Jan Hurrin kommentti: Hallituksen käsissä on kunnon kompa – tarkoittaako ”järkevä” taloudenpito sääntöjen noudattamista vai rikkomista?

Julkaistu:

Kriisivuosien talouspolitiikkaa kehuttiin ”vastuulliseksi”, nyt iskusana on ”järkevä”. Lopputulos on edelleen yhtä arvaamaton, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Keskustapuolueen vasta valittu puheenjohtaja Katri Kulmuni on linjannut puolueen tärkeimmäksi tehtäväksi hallituksessa huolehtia taloudenpidon järkevyydestä.

Julkista taloudenpitoa ja sen järkevyyttä vahtii lähietäisyydeltä puolueen valtiovarainministeri Mika Lintilä.

Talouspolitiikan tärkeimmät käytännön tavoitteet kiteytyvät Lintilän mukaan tällä hallituskaudella kahteen keskustan kynnyskysymykseen.

Ensimmäinen on työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin ja toinen on Suomen julkisen talouden tulojen ja menojen tasapainottaminen vuoteen 2023 mennessä.

Nämä tavoitteet on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta sieltä ei löydy keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi.

Ensimmäisiä keinoja hallitus tapailee ensi vuoden budjetissa, jota koskeva eri ministeriöiden välinen kädenvääntö eli niin sanottu budjettiriihi alkoi tiistaina.

Pääministeri Antti Rinteen (sd) hallitus näyttää tavoittelevan ensin työllisyysasteen nostamista ja laskevan sen varaan, että tästä koituvat suotuisat vaikutukset tasapainottavat julkisen talouden melkein itsestään.

Tällainen toivorikas tulokulma voi vaikuttaa toiveajattelulta tai jopa harhaiselta haihattelulta. Varsinkin, kun talouskasvu on viime kuukausina nopeasti heikentynyt Suomen keskeisillä vientimarkkinoilla ja nyttemmin myös Suomessa.

Viimeksi Suomen kasvuennusteitaan ovat laskeneet vuoron perään Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ja Palkansaajien tutkimuslaitos PT.

Niiden uusimpien ennusteiden mukaan Suomen talouden kasvuvauhti hidastuu lähivuosien ajaksi noin prosenttiin vuodessa. Samalla uuden taantuman riski kasvaa.

Tästä koituu kasvavia vaikeuksia paitsi Suomen taloudelle myös Rinteen hallituksen talouspoliittisille tavoitteille.

Taloustavoitteet toisiaan vastaan

Talouden ei tarvitse painua edes uuteen taantumaan ennen kuin hallituksen keskeisten tavoitteiden ja keskustan kynnyskysymysten täyttäminen muuttuu vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Työllisyysasteen kohentaminen sujuu helpoiten voimistuvan talouskasvun avulla, ja vahvassa noususuhdanteessa julkinenkin talous pyrkii vahvistumaan automaattisesti.

Mutta heikkenevän kasvun ja varsinkin taantuman oloissa käy päinvastoin: työllisyystavoitteet törmäävät työttömyyden kasvuun ja julkisen talouden alijäämä kasvaa automaattisesti.

Tätä menoa myös taloudenpidon ”järkevyys” joutuu pian puntariin.

Heikkenevän talouskasvun ja varsinkin taantuman oloissa hallituksen kaksi keskeistä taloustavoitetta joutuvat hyvin herkästi keskinäiseen ristiriitaan.

Silloin hallituksen on pakko valita, kumpaa tavoitella, työllisyysasteen parantamista tai edes ylläpitämistä vai julkisen talouden tasapainoa tai edes alijäämien hillitsemistä.

Ei tarvittane kummoistakaan laskusuhdannetta ennen kuin työllisyysastetta on mahdollista kohentaa tai edes ylläpitää vain julkisen talouden elvytystoimien avulla. Näin käy sitä varmemmin mitä vaisummaksi yksityisen talouden tahti hiipuu.

Se tarkoittaisi työpaikkojen suojelemista ja työllisyyden ylläpitämistä erilaisten talouspoliittisten elvytystoimien avulla silläkin uhalla, että julkisen talouden alijäämät kasvaisivat ja tasapainotavoitteet olisi lykättävä kauemmas tulevaisuuteen.

Jos taas julkisen talouden tasapainotavoite on työllisyyttä tärkeämpi kynnyskysymys, ja jos myös tasapainolle asetettu vuoden 2023 takaraja on kiveen hakattu, lienee taas odotettavissa talouspolitiikan täyskäännös vyönkiristyksiin.

Vyönkiristykset pahensivat talouskriisiä

Suomellakin on karvaita kokemuksia kymmenen viime vuoden ajalta, mitä seuraa julkisen talouden kiristämisestä kesken muutoinkin vaivalloisen laskusuhdanteen:

Kun julkisen talouden vyötä kiristetään kesken taantuman tai laskusuhdanteessa, talouskasvu heikkenee lisää, työttömyys pahenee ja lopulta julkinenkin talous heikkenee ja velkaantuu.

Suomi ja muut euromaat pahensivat ja pitkittivät kriisivuosien talousahdinkoaan hukaten vyönkiristyksiin yhden kokonaisen vuosikymmenen talouskasvun ja miljoonia työpaikkoja.

Suurta ja suurelta osin pysyvää vahinkoa aiheuttaneita virheitä kehuttiin Suomessa ja vahvimmissa euromaissa vastuulliseksi talouspolitiikaksi, mutta varsinkin heikoimmissa euromaissa sitä haukuttiin jopa talouspoliittiseksi vesikidutukseksi.

Kaikkien euromaiden taloudenpitoa valvovassa EU:n komissiossa kesken kriisin toteen pantuja vyönkiristyksiä kutsuttiin taloussääntöjen noudattamiseksi.

Euromaiden taloussäännöissä piilee seuraavankin taantuman jo ennalta mahdottoman vaikea talouspoliittinen monivalintatehtävä.

Talouden heikkeneminen ja uuden taantuman uhka kannustavat talouspoliittisiin vastatoimiin, mutta elvytyksen hintana pitäisi hyväksyä alijäämien kasvu ja julkisen talouden tasapainon heikkeneminen ainakin ensi alkuun.

Ennestään velkaisten euromaiden uudet elvytystoimet voisivat myös edellyttää EU:n taloussääntöjen venyttämistä, kiertämistä tai suoranaista rikkomista. Se voisi tietää ensin sapiskaa ja myöhemmin kurinpitotoimia.

Se on tosin kaiken aikaa kiistanalainen kysymys, mitä EU:n taloussäännöt tarkalleen ottaen määräävät – ja mitä niiden pitäisi määrätä. Aiheesta käytiin monipuolisesti sekavaa keskustelua viimeksi euromaiden valtiovarainministereiden epävirallisessa kokouksessa Helsingissä viime viikolla.

Keskustelu säännöistä on melkein yhtä sekavaa kuin säännöt.

Vaikeaselkoista ja tulkinnanvaraista

Pelkästään EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen oikeudellinen perusta koostuu tätä nykyä noin 30 erillisestä sopimuksesta, direktiivistä ja muusta virallisesta asiakirjasta, joiden kokonaissivumäärä lähentelee tuhatta sivua.

Taloussääntöjen soveltamisesta on lisäksi laadittu pari sataa erillistä kansallista budjetti-, alijäämä- ja velkasääntöä ja vastaavia määräyksiä, joiden yhteinen sivumäärä nousee tuhansiin.

Eikä sääntöviidakossa suunnistamista lainkaan helpota se, että olennainen osa EU:n taloussääntöjen keskeisistä mittareista on tulkinnanvaraisia ja siksi kiistanalaisia tai jopa kyseenalaisia.

Pitäisikö esimerkiksi Suomen julkista taloutta kiristää vai onko siinä elvytysvaraa, riippuu keskeisiltä osin sellaisista käsitteistä kuin ”rakenteellinen jäämä”, ”potentiaalinen tuotanto” ja ”tuotantokuilu”.

Nämä ovat EU:n taloussääntöjen ja niihin nojaavan talousohjauksen aivan keskeisiä muuttujia, mutta yhtäkään niistä ei voi mistään havaita saati mitata. Ne on arvioitava – eikä arvioimiseen ole yhtä oikeaa keinoa vaan iso joukko vaihtoehtoisia ja tyystin erilaisia tuloksia antavia menetelmiä.

Silti näistä arvionvaraisista talousmittareista pitkälti riippuu, pitäisikö Suomen talouspolitiikkaa elvyttää vai kiristää. Kumpi olisi Suomen oloihin oikeasti ”järkevää”, jäänee taloussääntöjen tarkastelussa tälläkin kertaa toisarvoiseksi.

Euromaiden talousministereiden keskustelua ja sen sekavuutta kuvaa hyvin ministeri Lintilän lausunto viime lauantaina Helsingin Sanomissa.

Lintilän mukaan osa euromaista haluaisi selkeyttää sääntöjä, osa haluaisi lisätä niiden joustavuutta ja osa taas kaipaa sääntöjen nykyistä tehokkaampaa toimeenpanoa.

Ministerin mukaan ”säännöissä on ollut tulkinnallisia ongelmia, ja osalle jäsenmaista velvoitteet ovat olleet epäselviä”. Silti hän pitää tärkeimpänä, että jäsenmaat sitoutuvat näihin sääntöihin.

Vaikuttaa toisin sanoen siltä, että talouspolitiikan iskusanoissa ”järkevä” on uusi ”vastuullinen”. Ja että säännöt ovat edelleen tärkeämpiä kuin talous – kävi miten kävi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Omaishoitaja-Merjan, 58, mitta tuli täyteen ja siitä alkoi kansanliike – ”Mitä jos sovittaisiin, että nyt loppui omaishoito”

    2. 2

      Näin uhkaava Postin suurlakko vaikuttaisi tavallisen kansalaisen arkeen – ja näin siihen voi varautua

    3. 3

      Suomalaiset villinneen puolalais­ketjun vaate­mallisto vaihtuu kahden viikon välein – nyt yhtiö kertoo, mitä vaate­jätteelle tapahtuu

    4. 4

      Wahlroos: Suomen kilpailuetuja ovat halvat insinöörit ja ”se, että täällä on saakelin kylmä”

    5. 5

      Aarre, 74, herää joka aamu viideltä vaihtamaan vaimon virtsapussin – Marjon ura liike-elämässä katkesi yhteen kohtaukseen

    6. 6

      Omaishoidolle luvatut rahat valuvat muualle – monessa kunnassa hoitajat eivät ole nähneet senttiäkään luvatuista miljoonista

    7. 7

      Ahti otti takkiin ensin Nokian, sitten Soneran ja lopulta Talvivaaran osakkeissa: ”Jos olisin pitänyt Nokian, olisin nyt miljonääri”

    8. 8

      Björn Wahlroos: Suomen kilpailukykyä ei tuhonnut Sari Sairaanhoitaja, vaan Nokia

    9. 9

      Suuret lakot alkavat Postissa – PAU uhkaa: Jakelu keskeytetään 2 viikoksi

    10. 10

      Kaarnakuoriainen toi yllättävää potkua bisnekseen: metsäkonevalmistaja Ponssen tulos kasvoi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suuret lakot alkavat Postissa – PAU uhkaa: Jakelu keskeytetään 2 viikoksi

    2. 2

      Björn Wahlroos: Suomen kilpailukykyä ei tuhonnut Sari Sairaanhoitaja, vaan Nokia

    3. 3

      Suomalaiset villinneen puolalais­ketjun vaate­mallisto vaihtuu kahden viikon välein – nyt yhtiö kertoo, mitä vaate­jätteelle tapahtuu

    4. 4

      Näin uhkaava Postin suurlakko vaikuttaisi tavallisen kansalaisen arkeen – ja näin siihen voi varautua

    5. 5

      Wahlroos: Suomen kilpailuetuja ovat halvat insinöörit ja ”se, että täällä on saakelin kylmä”

    6. 6

      Postin työtaistelusta tulossa poikkeuksellisen rankka – PAU:n Nieminen: ”Olemme viimeksi uhanneet näin laajoilla lakkotoimilla 1960-luvulla”

    7. 7

      Posti vastasi lakkoilmoitukseen – suomii PAU:ta rajusti: ”Olemme historiamme vakavimmassa tilanteessa”

    8. 8

      Ahti otti takkiin ensin Nokian, sitten Soneran ja lopulta Talvivaaran osakkeissa: ”Jos olisin pitänyt Nokian, olisin nyt miljonääri”

    9. 9

      Kommentti: Guggenheimin kaataminen oli ”status quon tyranniaa” – muutoin Nallen madonluvut eivät yllätä

    10. 10

      Ratkaisiko Kerava suomalaisen terveydenhuollon pahimman umpisolmun? ”Eihän tehtaanjohtajakaan mene linjastolle säätämään”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Nainen luuli löytäneensä itselleen unelmien kodin järvenrannalta Kainuusta – järkyttävä totuus paljastui, kun viranomainen huomasi oudon fontin pöytäkirjassa

    2. 2

      Painajaisperinnöistä yksi on yli muiden – ”Kukaan ei huoli edes ilmaiseksi”

    3. 3

      IS kysyi tavallisilta suomalaisilta, paljonko he saivat perintöä – eläkkeellä oleva Matti, 67, tempaisi esiin kovan luvun

    4. 4

      Näin säästät ruokalaskussa satasia kuukaudessa – suurperheiden äidit paljastavat parhaat kikkansa

    5. 5

      Köyhän lapsuuden kokenut Seppo, 64, asuu nyt miljonäärinä Aurinkorannikolla – ”Ensimmäiseksi pitää lopettaa lottoaminen”

    6. 6

      Suvin perheen Tjäreborgin luksus­loma meni solmuun vain kolme päivää ennen lähtöä – puhelu hotellille paljasti varauksen karun kohtalon

    7. 7

      Riittääkö Triplaan asiakkaita? Asiantuntija: ”Solmu­kohta­harha” voi koitua kauppa­keskuksen kohtaloksi

    8. 8

      Haluatko säilyttää elintasosi eläkkeellä? Näin paljon sinun pitäisi säästää joka kuukausi

    9. 9

      Paljonko maitopurkki maksaa? Testaa, tunnetko tuttujen elintarvikkeiden hinnat!

    10. 10

      Kommentti: Möläytin kyläpaikassa jotain, mitä ei olisi pitänyt – raha-asiat ovat monimutkaisempia kuin itse olettaa

    11. Näytä lisää