Joka kymmenes suomalainen omistaa metsää: Näin saat siitä rahaa – ja pidät puolesi puumarkkinoilla

Julkaistu:

Metsän myynti on nykyisin vaivatonta. Kaupunkilaismetsänomistajan ei tarvitse edes käydä metsässään puukauppojen vuoksi, vaan kaupat voi halutessaan tehdä netissä. Valtakirjakauppa on vaivattomin tapa myydä metsän puita.
Mitäpä jos möisin metsää? Kysymys on Suomessa verrattoman yleinen, sillä joka kymmenes kansalainen on metsänomistaja. Metsät ovatkin todellista kansalaisvarallisuutta. Lukumääräisesti metsänomistajia on yli 600 000, enemmän kuin Helsingissä asukkaita.

Viime vuonna Suomessa tehtiin yli 100 000 puukauppaa – olin yksi heistä. Muutenkin aika tavallinen tapaus, sillä Suomessa suurimman osan metsistä omistavat tavalliset perheet. He ovat merkittävässä asemassa maalle tärkeitä vientituloja tuovan metsäteollisuuden näkökulmasta. Yksityismetsistä lähtee yli 80 prosenttia kotimaisesta puusta, jolla suomalaiset puunjalostustehtaat pyörivät.

Metsän omistajaksi Suomessa tullaan yleisimmin perimällä. Näin tapahtui myös kohdallani, kun perin isoisäni isän torppari Otto Jaakkosen 1900-luvun alussa ostamaa metsää.

Toisin kuin yleensä luullaan, metsää ei niinkään myydä rahan vuoksi. Yli 80 prosenttia metsänomistajista myy tutkimusten mukaan puuta, koska metsän hoito sitä vaatii.

Edes puun hinnan huippusuhdanteet eivät saa suomalaisia hakkaamaan yltiöpäisesti metsiään rahaksi. Sama toteutui kohdallani. Hakkuupäätös lähti metsänhoidollisista syistä.

Mäenrinteessä huojuva metsä oli vanhaa, metsänhoitotermeillä hakkuukypsää. Arvelin sen olevan 80-vuotiasta. Pelkäsin, että ikääntyvä kuusikko alkaisi kuolla pystyyn. Silloin se menettäisi arvonsa, eikä edes sitoisi ilmakehästä hiilidioksidia.

Metsänhoidollisessa mielessä hakkuun aika totisesti oli tullut. Kun Otto Jaakkosen kuusi kaadettiin, paljastui se paljon vanhemmaksi kuin olin luullut, 123-vuotiaaksi. Onneksi se ei ollut lahonnut. Osaan sen vieressä kasvaneista kuusista oli tullut lahoa, mutta niitä ei ollut puiden joukossa hälyttävän paljon. Tulevaisuudessa lämpenevän ilmaston pelätään lisäävän tuholaisten ja lahovikojen määrää suomalaisissa metsissä.

Mutta ennen kuin oli päästy kantojen vuosilustojen laskentaan, edessä oli puukauppojen tekemisen opiskelu.


Isoisäni isän Otto Jaakkosen ajoista aina 1970-luvulle saakka metsäkauppa oli hidasta kaupanhierontaa.

Puutavarayhtiön piiripäällikkö tuli taloon salkku kainalossa kokeilemaan myyntihaluja. Kahviteltiin ja puhuttiin niitä näitä. Saapasteltiin katsomassa mahdollista leimikkoa metsässä. Palattiin seuraavan päivänä asiaan, kunhan isäntä oli ehtinyt pureksia kaupan emännän kanssa. Kaivettiin paperit salkusta. Kaupat syntyivät, jos olivat syntyäkseen. Lyötiin kättä päälle. Juotiin taas kahvit – ties kuinka monennet.

Nykyisin lähes kaikki puukauppa tapahtuu sähköisesti. Myyjän ja ostajan ei tarvitse välttämättä kohdata ensinkään kasvokkain. Metsän myyntiä pohtiva voi soittaa tai laittaa sähköpostia tiettyyn metsäyhtiöön, jonka nettisivuilta ostajien yhteystiedot löytyvät. Ostaja tulee ilmaiseksi katsomaan, millaista puuta olisi tarjolla. Metsänomistajaa ei tarvita maastokäynnillä välttämättä ollenkaan.

Minä halusin käydä metsässä ennen kuin koneet sinne pääsevät. Kiersin paikallisen Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Tuomo Kauppisen kanssa parikin reissua talvisessa metsässä. Vaihdoimme sähköposteja ja soittelimme siitä, minkälainen leimikko eli hakkuualue metsään kannattaisi tehdä. Pohjana oli aikaisemmin tehty metsänhoitosuunnitelma, johon piirrettyjen metsäalueiden rajojen pohjalta saatoimme keskustella tarkasti alueiden rajoista, vaikka välillä oli 280 kilometriä.

Pohdimme riistalle jätettävät suojakuviot, lähteet ja muut suojeltavat alueet sekä sen, miten metsä jatkossa uudistettaisiin. Siellä missä kasvoi valoisa mäntymetsä, isoja runkoja jätettiin pystyyn, että ne aikanaan siementäisivät nousevan uuden metsän. Keskusteltiin myös paljon esillä olleesta jatkuvan kasvatuksen tavasta, jossa kaadettaisiin vain kaikkein suurimmat puut. Tuomon mukaan tälle maastotyypille se ei sopinut, joten siitä luovuttiin.


Kaupat syntyvät tarvittaessa yhdenkin ostajan kanssa. Moni haluaa kuitenkin kilpailuttaa hakattavaksi suunnitellun alueen eli leimikon ja saada metsästään useamman kuin yhden yhtiön ostotarjouksen. Isomman ostajajoukon mielenkiinnon voi herättää jättämällä omatoimisesti myynti-ilmoituksen sähköiselle Kuutio-kauppapaikalle, jossa ovat läsnä suurimmat puutavaran ostajat. Kuutioon pääsee esimerkiksi Metsään.fi-sivuston kautta.

Pienimmät metsäostajat eivät ole Kuutiossa, mutta heidät voi tavoittaa metsän sijaintikunnan Metsänhoitoyhdistyksen kautta. Koko puukaupan voi ulkoistaa valtakirjakaupalla paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle, joka tekee metsästä leimikon, kilpailuttaa ostajat ja hoitaa viranomaisille tehtävät metsänkäyttöilmoitukset. Tämä vaivaton valtakirjakauppa oli minun valintani.

Puukauppa on täynnä erikoistermejä, jotka kyllä saa nopeasti haltuun. Periaatteessa on kaksi tapaa myydä puuta metsästä: niin sanottu hankintakauppa tai pystykauppa.

Hankintakaupassa metsän myyjä toimittaa ostajan vaatimusten mukaan katkotun puutavaraerän tien varteen. Moinen onnistuu enää vain harvalta metsänomistajalta, joten yli 85 prosenttia yksityismetsien kaupoista tehdään pystykauppoina. Siinä metsän omistaja luovuttaa ostajalle oikeuden hakata sovitun alueen tai tietyn määrän puita. Ostaja huolehtii myös puiden kaatamisen ja kuljettamisen tien varteen.

Hakkuita on kahdenlaisia: nuorten metsien harvennuksia ja vanhojen päätehakkuita. Päätehakkuussa tietty metsäkuvio hakataan kokonaan ja uudistetaan sen jälkeen taimikoksi. Metsän uudistaminen on lain mukaan pakollista. Osa hakkuutuotoista menee metsän uudistamisen, kuten istutusten kustannuksiin.

Harvennushakkuut ovat enemmän metsänhoitoa ja sijoitus tulevaan. Niistä saadaan lähinnä kuitupuuta, josta ei makseta tukkiin verrattuna hyvin. Vaikka tuotto jää pieneksi, harvennuksia kannattaa tehdä, koska ne mahdollistavat muuten helposti riukumaiseksi jäävän metsän järeytymisen tukeiksi, joista aikanaan saa hyvän hinnan.

Usein päätehakkuun yhteydessä kannattaa tehdä myös harvennuksia, kun koneet ovat valmiiksi metsässä lähellä.

Katso alla olevalta videolta, miten Otto Jaakkosen kuusi kaadettiin.


Suomessa yli 70 prosenttia hakkuista on metsän harventamista ja loput päätehakkuita, joita myös avohakkuiksi kutsutaan. Avohakkuiden osuus on 0,8 prosenttia metsäpinta-alasta. Ne ovat Suomessa melko pieniä, keskimäärin 1,37 hehtaaria eli 100 x 137 metriä. Esimerkiksi Ruotsissa avohakkuualan keskikoko on kolme kertaa suurempi. Kun päätehakkuukoko menee kovin pieneksi eli alle 1,2 hehtaarin, alkaa yksikkökustannusten osuus hakkuun tuotosta jo syödä kannattavuutta.

Toinen tapa hyödyntää talousmetsää on niin sanottu jatkuva kasvatus. Siinä metsästä hakataan isompia puita säännöllisesti esimerkiksi kymmenen vuoden välein. On vilkas väittelyn aihe, kumpi tapa on luonnon tai metsätalouden näkökulmasta parempi. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan jatkuvan kasvatuksen tuotto jää pienemmäksi.

Yksityismetsissä yleisin pystykauppa alkaa sillä, että metsäyhtiö toimittaa myyjälle arvionsa siitä, missä suhteessa leimikosta karttuu eri puutavaralajeja, kuten tukkeja, pikkutukkeja, kenties pikkuparruja sekä kuitupuuta, ja siltä pohjalta tehdyn tarjouksen. Yleensä yhtiöiden tarjoukset asettuvat melko lähelle toisiaan, ero on vain muutaman prosentin luokkaa.

Puutavarakaupan erikoisuus on, että yleensä ostajat arvioivat hakkuun tuoton toteutunutta pienemmäksi eli alakanttiin. Kokemus on osoittanut, että arviot koetaan usein lupauksiksi ja luvattua pienempi tili jättää puun myyjälle pettymyksen tunteen.

Tarjouslaskelman rivejä tuijotellessa nopeasti huomaa, että puun myyntitulon muodostumisessa avainasemassa on tukkipuu, koska siitä saa yli kolme kertaa enemmän euroja kuutiolta kuin kuitupuusta. Tukkipuuta karttuu myös kuutioina enemmän, joten se määrää päätehakkuun tuoton.


Vaikeaksi tarjousten puntarointi menee siinä vaiheessa, kun pitäisi tietää, miten kukin metsäyhtiö katkoo puut kalliiksi tukeiksi ja halvemmaksi kuitupuuksi. Avainasemassa on se paksuuskohta rungossa, jossa puun läpimitta muuttuu niin pieneksi, että ostaja ei pidä sitä enää tukkina. Siitä kohdasta puun kuutiohinta laskee dramaattisesti esimerkiksi 60 eurosta 20 euroon, yleensä senkin alle.

Näin ollen puun katkominen tukiksi ja kuitupuuksi eli apteeraus on metsänomistajan tulojen kannalta usein jopa ratkaisevampaa kuin puukauppatarjouksessa ilmoitetut kuutiohinnat.




Puutavarayhtiöt käyttävät niin sanottuja katkontamatriiseja. Ne ohjaavat hakkuukoneen tapaa katkoa puun runkoja jopa kesken hakkuu-urakan sen mukaan, mitä puuta markkina haluaa.

Puun ostaja haluaa saada jalostusketjuunsa puuta niin, että se tuottaa parhaiten. Puun myyjää tämä ei kiinnosta, vaan hänen intressinsä on saada puut katkotuksi niin, että siinä olisi mahdollisimman paljon kalliita tukkilaatuja.

Kaikki puutavarayhtiöt eivät mielellään avaa katkontatapojaan. Se on herättänyt metsänomistajissa pelkoa tukkipuuksi kelpaavien puuosien päätymisestä halvemmaksi kuitupuuksi, kun sellutehtaiden kysyntä on kasvanut. Tätä epäilevä puunostaja voi päästä kiinni eri metsänostajien katkontapaan Metsänhoitoyhdistysten ylläpitämien pitkän aikavälin tilastojen avulla, jotka paljastavat, miten yhtiöt ovat tavanneet katkoa puuta tukeiksi ja kuitupuuksi.

Katso alla olevalta videolta, millaista puutavaraa Otto Jaakkosen kuusesta tehtiin.


Entä milloin metsää kannattaa myydä? Ylivoimainen enemmistö eli 80 prosenttia metsäomistajista myy puuta silloin, kun metsänhoidon syyt sitä vaativat. Hoitohakkuiden aika on silloin, kun kasvava metsä on saavuttanut harvennuskypsyyden. Päätehakkuun kanssa ei ole yhtä kiire, mutta sillekin on oma aikansa. Kun puu on kasvanut isoksi, se ei enää kasva. Vanha metsä kuolee lopulta ja alkaa lahota. Sen sitoma hiilidioksidi vapautuu sinne, mistä puu on sen aikanaan rakennusaineekseen ottanut eli ilmakehään.

Ennen sitä on monen mielestä järkevää kaataa puut ja istuttaa uudet tilalle. Siellä missä metsästä on hyötyä omistajilleen, siellä niitä ei haaskata tai tuhota. Siitä hyötyy silloin myös luonto.

Mutta entäs se kuusi, Otto Jaakkosen kuusi?

Paikkatieto isoisäni isän Otto Jaakkosen kuusesta sahatun lautatavaralastin maailmanretkestä katkesi runsas viikko sitten. Maaliskuun alussa Laukaan Vihtavuoressa kaadetusta kuusesta sahatut laudat lähtivät kontissa Hampurista superkonttialus Thalassa Doxan kyydissä 17. huhtikuuta. Se matkasi Gibraltarin salmen kautta Välimerelle ja sitten Suezin kanavan läpi Punaisellemerelle. Sitten perjantaina 3. toukokuuta kello 15.34 laiva katosi kartalta. Se oli silloin Adeninlahdella Djiboutin ja Jemenin välillä.

Juuri niillä vesillä useimmat rahtilaivat sulkevat aluksen sijantietoa lähettävän AIS-transponderin, koska eivät halua antaa helpottavia vihjeitä liikkeistään lasteja ryöstäville merirosvoille. Afrikan sarven alueella merirosvous nousi ongelmaksi 2008. Iskut kauppalaivoihin ovat vähentyneet, mutta eivät loppuneet.


Hiljaisuus päättyi keskiviikkona 8. toukokuuta illalla. Thalassa Doxan komentosillalla laitettiin taas transponderi päälle. Se kertoi aluksen lähestyvän Intian valtameressä sijaitsevaa Sri Lankan saarta. Laiva ajoi Colombon satamaan ja viipyi siellä yön yli. Colombo sijaitsee kutakuinkin Euroopan ja Aasian suursatamia yhdistävän merireitin puolivälissä.

Colombosta laivojen reitti usein jatkuu maailman meriliikenteen solmukohtiin lukeutuvaan noin 900 kilometriä pitkään Malakan salmeen. Sen läpäistyään alukset saapuvat Etelä-Kiinan merelle. Sieltä laivojen reitit hajaantuvat Kiinan, Etelä-Aasian ja Japaniin suursatamiin.

Siihen suuntaan myös Thalassa Doxa lähti ajamaan torstaina 9. toukokuuta kyydissään tuttu puulasti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Pyöräliitto varoittaa ilmaisista polkupyöristä – laatu niin huono, ettei huoltamokaan suostu korjaamaan

    2. 2

      S-ryhmä päätti alentaa kotimaisen kalan hintaa – Katso vertailu: Kuinka vastaavat Kesko ja Lidl?

    3. 3

      Suomalaisgini valittiin maailman parhaaksi, Valvira kielsi tuotteen markkinoinnin – virkamies esittää maarajoitusta Suomelle

    4. 4

      Yhdysvallat lykkää vientikieltoa Huaweille

    5. 5

      Kommentti: Saksa voisi opettaa jotain korvaamatonta Suomen hallitus­neuvottelijoille

    6. 6

      Lukija: Kotimyyjä kauppasi eläkeläiselle hormin ”perusteellisen korjauksen” – parin tunnin urakka maksoi 3 500 euroa

    7. 7

      Ford aikoo irtisanoa 7 000 työntekijää – joka kymmenes saa lähteä

    8. 8

      Swissport aloittaa Finnairin rahtikäsittelijänä Helsingissä

    9. 9

      ”Yksinasuvia ei pidä erityisesti tukea, mutta ei rangaistakaan” – asiantuntija pitää leskeneläkettä syrjivänä

    10. 10

      Helsingin telakan kauppa sinetöity –  uusi venäläisomistaja uskoo pakoteasian ratkenneen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suomalaisgini valittiin maailman parhaaksi, Valvira kielsi tuotteen markkinoinnin – virkamies esittää maarajoitusta Suomelle

    2. 2

      Lukija: Kotimyyjä kauppasi eläkeläiselle hormin ”perusteellisen korjauksen” – parin tunnin urakka maksoi 3 500 euroa

    3. 3

      ”Yksinasuvia ei pidä erityisesti tukea, mutta ei rangaistakaan” – asiantuntija pitää leskeneläkettä syrjivänä

    4. 4

      Kysely: Tämä piirre pomojen käytöksessä ottaa nuoria aivoon – ”Sietokyky huomattavasti matalampaa”

    5. 5

      Ford aikoo irtisanoa 7 000 työntekijää – joka kymmenes saa lähteä

    6. 6

      Pyöräliitto varoittaa ilmaisista polkupyöristä – laatu niin huono, ettei huoltamokaan suostu korjaamaan

    7. 7

      Kommentti: Saksa voisi opettaa jotain korvaamatonta Suomen hallitus­neuvottelijoille

    8. 8

      Viinaturismi kääntyi taas kasvuun – Virosta tuotiin miljoona litraa enemmän kuin vuotta aiemmin

    9. 9

      Yrittäjä osoittaa selvän syyn Suomea vaivaavaan hitsaajapulaan: ”Kävin pajassa, jossa en olisi päivääkään töissä”

    10. 10

      Helsingin telakan kauppa sinetöity –  uusi venäläisomistaja uskoo pakoteasian ratkenneen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kokenut kassa: Uusi lähimaksuraja laukaisi asiakkaissa omituisen piirteen – lisää riskejä ja hidastaa asiointia

    2. 2

      Haluaisitko eläkkeelle etuajassa? Vaihtoehtoja on neljä – ja niillä jopa kymmenientuhansien eurojen erot

    3. 3

      Näin SAK:n ”verotsunami” osuisi suomalaisiin: ”Kostomentaliteetti tästä paistaa”

    4. 4

      Suomalaisgini valittiin maailman parhaaksi, Valvira kielsi tuotteen markkinoinnin – virkamies esittää maarajoitusta Suomelle

    5. 5

      Yksi tekstiviesti sinetöi Reino-tossujen kohtalon – ”Tosi surkea homma, että tämän teit”

    6. 6

      Yrittäjä osoittaa selvän syyn Suomea vaivaavaan hitsaajapulaan: ”Kävin pajassa, jossa en olisi päivääkään töissä”

    7. 7

      Lehdenjakaja nosti 56 lainaa ja osti 37 000 euron auton – silloin velkojien mitta täyttyi

    8. 8

      Simo oli yli 40 vuotta työelämässä ja jäi osaeläkkeelle – määrättiin uudestaan työnhakijaksi: ”Tilanne on hiukka pöljä”

    9. 9

      Perheyrittäjältä täysmyllytys SAK:n verolinjauksille: ”Eivät ne voi olla noin tyhmiä!”

    10. 10

      Kolari myöhästytti hakijat pääsykokeesta Oulussa – tuhansilla euroilla valmistautunut Hoger seisoi tunteja ruuhkassa, kunnes tajusi, että ”peli on hävitty”

    11. Näytä lisää