitkälti kansainvälisestä kaupasta riippuvainen kansantalous on käytännössä joutunut mutta myös halunnut sopeutua kansainvälisen talouden – ja pääoman – vaatimuksiin.

Tämä sopeutuminen on käytännössä merkinnyt ja edellyttänyt talouden itsenäisyyden asteittaista heikkenemistä.

Sopeutuminen oli Suomelle niin kuin useimmille muillekin maailman maille helppoa ja jopa houkuttelevaa niin kauan kuin maailmantalouden ja kansainvälisen kaupan kasvusta kertyi suhteellisen tasaisesti kaikelle kansalle jaettavaa hyvää.

Tämä helpon sopeutumisen vaihe kuitenkin päättyi jo kymmenkunta vuotta sitten. Sen jälkeen koko kansan laajuisessa jaossa on ollut enemmän ongelmia kuin hyvää.

Juuri näistä ongelmista Suomenkin ajankohtaisissa kriiseissä on pohjimmiltaan kyse.

Edut harvoille mutta haitat monille

Globalisaation tämänkertainen kultakausi tyssäsi runsas vuosikymmen sitten finanssikriisiin ja maailmantalouden taantumaan.

Suomen ja muun euroalueen talousvaikeuksia pahensi vielä kaksi tuhoisaa talouden omaa maalia, pitkälti omatekoinen eurokriisi ja kriisiä syventäneet ja pitkittäneet talouspolitiikan vyönkiristykset.

Sen koommin kansainvälinen kauppa kuin talouskaan eivät ole toipuneet kriisiä edeltäneen kasvun tahtiin. Sen sijaan valuutta- ja kauppasodat ovat kytkeneet globalisaation peruutusvaihteelle ja heikentäneet muutoinkin heiveröistä kasvua.

Kasvun heikkeneminen ja jo vuosikymmenen mittaiseksi pitkittynyt talousanemian kausi ovat tuoneet korostetusti esiin globalisaation varjopuolia.

Ja sitä, että globalisaation aikaan saaman kasvun hedelmät eivät jakautuneetkaan niin tasaisesti kaiken kansan kesken kuin piti.

Tulo- ja varallisuuserojen kasvu ja erityisesti pääomatulojen suhteellisen voimakas kasvu ovat jatkuneet samaan aikaan kuin pieni- ja keskituloisen kansan ansiotulot ovat polkeneet paikallaan tai heikentyneet.

Samoin työmarkkinoiden pahimmat vitsaukset koskevat eniten juuri pieni- ja keskituloisia kansalaisia. Näitä ovat etenkin työttömyys ja työttömyyden uhka mutta myös alati kasvava paine tehdä entistä ”joustavammin” töitä entistä pienempien ansioiden saamiseksi.

Vastakkainasettelu on vaikea monimuuttujayhtälö, jonka yksi onneton tulema voi olla työpaikkojen katoaminen.

Pääomalle tämä uhka on pienempi riesa kuin työvoimalle, sillä pääoma voi suhteellisen helposti lähteä muualle. Samalla uhkaavat lähteä työpaikat.

Sen sijaan työttömät ja työttömyys jäävät.

Korkea aika tunnustaa globalisaation haitat

Julkisen talouden budjettihaasteet ovat kasvaneet samaa tahtia kuin talouskasvu on heikentynyt. Talouskriisin pitkä varjo on korostanut tätäkin haastetta.

Niin kauan kuin globalisaatio tuotti enemmän talouskasvua kuin taloutta rasittavia ongelmia, kertyi kasvusta yleistä hyvää jaettavaksi työmarkkinoiden ja julkisen talouden välityksellä kaikelle kansalle.

Finanssi- ja talouskriisit katkaisivat tuonkin hyvän ketjun, ja toivat tilalle keljun kierteen.

Kasvun heikkeneminen on heikentänyt julkisen talouden tuloja ja lisännyt julkisia menoja. Kun samaan aikaan päälle ovat painaneet talouspolitiikan tasapainopaineet, on muutoinkin kiristynyttä julkista taloutta kiristetty lisää.

Sattumoisin talouspolitiikan tasapainotavoitteita näyttävät eniten vaatineen talouden globalisaation äänekkäimmät puolestapuhujat ja selkeimmät hyötyjät.

Ja sattumoisin vyönkiristykset ovat pääosin heikentäneet niiden kansalaisten talousasemaa, jotka ovat jääneet myös globalisaation suurimmista hyödyistä osattomiksi.

Suurin piirtein samanlaisesta maaperästä ovat kasvaneet useiden muidenkin länsimaiden kuin Suomen ajankohtaiset poliittiset ja yhä useammin myös yhteiskunnalliset ongelmat.

Vaikka globalisaation edut ovat toki todellisia, nyt alkaa olla korkea aika tunnustaa myös haitat tosiksi.

Ehkä haittoihin, kuten taloudelliseen eriarvoistumiseen, olisi syytä puuttua niin kauan kuin meillä kansalaiset saavat sentään äänestää ja asettua vaaleissa ehdolle niin kuin parhaaksi katsovat.

Taloudellisen itsemääräämisoikeuden heikkeneminen ikävine seurauksineen on jo useissa maissa johtanut populistisen nationalismin ja jopa äärinationalististen itsevaltiaiden nousuun.

Niillä ei ole mitään tekemistä sen kansallishengen kanssa, jota itsenäinen Suomi juhlii.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta