Kommentti: Epätoivoiselta vaikuttava EKP heikentää jo omaa uskottavuuttaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Epätoivoiselta vaikuttava EKP heikentää jo omaa uskottavuuttaan

Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtajan Mario Draghin mukaan keskuspankin neuvoston jäsenistä laaja enemmistö kannatti rahapoliittisia elvytystoimia.

Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtajan Mario Draghin mukaan keskuspankin neuvoston jäsenistä laaja enemmistö kannatti rahapoliittisia elvytystoimia.

Julkaistu: 13.9.2019 10:41

Euroalueen keskuspankki EKP näyttää joutuneen yhä ahtaampaan rahapoliittiseen nurkkaan. Pitkälti omaa syytään, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

EKP:n rahapolitiikan linjauksista ja toimista päättävä neuvosto ilmoitti torstaina lisäävänsä ja voimistavansa rahapoliittista elvytystä useilla tavoilla.

Pankki esimerkiksi painaa alimman ohjauskorkonsa, liikepankeille ”maksettavan” talletuskoron, nykyistäkin enemmän negatiiviseksi -0,5 prosenttiin.

Lisäksi se aloittaa uudestaan laajamittaiset arvopaperiostot, helpottaa liikepankeille tarjoamansa pitkäaikaisen keskuspankkirahoituksen ehtoja ja lupaa pitää ohjauskorot nykyisellään tai nykyistäkin matalampina ilman ennalta määriteltyä aikarajaa.

Uusilla toimillaan EKP keventää rahapolitiikkansa viritystä ja samalla koko euroalueen rahoitusoloja, vaikka kumpikin oli jo valmiiksi historiallisen keveitä – ja vaikka rahapolitiikkaa piti vielä puolisen vuotta sitten ryhtyä ”normalisoimaan”.

EKP:n torstaina ilmoittamat kevennystoimet on helppo tulkita samalla kertaa liian vaisuiksi ja yllättävän ponteviksi tai jopa tyystin tarpeettomiksi.

Ne on mahdollista nähdä myös epätoivon oireiksi.

Vaisua, pontevaa vai tarpeetonta?

Uudet kevennykset vaikuttavat vaisuilta siihen verrattuna, mitä euroalueen finanssimarkkinat ovat odottaneet ja osa EKP:n rahapoliitikoista on vihjaillut jo viikkojen ajan.

Esimerkiksi valtionlainaostojen piti odotusten ja vihjailujen perusteella alkaa viipymättä eikä vasta marraskuussa niin kuin nyt käy.

Ensin odotukset ja nyt myös odotusten osittainen vesittyminen ovat näkyneet esimerkiksi euroalueen velkakirjamarkkinoilla, joilla etenkin alueen valtioiden velkakirjoille noteeratut markkinakorot laskivat viime kuussa voimakkaasti mutta ovat sittemmin taas hivenen nousseet.

Ainakin viime päivien odotukset ovat markkinoilla latistuneet, kun esiin on noussut erityisesti Saksan vaikuttajien vastahanka uusia elvytystoimia vastaan. Siksi torstain ilmoitukset oli mahdollista tulkita myös odotusten ylittämiseksi.

Esimerkiksi velkakirjamarkkinoiden netto-ostojen uudestaan aloittaminen ilman ennalta määriteltyä aikarajaa voi viitata ajan oloon mittavampiin ostomääriin kuin markkinat ovat aivan viime päivinä tohtineet uumoilla.

Samaan aikaan uusia kevennyksiä voi pitää vaisuina sen rinnalla, että euroalueen talous on suhteellisen nopeasti heikentynyt kohti uuden talousanemian tai jopa taantuman uhkaa.

Lisäksi alueen inflaatiovauhti on pysytellyt kaikista tähänastisistakin rahaelvytyksen yrityksistä huolimatta sitkeästi ja selvästi EKP:n tavoitetta heikompana.

Osittain tästä samasta syystä EKP:n uusia kevennyksiä voi pitää myös tarpeettoman pontevina tai tyystin tarpeettomina, sillä uudet toimet vain jatkavat ennestäänkin tehottomiksi osoittautuneita ja mahdollisesti jopa haitallisia toimia.

Tästä tähänastistenkin toimien tehottomuudesta ja tehottomien toimien jatkamisesta voi päätyä sellaiseenkin vaikutelmaan, että EKP:n työkalupakki on tyhjä ja rahapolitiikan eväät syöty. Ja että epätoivoissaan pankki lisää entisten keinojen voimaa, kun ei enää muuta keksi.

Tätä menoa EKP:n uskottavuus joutuu koetukselle.

Onko keskuspankki tehtäviensä tasalla?

EKP on jo vuosien ja lukuisten tavanomaisten ja yhä epätavanomaisempien elvytyskeinojen ajan vakuuttanut ohjaavansa euroalueen inflaation tahtonsa mukaiseen vajaan kahden prosentin tavoitevauhtiin.

Inflaation ohjailu haluttuun vauhtiin on kuitenkin osoittautunut helpommaksi luvata kuin toteuttaa. Niinpä lupaus on edelleen toteuttamatta ja tavoite tavoittamatta.

Euroalueen keskimääräinen vuosi-inflaatio on vuoden 2013 jälkeen noin yksi prosentti eikä EKP:n tavoittelema vajaat kaksi prosenttia.

Ilman energian ja elintarvikkeiden satunnaista hintaheilahtelua laskettu niin sanottu pohjahintainflaatio ei ole hiponut kahden prosentin vuosivauhtia yli kymmeneen vuoteen.

Tämä jo vuosia jatkunut inflaatiotavoitteesta jääminen on käytännössä merkinnyt vuosi vuodelta kasvavaa kuilua tavoitteen mukaisen ja toteen käyneen hintatason välillä.

Yleinen hintataso on nyt lähemmäs kymmenen prosenttia matalampi kuin se olisi, jos EKP:n inflaatiotavoite olisi toteutunut.

Aneemisten talousolojen vallitessa voi toki olla luonnollista ja useimmille armeliastakin, että kasvun heikkouden lisäksi ei tarvitse murehtia vielä hintojen nousua.

Mutta EKP:lle inflaation heikkous on ongelma, sillä se ei ilmiselvästikään ole saavuttanut tavoitteitaan.

Kun keskuspankin uskottavuus menee, saa joku vielä päähänsä kysyä, ovatko EKP:n tehtävät mielekkäitä – ja ovatko sitä johtavat keskuspankkiirit tehtäviensä tasalla.

Tuoreimmat osastosta