Juha, 57, teki Kauhukeittiötä, nyt ei saa töitä millään, vaikka on lähettänyt kahden vuoden aikana yli 300 hakemusta

Juha ja Maija kertovat, että työttömyys voi kestää kuukausia eivätkä hakemukset johda mihinkään, vaikka molemmilla on laaja kokemus omalta alaltaan.

Juha Rantanen on yrittänyt saada pitkään työtä.

14.10.2019 6:09

Yli 50-vuotiaan työn haku vaatii sitkeyttä. Työministeri Timo Harakka (sd) arvioi Ylen Ykkösaamussa, että yli 50-vuotiaita syrjitään työelämässä.

Ilta-Sanomien lukijat kertovat omat kokemuksensa työhön pääsyn vaikeudesta.

Oman tarinansa kertoo 57-vuotias konsultoiva espoolainen keittiöpäällikkö Juha Rantanen.

– Olin kaksikymmentä vuotta konsultoivana keittiöpäällikkönä Skandinaviassa ja Baltiassa. Samalla tein Virossa Gordon Ramseyn Kitchen Nightmareä. Nyt en saa töitä enää millään, hän kertoo Ilta-Sanomille.

Hän on ollut viimeksi pidemmässä työsuhteessa keväällä 2018.

Juha Rantanen on lähettänyt kahdessa vuodessa noin 300 työhakemusta.

– Kokemuksia olen kohdannut uusiin kulttuureihin tutustuessani. Samalla tuloksekkaat toimeni kelpasivat hyvin muualla, mutta eivät Suomessa, hän kertoo.

Hän kertoo käsityksensä siitä, mistä tämä johtuu.

– TE-keskus arvelee, että minulla on ehkä liian laaja työkokemus ja olen siksi ehkä myös uhka yrittäjille. Tai ajatellaan, että jyrään jonkun 35-vuotiaan ravintolapäällikön, hän sanoo.

Ikä koetaan hänen mukaansa aivan turhaan työn saamisen esteeksi.

– Koska olen 57-vuotias, luullaan myös, että en jaksa enää fyysisesti ja henkisesti erittäin kuluttavaa keittiötyötä. Tai olen niin old school -kaveri, etten osaa keksiä mitään uusia näppäriä juttuja, hän sanoo.

Rantasen työnhaun tuska tuntuu erityisen oudolta, koska ravintola-alaa koettelee samaan aikaan vaikea työvoimapula. Esimerkiksi S-ryhmä on ratkonut ongelmaa palkkaamalla väkeä Filippiineiltä. Rantasesta on kurjaa, että hänelle ei löydy töitä samaan aikaan, kun Suomeen rekrytoidaan muualta työvoimaa.

Rantanen kertoo, että on hakenut tavallisia kokin ja keittäjän töitä parin tonnin palkalla, esimerkiksi valtionhallinnon suurkeittiöistä, mainitsematta edes taustaansa.

Hän katsoo, että kokemusta ei nimenomaan pitäisi ylenkatsoa. Hänellä on alasta realistinen käsitys, toisin kuin monilla nuorilla. Työ on paljolti ”kantamista, kuorimista ja siivoamista”.

Palkkavaatimuksetkaan eivät ole Rantasen mielestä olleet yliampuvia.

– En ole mikään nimi tai guru tässä maassa, enkä ole tehnyt varsinaisia keittiöhommia pariin kymmeneen vuoteen. Olen kyllä jatkuvasti myös tehnyt ruokaa muiden toimien ohella.

Mies ei ole lannistunut.

– Olen kahden vuoden aikana lähettänyt hakemuksia suunnilleen 300. Vain noin viisi prosenttia työantajista on vastannut, että valitettavasti "valintamme ei osunut sinuun". Muut eivät ei ole vaivautuneet ilmoittelemaan mitään, hän ihmettelee.

Hän kertoo elävänsä työmarkkinatuen 490 euron turvin. Se kismittää kokenutta alan osaajaa.

Rantasen mukaan ravintola-alalla tehdään usein pitkiä päiviä. Se ei ole aina hyvä asia ravintolan asiakkaan näkökulmasta.

– Asiakkaan ateriassa näkyy se, onko ruoka tehty inhimillisessä työtahdissa ja hyvällä fiiliksellä, hän pohtii.

Maija teki 200 hakemusta

Pirkanmaalla asuva reilut 50-vuotias Maija kertoo myös omasta työnhaustaan.

– Olin työttömänä puoli vuotta. Minulla on ammattikorkeakoulutason koulutus ja hyvä työkokemus asiakaspalvelun päällikkötason töistä. Hain töitä ahkerasti ja toiveikkaasti, mutta en päässyt töihin omalle alalleni, Maija kertoo Ilta-Sanomille.

200 hakemusta ei tuonut osaajalle töitä.

Hän kertoo panostaneensa työnhakuun kunnolla ja innokkaasti.

– Tein viikossa noin kymmenen hakemusta. Puolen vuoden aikana hain noin 200 työpaikkaa. Hain kaikkia paikkoja tosissani. Muokkasin hakemuksia ja ne olivat yksilöllisiä jokaista hakua varten. Muutaman kerran ehdin jo innostua ja ajatella, että tuossa on minun uusi työpaikkani.

Toisin kuitenkin kävi.

– Pääsin muutamaan haastatteluun. Useimmista työpaikoista ei kuulunut pihahdustakaan hakemisen jälkeen . Uskoakseni syynä oli ikäni, vaikka kukaan ei sitä ihan suoraan sanonutkaan. Väillä tuntui todella pahalta, Maija sanoo.

Maija jatkaa yrittämistä

Hän ymmärsi pian, että pettymysten jälkeen ei auttanut katkeroitua, vaan oli haettava aivan eri alan työpaikkoja, jotta pysyisi työssä kiinni.

– Pettymykset tietysti kirvelivät. Näytin, että pystyn olemaan joustava ja nyt olen ollut onneksi pian kolme kuukautta puhelintyössä, jossa palkka on tosin paljon pienempi kuin oman alani töissä. Työ ei siis vastaa osaamistani, mutta nykyinen tilanne on tietysti parempi kuin työttömyys.

Hän jatkaa oman alansa töiden hakemista. Hänen mukaansa suomalaisessa työelämässä tarvittaisiin iso muutos, jotta työllisyys ja tuottavuus paranisivat Suomessa.

– Työnantajan kannattaisi arvostaa yli 50-vuotiaita. Heillä on kokemusta, näkemystä ja rohkeutta. Se auttaisi myös työpaikalla olevia nuorempia työntekijöitä. Eri ikäisten näkemykset ja kokemukset vahvistaisivat työpaikan tekemistä, Maija uskoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?