Kommentti: Käyttötilit polkevat jo nollakorossa – joudutaanko niistä kohta maksamaan? Viranomainen ärähti jo - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Käyttötilit polkevat jo nollakorossa – joudutaanko niistä kohta maksamaan? Viranomainen ärähti jo

Kuvituskuva
Julkaistu: 3.12. 14:30

Pohjoismaiden suurin pankki Nordea ja joukko muita pankkeja on laskenut suurten sijoitustalletusten koron Tanskassa nollaa prosenttia matalampiin miinuslukemiin. Finanssivalvonta ei selvästikään halua nähdä vastaavaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Suomessa pankkitoimintaa valvova viranomainen Finanssivalvonta (Fiva) julkaisi viime viikolla Suomessa toimivien pankkien evästykseksi tarkoittamansa valvottavatiedotteen, jossa se suosittaa pankeille ”pidättyväisyyttä” negatiivisten koron perimiseen kansalaisten ”perusmaksutileiltä”.

Suurin osa kotitalouksien käyttelytileistä on jo pitkän aikaa ollut käytännössä nollakorkoisia, ja erilaisten pankkiasioinnista perittävien maksujen kanssa tosiasialliset talletuskorot ovat jo nyt negatiivisia.

Käytännössä sillä ei liene useimmille pankkiasiakkaille suuren suurta merkitystä, onko talletuskorko ennen palkkioita nolla prosenttia ja palkkioiden jälkeen jonkin verran negatiivinen vai onko myös tilin nimelliskorko vaikkapa neljännesprosentin verran miinuksella.

Silti Fivan linjaus on periaatteellisesti merkittävä.

Talletuskorkojen mahdollista negatiivisuutta vastaan laadittu viranomaislinjaus on merkittävä – ja mahdollisesti myös kiistanalainen – ainakin kahdesta eri syystä.

Laki ei kiellä eikä tunne miinuskorkoa

Ensimmäinen linjauksen mahdollinen ongelma nousee siitä seikasta, että Suomen voimassa oleva korkolainsäädäntö sen enempää kuin talletuspankkitoimintaa koskeva lainsäädäntö eivät mitenkään puutu korkojen etumerkkiin.

Fiva toteaa itsekin linjauksessaan, että ”Suomessa lainsäädäntö ei erityisesti kiellä negatiivisten korkojen perimistä kuluttaja-asiakkaiden talletuksista”, ja että ”tilanteeseen ei ole suoraan soveltuvaa lainsäädäntöä”.

Samoin Fiva toteaa käsityksenään, että valtaosa tämänhetkisistä talletussopimuksista perustuu oletukseen vähintään nollan prosentin talletuskorosta. Siksi myöskään pankkien voimassa olevat talletussopimukset eivät valvojan käsityksen mukaan ole erityisesti varautuneet korkojen negatiivisuuteen.

Pankit ovat yleensä varanneet itselleen ehtoihin mahdollisuuden ehtojen yksipuoliseen muuttamiseen, mutta Fivan linjauksen mukaan ehtomuutoksillakin on rajansa.

Yksi raja menee viraston mukaan talletuskoron nollassa prosentissa, sillä koron painaminen miinukselle olisi sen mukaan sopimusoikeiden yleisten periaatteiden kieltämä olennainen sopimusehtomuutos.

Fiva perustelee vielä kantaansa korostamalla, että ”osapuolten roolien vaihtuminen koronmaksuvelvollisuuden osalta voitaneen arvioida olennaiseksi sopimusmuutokseksi ottaen erityisesti huomioon kuluttajan asema sopimusosapuolena”.

Sen verran Fiva loiventaa kantaansa, että se sallii pankeille ”laajemman harkintavallan” miinuskorkojen soveltamisessa ”sijoituksiksi katsottavien” suurten talletusten ehdoissa.

Tosin sen virasto jättää tulkinnan varaiseksi, kuinka suuri on suuri talletus tyytyen vain viittaamaan ”joissakin EU-maissa” syntyneeseen käytäntöön pitää yli sadan tuhannen euron talletuksia suurina sijoitustalletuksina.

Verhoiltu protesti miinuskorkoa vastaan

Toinen periaatteellisesti mielenkiintoinen ja ehkä ongelmallinen kysymys on, onko Fivan miinuskorkojen vastainen suositus ristiriidassa euroalueen keskuspankin EKP:n varta vasten harjoittaman rahapolitiikan kanssa.

Tämän kysymyksen tekee erityisen kiintoisaksi se hallinnollinen taustatieto, että Suomessa Fiva kuuluu Suomen Pankin hallintokoneistoon ja toimii SP:n alaisuudessa eikä toisinpäin.

SP puolestaan on osa euroalueen keskuspankkijärjestelmää ja vastaa EKP:n rahapolitiikan toimeenpanosta ja välittymisestä Suomessa.

SP on ottanut osaa EKP:n rahapolitiikan valmisteluun, ja SP:n pääjohtaja on EKP:n neuvoston jäsenenä osaltaan ollut mukana koko euroaluetta koskevissa rahapolitiikan päätöksissä.

Yksi viime vuosien keskeisistä rahapolitiikan päätöksistä on ollut EKP:n ohjauskorkojen painaminen nollan prosentin tuntumaan ja osin sen alapuolelle negatiiviseksi.

EKP ”maksaa” liikepankkien varantovelvoitteen ylittäville keskuspankkitalletuksille -0,5 prosentin talletuskorkoa, mikä on suomeksi sanottuna merkinnyt talletuskoron perimistä ylimääräisiä varojaan keskuspankkiin tallettaneilta pankeilta.

Nolla- ja miinuskorkojen avulla EKP on halunnut painaa euroalueen markkinakorkoja matalammiksi kuin ne olisivat omia aikojaan laskeneet.

Keskuspankin tavoite on ollut, että korkojen laskupaine heijastuu pankkien välityksellä mahdollisimman laajalle talouteen, ja että korkojen lasku kannustaa luotonantoa ja -kysyntää ja sitä kautta kulutuskysyntää ja investointeja.

EKP on perustellut useita viime vuosien rahakokeistaan huolellaan rahapolitiikan välittymisestä tai välittymisen katkoista.

Yksi syy huoleen miinuskorkojen hitaasta tai muutoin puutteellisesta välittymisestä talouteen on se, että pankit ovat toistaiseksi olleet haluttomia painamaan asiakkaidensa talletuskorkoja negatiivisiksi.

Fivan miinuskoroista pidättymistä peräänkuuluttava linjaus onkin mahdollista tulkita (ehkä tahattomaksi) yritykseksi heikentää rahapolitiikan välittymistä.

Toki linjaus on yhtä helppo tulkita vain vähän verhoilluksi arvosteluksi miinuskorkokokeilun haitoista.