Kommentti: Suomen hallituksessa rytisee, mutta finanssimarkkinoille koko juttu on vain hupia – siihen on kolme syytä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Suomen hallituksessa rytisee, mutta finanssimarkkinoille koko juttu on vain hupia – siihen on kolme syytä

Kuvituskuva
Julkaistu: 4.12. 6:30

Suomen hallituskriisi on finanssimarkkinoille yksi lysti, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Suomessa riehuu harvinaisen dramaattinen hallituskriisi, joka on kansallisen politiikan toimijoille haudanvakavaa poliittista trilleriä.

Mutta finanssimarkkinoille tämä hallituskriisi on ennemmin poliittista saippuaoopperaa ja harmitonta ajanvietettä kuin miltään osin merkityksellistä draamaa.

Vain hiukkasen kärjistäen Suomen hallituskriisi on Suomen ja varsinkin euroalueen finanssimarkkinoille jokseenkin yhdentekevä tapahtumasarja, jolla ei ole ollut pienintäkään vaikutusta keskeisiin markkinamittareihin.

Hallituskriisistä tai sen puoleen kriisiin johtaneesta poliittisesta sähellyksestä ei erotu värähdystäkään esimerkiksi Suomen valtion velkakirjojen korkonoteerauksissa eikä varsinkaan Suomen valuutan, euron, kurssikehityksessä.

Ei vaikka korko- ja valuuttakäyriä yrittäisi tiirailla elektronimikroskoopilla.

Valtion korot tukevasti miinuksella

Suomen valtion velkakirjojen markkinakorot ovat kriisistä huolimatta edelleen negatiivisia kymmenen vuoden laina-aikaa myöten.

Ja kolmen viime kuukauden kuluessa Suomen valtion kymmenvuotisen markkinakoron ero Saksan vastaavaan on kaventunut eikä suinkaan kasvanut.

Korkojen vaihtelu on toki ollut pientä, mutta suoraviivaisesti korkoliikkeitä tulkiten Suomi-riski on markkinoiden mielestä nyt hitusen pienempi kuin alkusyksystä.

Hallituskriisillä tai Suomen hallituksilla ylipäätään ei ole senkään vertaa vaikutusta euron arvoon valuuttamarkkinoilla kuin niillä on väliä Suomen valtion omien velkakirjojen korkonoteerauksiin.

Kolme kuukautta sitten yhdellä eurolla sai 1,10 Yhdysvaltain dollaria, ja nyt yhden taalan kahteen desimaaliin pyöristetty hinta on 1,11 euroa. Tällä välin kurssi on vaihdellut 1,09:n ja 1,12 euron välillä, joten vaihtelu on ollut poikkeuksellisen levollista.

Markkinoiden tyynen välinpitämättömään suhtautumiseen on ainakin kolme perusteltua syytä.

Liian pieni euron horjuttamiseen

Ensimmäinen ja todennäköisesti tärkein syy markkinoiden tyyneydelle on se, että Suomi on euromaa, ja että Suomen valuutta on maailman toiseksi tärkein valuutta, euro.

Euro antaa markkinoille hyvän syyn sivuuttaa Suomen hallituskriisi olankohautuksella erityisesti siksi, että Suomi on paitsi yksi euroalueen ”pohjoisista luottomaista” myös aivan liian pieni saadakseen oman hallituksen sähläämisillä yksin aikaan euroa järkyttäviä kriisejä.

Tätä euron tuottamaa valuuttavakautta voi pitää vahvuutena tai yhtä hyvin heikkoutena, sillä euro antaa Suomen kaltaisen pienen euromaan hallituksille paljon enemmän toilailutilaa kuin oman kansallisen pienen valuutan oloissa olisi laita.

Ehkä tämän lajin vakautta voi pitää euron etunakin, mutta se merkitsee väistämättä myös Suomen hallitusten perään kuuluttaman markkinakurin heikkenemistä. Ilman aitoja markkinapaineita politiikka lipsuu herkemmin säheltämiseksi kuin markkinapaineiden ohjauksessa.

Keskuspankki turvaa selustaa

Toinen hyvä syy markkinoiden tyyneydelle on ajankohtainen laajennus euron epäsuorista vaikutuksista euroalueen keskuspankin EKP:n ja sitä Suomessa edustavan Suomen Pankin SP:n suoriin vaikutuksiin.

EKP ja siinä sivussa SP ovat jo vuosien ajan ”vakauttaneet” euroalueen kuluttajahintoja ja finanssimarkkinoita mittavilla rahapolitiikan elvytysohjelmilla, kuten massiivisilla tukiostoilla eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla.

EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit ovat yhteensä ostaneet alueen valtioiden ja julkisen talouden laitosten velkakirjoja yhteensä yli 2 000 miljardin euron arvosta.

SP on ostanut pääasiassa Suomen valtion velkakirjoja yli 30 miljardilla eurolla, joten se on useimpina kuukausina ollut markkinoiden ylivoimaisesti suurin yksittäinen Suomen valtion velkakirjojen ostaja.

Tukiostojen seurauksena jo noin kolmasosa Suomen valtion liikkeessä olevista velkakirjoista on kasautunut SP:n haltuun, joten valtion suurin velkoja on sen kokonaan omistama keskuspankki.

Keskuspankkien mittavat velkakirjaostot ovat olleet omiaan painamaan eurovaltioiden velkakirjakorkoja matalammiksi kuin ne muuten olisivat, minkä lisäksi päivittäisiä korkojen ailahduksia hillitsee EKP:n markkinoille antama lupaus jatkaa samanlaisia velkakirjaostoja vielä hyvän aikaa tulevaisuuteen.

Miksipä siis stressata hallituskriiseistä, kun keskuspankki pumppaa lisää rahaelvytystä markkinoille kaasu pohjassa?

Poliittinen prosessi oikaisee huteja

Kolmas todennäköinen syy finanssimarkkinoiden levollisuuteen on suhteellisen vankaksi vuosien varrella kasvanut luottamus Suomen julkisen hallinnon ja talouden insituutioihin sekä yhteiskuntajärjestykseen.

Poliitikkojen ja hallitusten toilailu ei anna markkinoille syytä suuren suureen huoleen niin kauan kuin maan päivittäisestä hallinnosta vastaa maailman tutkitusti luotettavimpiin ja pätevimpiin kuuluva virkakunta eivätkä poliitikot.

Tämä perusluottamus virkakuntaan ja -koneistoon tosin edellyttää, että esimerkiksi lainvalmistelun laatu ei liiaksi heikkene poliitikkojen tai varsinkaan heidän apureidensa yli-innokkaasta poliittisesta ohjailusta.

Markkinoiden rauhalliseen sivustaseuraamiseen kannustaa myös luottamus suomalaisen demokratian toimivuuteen ja siihen, että meillä poliittinen prosessi kyllä oikaisee yksittäisten poliitikkojen ja hallitustenkin huteja.

Ulkopuolisen rahoittajan näkökulmasta voi toki olla huono uutinen, jos pääministerit tai hallitukset saavat aikaan sotkuja. Mutta vastapainoksi huolia hälventää luottamus siihen, että liian sakeaa sotkua aikaan saavat poliitikot joutuvat vaihtoon.

Lisää aiheesta