Jan Hurri: Tuliko Notre Damen katedraalista vyönkiristysten uhri? - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Tuliko Notre Damen katedraalista vyönkiristysten uhri?

Julkaistu: 21.4.2019 7:58

Notre Damen katedraalin tulipalo on surullinen esimerkki itsetuhoisen talouspolitiikan riskeistä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Notre Damen katedraali on Pariisin merkittävimpiä maamerkkejä ja Unescon maailmanperintökohde. Siksi katedraalin tuhoisa tulipalo on traaginen turma ja kaikin puolin surkea tapaus.

Sattumoisin tämä kirkkopalo näyttää olevan surullinen esimerkki myös niin sanotun korjausvelan – ja talouspoliittisen vastuullisuusharhan – surkeista seurauksista.

Ensi alkuun ehkä hieman yllättävä lähestymiskulma perustuu Ranskassa vallitsevaan ja suomalaisittain tiukan maalliseen järjestelyyn, jossa suurin osa maan kirkollisista kiinteistöistä on valtion omaisuutta.

Notre Damen katedraali on Ranskan valtion omistama historiallinen kiinteistö, jonka valtio on antanut katolisen kirkkokunnan käyttöön iäisyyksien ajaksi ja vieläpä maksutta.

Katedraalin kiinteistönhoito on rakennusta käyttävän kirkkokunnan vastuulla, mutta valtio on osoittanut tähän tarkoitukseen vuosittain kahden miljoonan euron määrärahan.

Katedraalikiinteistö on valtionhallinnossa lukuisten muiden muistomerkkien ja historiallisten rakennelmien tavoin maan kulttuuriministeriön kirjoissa. Niinpä kiinteistön hoito-, huolto- ja korjausmäärärahat ovat vuosien ajan joutuneet todennäköisesti vielä tiukempaan budjettirajoitteiden seulaan kuin valtion ”kovempien” hallinnonalojen menot.

Osa kirkon katosta romahti tulipalon aikana.

Tästä taloushallinnollisesta takamatkasta kertoo esimerkiksi Ranskan kulttuuriministeriön vuonna 2014 laatima katedraalin kuntoarvio.

Kulttuuriministeriö arvioi jo tuolloin Notre Damen katedraalin olevan mittavan suursaneerauksen tarpeessa. Aiempien korjausten virheet ja vuosia jatkuneiden laiminlyöntien kerryttämä korjausvelka olisi edellyttänyt noin 150 miljoonan euron ylimääräistä saneerausmäärärahaa.

Summaa ei ole kuitenkaan löytynyt, joten katedraalin rapistuminen on jatkunut ja pahentunut.

Tuhoisan tulipalo syttyessä katedraalissa oli meneillään yksi vuosikausia myöhässä alulle pannuista peruskorjaustöitä.

Palon jälkeen on selvää, että korjauksiin – tai paremminkin jälleenrakennukseen – uppoaa monin verroin suuremmat summat kuin ajallaan tehdyt korjaukset olisivat maksaneet.

Talouskuri kerryttänyt korjausvelkaa

Notre Damen katedraalin rapistuminen on ollut tiedossa vuosikausien ajan. Sekin on ollut yhtä kauan tiedossa, että välttämättömienkin korjaustöiden toistuva laiminlyöminen kasvattaa ennen pitkää edessä olevia korjaustarpeita vuosi vuodelta suuremmiksi – ja kalliimmiksi.

Jos katedraalia olisi hoidettu, huollettu ja korjattu ajallaan, olisi kenties vältetty suursaneerausten tarvetta. Ja suursaneerauksia välttämällä olisi samalla säästytty suursaneerauksiin väistämättä liittyviä riskejä.

Mahdollisesti rakennuksen paloturvallisuuskin olisi ollut paremmalla tolalla ja tuhoisan suurpalon riski pienempi kuin vuosikausia laiminlyödyssä katedraalissa nyt oli asian laita (Esimerkiksi Time 27.7.2017 ja 15.4.2019).

Notre Damessa oli meneillään saneeraustyöt ennen tulipaloa.

Tulipaloa tutkitaan onnettomuutena eikä ainakaan Pariisin syyttäjänvirasto ole löytänyt tapauksesta viitteitä tahallisuudesta (IS 18.4.2019).

Sen sijaan tapauksen taustalla käryää talouspoliittisen vastuullisuuden harha ja siitä koituvat tuottamukselliset haitat – ja jopa turvallisuusriskit niin kuin katedraalin palossa kävi ilmi.

Ranskan valtio on vuosien ajan noudattanut useiden muiden eurovaltioiden tapaan kireämpää talouskuria kuin kansantalouden – ja katedraalien – kunto olisi edellyttänyt. Siksi maan taloudelle on käynyt niin kuin historiallisille rakennuksille. Kunto on rapissut ja korjausvelka paisunut.

Yksi selkeä syy korjaustöiden vuosikausia jatkuneeseen laiminlyöntiin löytyy Ranskan ja muiden eurovaltioiden taloudenpitoa ohjaavista Euroopan unionin EU:n talouspoliittisista säännöistä, kuten julkisen talouden alijäämä- ja velkarajoista.

EU:n keskeisten taloussääntöjen perusvire on niin sanotusti myötäsyklinen eli taloussuhdanteita vahvistava ja siksi haitallinen. Sääntöjen kuuliainen noudattaminen usuttaa valtioita talouspolitiikan keventämiseen nousukausien aikaan ja kiristämiseen laskukausina.

Tällaisen nurinkurisen talouspolitiikan ja -ohjauksen haitat ovat korostuneet jo vuosien ajan, kun kaikista kehittyneen maailman suurista talouksista juuri euroalueen talouskasvu jämähti finanssikriisin jälkeen sitkeimmän anemian kouriin.

Ranskan valtio on toki saanut EU:lta sapiskaa valtiontalouden liian suurista alijäämistä ja valtion liiallisesta velkaantumisesta. Maan taloudenpitoa on moitittu liian lepsuksi, mutta talouden anemia – ja katedraalien rapistuminen – kertoo päinvastoin liiallisesta vyönkiristelystä.

Korjaukset alkuun lahjoitusvaroin

Notre Damen tragedian seuraava näytös on tulipalon jälkien korjaaminen entistäkin mittavammin ja kalliimmin korjaustöin.

Tämän korjaus- ja jälleenrakennusvaiheen yksi outo erikoispiirre on, että korjaukset lähtevät ainakin alkuun ja ehkä toteutuvatkin pääosin yksityisten lahjoitusvarojen avulla.

Iso joukko etupäässä ranskalaisia mutta myös ulkomaisia raharikkaita ilmoitti jo parin tulipaloa seuranneen päivän kuluessa yhteensä lähemmäs miljardin euron lahjoituksista. Suurimmat yksittäiset apurahat olivat jopa parin sadan miljoonan summia.

Ihmiset seurasivat Notre Damen paloa Seinen rannalla.

Yksityisten lahjoittajien apu on epäilemättä tarpeen eikä lahjoittajien vilpittömyyttäkään ole mitään syytä epäillä. Ja onhan julkisen rakennuksen korjaaminen yksityisin lahjoitusvaroin parempi vaihtoehto kuin katedraalin jääminen julkisten varojen puutteessa korjaamatta.

Mutta samalla korjauslahjoitusten vyöry ja ilmeinen tarve korostavat omalla tavallaan maassa harjoitetun talouspolitiikan heikkouksia.

Satojen miljoonien lahjoituseurojen ilmaantuminen parissa päivässä ja jopa parissa tunnissa tulipalon noustua uutisiin osoittaa vastaansanomattomalla tavalla, että Ranskan taloudessa on yksityisiä säästöjä verrattomasti runsaammin kuin säästäjillä on säästöilleen mielekkäitä käyttökohteita.

Valtiolla olisi ollut perusteltu tarve ja keinot lainata osa noista ”joutilaista” säästöistä käyttöönsä ja panna talouden raharattaisiin vauhtia. Esimerkiksi ohjaamalla lisää varoja katedraalien ja muiden historiallisten rakennustensa korjaustöihin.

Tällainen käytännöllinen talouspolitiikka ei ole kuitenkaan käynyt laatuun, sillä euromaana Ranskan on pyrittävä noudattamaan EU:n taloussääntöjä. Ne ovat vuosien ajan vaatineet julkisen talousvyön pitämistä kireämpänä kuin maan talous ja katedraalien kunto olisi edellyttänyt.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?