Jan Hurrin kommentti: Palaako varallisuusvero? Tuloerojen kasvu tuo painetta rikkaimpien verotukseen - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Jan Hurrin kommentti: Palaako varallisuusvero? Tuloerojen kasvu tuo painetta rikkaimpien verotukseen

Kuvituskuva
Julkaistu: 13.11. 6:55

Kun tuloerot ylittävät poliittisen kipukynnyksen, kasvaa paine kiristää rikkaimpien verotusta. Yksi mahdollinen keino on varallisuusverotuksen paluu, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Viime viikkojen talousuutisten listaukset Suomen suurimpien ansio-, pääoma- ja eläketulojen huimista euromääristä kertovat, kuinka Suomessakin on mahdollista rikastua.

Samalla suurituloisimman kansanosan ansiolistaukset tulevat epäsuorasti korostaneeksi, kuinka huima ero onkaan revennyt suhteellisen harvalukuisen rikkaimman tuloeliitin ja kansalaisten suuren enemmistön välille.

Huimat erot kävivät päivän selviksi verohallinnon viime viikolla julkistamista suurituloisimpien vuosittaisista verotilastoista. Viimeksi sama sanoma löytyi suurimpien eläkkeiden selvityksestä, jonka Taloussanomat julkaisi tiistaina.

Sadan suurimman Suomessa maksettavan eläkkeen keskiarvo on Eläketurvakeskuksen Taloussanomien pyynnöstä laatiman selvityksen mukaan liki 24 000 euroa kuukaudessa.

Kaikkien suomalaisten eläkeläisten keskieläke on alle 1 700 euroa – ja ilman noita yllä mainittuja supereläkkeitä laskettu eläkkeiden keskiarvo on tätäkin matalampi. Usempi kuin joka kymmenes eläkeläinen kitkuttaa alle 800 eurolla.

Tätä menoa tuloerojen kasvusta muodostuu poliittinen ja ehkä yhteiskunnallinenkin ongelma.

Sitä on vaikea ennalta aavistaa, milloin poliittinen kipukynnys ylittyy. Mutta se on helpompi aavistaa, että kun näin käy, kasvaa paine kiristää rikkaimpien verotusta.

Yksi mahdollinen, joskin monin tavoin ristiriitainen, keino on varallisuusverotuksen paluu. Ensimmäiset ehdotukset on jo nähty.

Varallisuusveroa on jo kaipailtu

Viime vuosikymmenten mittaan useampi maa on Suomen tavoin luopunut varallisuusverotuksesta kuin siihen on ryhtynyt. Nyt poliittinen tuuli tuntuu kääntyvän.

Esimerkiksi Yhdysvaltain ensi vuoden presidentinvaaleihin valmistautuvat demokraattiehdokkaat ovat keskenään kilpailleet, kuka esittää tuottoisamman mallin rikkaimpien kansalaisten varallisuuden verottamiseksi.

Suomessa varallisuusveroon palaamista on jo alkuvuodesta ehdottanut palkansaajakeskusjärjestö SAK, jonka mukaan se olisi oikeudenmukainen tapa hillitä varallisuuserojen kasvua – ja oiva keino vahvistaa valtion verotuloja.

Suomi luopui varallisuusverosta vuoden 2006 alussa, joskin edelleen on voimassa yksi varallisuusverotuksen alalaji. Se on kuntien perimä kiinteistövero.

Vuoteen 2006 asti veroa oli maksettava pelkän kiinteistövarallisuuden asemesta myös finanssivarallisuuden, kuten arvopaperiomistusten, verotusarvosta.

Varallisuusverosta luovuttiin muun muassa siksi, että se oli vuosien mittaan kehittynyt hyvin sekavaksi ja tehottomaksi veromuodoksi, joka kohteli eri varallisuuslajeja hyvin eri tavoin, ja jota varsinkin varakkaimpien ja kekseliäimpien oli varsin helppo vältellä.

Kiinteistöveroa arvottomista tölleistä

Varallisuusvero kohdistuu varallisuuden arvoon eikä siitä syntyviin tuloihin. Tämä on varallisuusveron olennainen peruspiirre, jota voi yhtä hyvin arvostella tuottamattoman omaisuuden pakkomyynteihin ahdistavaksi pakotteeksi kuin kehua pääoman kohdentumista tehostavaksi kannustimeksi.

Varallisuusveron pelkkään pääomaan eikä pääomatuloon kohdistuvaa verorasitusta voi helposti arvostella vaikka ajankohtaisella esimerkillä, joka löytyy kiinteistöverosta.

Muuttotappioista kärsivillä syrjäseuduilla on runsaasti vanhoja omakotitaloja ja autiotiloja, joita omistajat eivät saa kaupaksi millään hinnalla.

Tyhjilleen jääneen talon tai mökin käypä arvo voi olla nolla euroa ja käytännössä ylläpitokulujen verran negatiivinen. Silti omistajat joutuvat maksamaan arvottomistakin kiinteistöistä kiinteistöveroa, jota kunnat perivät itse määräämiensä mielivaltaisten verotusarvojen perusteella.

Samaan aikaan toisaalla muuttovoittoseuduilla ja halutuilla mökkiseuduilla kiinteistöjä omistavat kansalaiset pääsevät omistaan eroon helposti ja saavat niistä halutessaan vaikka vuokratulojakin. Silti heidän arvokiinteistöjensä verotusarvot jäävät monin paikoin roimasti käypää arvoa matalammiksi.

Samanlainen kohdentumisongelma liittyisi varallisuusveroon, joka määräytyisi varallisuuden verotusarvon mukaan eikä ottaisi mitenkään huomioon varallisuuden tuottamien tuottojen tai tappioiden vaikutuksia.

Ehkä tappiollisen tai arvottoman varallisuuden verottaminen kannustaisi omistajia entistä hanakammin siirtämään varojaan tuottoisampiin kohteisiin.

Tämän lajin kannustin voi teoriassa toimia vilkkailla finanssimarkkinoilla, mutta syrjäseutujen talokaupoilla se voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

Ellei myyminen onnistu millään hinnalla eikä kiinteistöveron maksaminen arvottomasta kiinteistöstä enää huvita, on ehkä yritettävä epätavanomaisempaa loppuratkaisua: lahjoittaa taakkatölli kohtuutonta kiinteistöveroa perivälle kunnalle.

Perintöveron kestokiista

Pääoman tuottamiin tuloihin kohdistuva pääomatulovero on omalla tavallaan ongelmattomampi kuin sattumanvarainen kiinteistövero tai samanlaisten kohdentumispulmien varallisuusvero.

Toinen tuloihin eikä vain varallisuuden olemassaoloon perustuva usein kiistanalainen verotuksen laji on perintö- ja lahjavero, joka sekin nousee aika ajoin julkiseen tarkasteluun.

Jos ja kun tulo- ja varallisuuserot ylittävät poliittisen kipukynnyksen, alkavat perintö- ja lahjaveron kiristysten valmistelut ehkä rinta rinnan varallisuusveron paluun kanssa.

Perintö- ja lahjaveron kiristämistä on yhtä helppo vastustaa tai kannattaa kuin varallisuusveron paluuta.

Vastustajat vetoavat usein siihen, että perittävästä varallisuudesta on aikanaan jo maksettu veroja, mutta kannattajien mukaan väite jo aiemmin maksetuista veroista koskee perinnön jättäjää mutta ei perinnön saajaa.

Pääoma voi kaikota maasta

Varallisuusverossa niin kuin perintö- ja lahjaverotuksessakin on yksi yhteinen haaste, joka syntyy pääomien vapaudesta ja eritoten suurpääoman mahdollisuudesta vaihtaa maisemaa ja verotusmaata.

Haaste on määritellä veroasteet mahdollisimman korkeiksi mutta ei kuitenkaan liian korkeiksi. Jos tavoite on koota valtiolle mahdollisimman paljon verokertymää, on varottava säikyttämästä verotettavaa varallisuutta maanpakoon.

Tämä pääoman kaikkoamisen uhka koskee yhtä hyvin pääomatulojen kuin varallisuuden tai perintöjen ja lahjojen verotusta, mutta ei yhtä suoraan kiinteistöverotusta.

Siksi kiinteistöveron merkitys – ja rasitus – todennäköisesti vielä kasvaa nykyistä suuremmaksi ennen kuin muut varallisuuden lajit pääsevät tai joutuvat verotuksen piiriin.

Toki keskustelu varallisuusveron paluusta jatkuu meilläkin, mutta Suomi tuskin tekee omin päin suuria aloitteita. Mutta jos ja kun varallisuusvero palaa ensin Suomea suurempiin maihin, tilanne muuttuu meilläkin.